Vasikasta kestäväksi lehmäksi

Aloin miettiä, miten olen meidän karjassamme hoitanut vasikoita alkuajoista nykypäivään, yli 30 vuotta. Paljon ei ole muutoksia tullut, vaikka aiheeseen liittyvää uutta tietoa ja tutkimustuloksia tulee jatkuvasti.

Olen tiedostanut aina, että vasikka tarvitsee huolellisen hoidon ja parhaat mahdolliset olosuhteet ja ympäristön. Se on kuitenkin hoitajasta kiinni, mitä kukin tulkitsee hyväksi ympäristöksi. Neuvontaa olisi syytä kuunnella, jos ei itse ymmärrä mitä vastasyntynyt tarvitsee.
    Muistan erään navettavierailun maatalousnäyttelyn yhteydessä ajalta, kun en vielä ollut Kuorttin karjaa hoitamassa. Lehmä oli poikinut, kun väkeä oli tilavierailulla, ja vasikka nostettiin paljaaseen, tyhjään ritiläpalkkikarsinaan metalliritilöiden päälle liukastelemaan. Yksilökarsinaan, jollaisissa muutkin pikkuvasikat olivat. Kyllä kauhistutti. Niin pahalta tuntui, että muistan sen vieläkin. Eli vaikka karjanomistaja osaa hoitaa lehmät, tuotannon ja talouden pääperiaatteissaan, ei hänellä välttämättä ole silmää sille, mitä pikkuvasikka tarvitsee.

Pehmeää olkea on oltava niin, että vasikka saa maata siellä uppeluksissa, ja ternimaitoa heti syntymän jälkeen. Onko määrä sitten 2 - 3 litraa vai vapaasti, en ole toistaiseksi vakuuttunut kummankaan paremmuudesta. Tärkeintä on, että se saa sitä heti.
    Emän kanssa oleilu ainakin alkuun, niin että tulee hyvin nuolluksi, on vasikalle tärkeää. On sitten makuasia, onko pidempään ja imeekö emää, vai otetaanko pian omiin oloihinsa. On kuitenkin huolehdittava vasikan riittävästä maidon saannista, jos se on emän hoidossa jonkun päivän.

Minä olen juottanut vasikat aina 3 kertaa päivässä. Pidän sitä luonnomukaisempana kuin kahta juottokertaa. Vaikka eihän sekään ole kuten vasikka imisi emäänsä. Joskus alkuaikoina juottelin neljäkin kertaa päivässä, siihen ei sitten tuntunut aika riittävän, ja toisaalta vasikat eivät juoneet joka tarjoamisella, joten kolmesti juottaminen on tuntunut toimivimmalta.
    Jos vasikat menevät juottoautomaatille vaikkapa pariviikkoisena, tiheä juotto hoituu helposti. Pidän parhaana vasikoiden hoitosysteeminä automaattijuottoa ja ryhmäkarsinaa, jossa on tilaa niiden liikkua, juosta ja leikkiä keskenään. Liikuntaa ja seuraa vasikka tarvitsee.

Tilaa ja hyvä ilmanvaihto pitää olla, että vasikat pysyvät terveinä. Meillä on päästetty myös pikkuvasikat ympäri vuoden ulos tarhaan juoksentelemaan, lähes päivittäin. Se ei ole iso lisätyö, kun tarha on suunniteltu niin, että sinne on helppo mennä.
    Kun vasikat kulkevat pienestä pitäen ulkona, oppivat ne tavoille ja käsittelyyn ihan eri lailla kuin sellaiset, jotka vain kököttävät samassa karsinassa. Se on tullut hyvin huomattua, kun viime vuosina osa vasikoista on asunut igluissa, koska automaattiosastossa ei ole tilaa koko porukalle. Vasikoista tulee paljon tyhmempiä, kun oleilevat vaan samassa yksiössä liikkumatta ja vaihtamatta ”maisemaa”.

Ihan ensimmäisistä päivistä lähtien vasikoilla on tarjolla vapaasti mysliä tai muuta vasikoiden väkirehua, heinää sekä vettä. Myös syömisen alkuun lähdössä tuntuu, että kaverit auttavat asiaa. Ryhmässä alkavat syömään ja märehtimään nopeammin. Kavereista katsotaan mallia, tai ehkä vain aktiivisuus lisääntyy, kun on kivaa seurustella ja kirmata toisten kanssa.
    Hoitajan kanssakin on hyvä olla tekemisissä kohtuudella. Vasikoita kannattaa rapsutella ja puhella niille, olla ystävällinen, että oppivat yhteistyöhön ihmisen kanssa.
    Maitoa vasikat saavat pienempinä 8 litraa päivässä. Juotto jatkuu noin 3 kuukauden ikään. Ja meillä vasikat saavat nimenomaan maitoa, ei korvikkeita. Mutta siitäkin on montaa kokemusta ja mielipidettä, yhtä oikeaa ja joka tilalle sopivaa tapaa ei varmaankaan ole.

Tällaisella reseptillä meillä on saatu kasvatettua kohtalaisen kestäviä lehmiä.

Terhi Lahtinen-Kuortti