Siitossonnia hankkimassa, osa 3: Miten ultraäänimittaukset auttavat sonnivalinnassa?

Kuva: Selkälihaksen oikea ultrauskohta on 12-13 kylkiluun kohdalla.

Ultraäänimittaustuloksille ei Suomessa lasketa jalostusarvoa eli indeksiä, koska dataa ei ole olemassa tarpeeksi. Mittaustuloksia kuitenkin julkaistaan kasvattamoiden siitossonnien myyntitiedoissa. Mitä ne kertovat?


Ultraäänimittaustuloksia tulkitessa kannattaa muistaa, että tuloksia verrataan aina samaan ryhmään, jossa mittaukset on suoritettu. Toisin sanoen tuloksia tulee verrata samalla tilalla mitattuihin, saman rotuisten eläinten kesken.

Ultraäänimittaus suoritetaan eläimen ihon pinnalta, selkälihaksesta 12-13 kylkiluun välistä. Jalostustarkoitukseen käytettävä ultraäänimittaus tulisi tehdä eläinten ollessa noin 12-14 kuukauden ikäisiä.

Ultraäänimittaustuloksista näytetään neljä eri tulosta: pintarasvan paksuus, selkälihaksen paksuus, selkälihaksen pinta-ala sekä lihaksen sisäisen rasvan osuus.

Ennen ultrausta karvat ajellaan mittauskohdasta pois.

Pintarasvan paksuus, mm

Pintarasvan paksuuteen vaikuttavat eläimen rotu, sukupuoli, kasvun vaihe ja ruokinnan taso. Pintarasvan paksuus periytyy keskinkertaisesti. Vähärasvaisten eläinten pintarasvan paksuus on keskimäärin 0 - 3 mm. Isojen rotujen pintarasvan paksuus vuoden iässä mitattuna on harvoin yli 3,5 mm, keskikokoisten rotujen vastaava luku on keskimäärin 3-6 mm.

Pintarasvan paksuudella on kaksi suuntaa-antavaa merkitystä:

1. Yli 3,0 mm pintarasvan paksuus keskikokoisilla roduilla merkitsee yhtenäistä rasvapeittoa

  • Teurasruho jäähtyy tasaisesti, kylmäsupistumista ei tapahdu
  • Parempi lihansyöntilaatu, mureampi liha

2. Uudistushiehojen isäksi valitulla sonnilla tulisi aina olla yli 3 mm pintarasvan paksuus. Tällöin sonnin tyttäret säilyttävät kuntoluokan paremmin.

Selkälihaksen paksuus, cm sekä pinta-ala, cm2

Selkälihaksen koko on yhteydessä eläimen lihaksikkuuteen. Yhdysvaikutus teurasruhon lihakkuuden kanssa on korkea. Lihakkuusominaisuuksien jalostuksen kannalta on tärkeää karsia ne eläimet, jotka saavat selkälihaksen paksuuden ja pinta-alan mittauksissa vertailuryhmän heikoimpia tuloksia. Selkälihaksen koko periytyy keskinkertaisesti.

Vuoden ikäisillä sonneilla:

  • Selkälihaksen paksuuden ollessa yli 6,5 cm eläimet luokittuvat pääsääntöisesti yli R- EUROP-lihakkuusluokkaan
  • Keskimäärin selkälihaksen pinta-ala vaihtelee välillä 65 - 110 cm2

Eri kudokset ja rajapinnat näkyvät ultraäänilaitteen näytöllä harmaan, mustan ja valkoisen eri sävyinä.

Lihaksen sisäisen rasvan osuus, %

Lihaksen sisäisen rasvan osuus esitetään prosenttiosuutena selkälihaksen pinta-alasta. Lihaksen sisäisellä rasvalla on yhteys lihan syöntilaatuun, erityisesti mureuteen ja mehukkuuteen.

Nurmisäilörehupohjaisella ruokinnalla lihaksen sisäisen rasvan osuus on keskimäärin 0 - 4,5 %. Ominaisuus periytyy keskinkertaisesti.

  • Samassa iässä ultraäänimitattujen hiehojen lihaksen sisäisen rasvan osuus on lähes aina korkeampi kuin sonnien
  • Risteyttämällä keskikokoisia ja isoja rotuja voi lisätä lihaksen sisäisen rasvan määrää 20 - 35 % ruokinnasta riippumatta

Teksti ja kuvat:
Maiju Pesonen, Luke sekä Kaisa Sirkko, Faba