Hyväkin säilörehusato voidaan menettää huonolla rehunkäsittelyllä. Rehuhävikkeihin kannattaa kiinnittää huomiota ja minimoida ne. Säilörehun todellisen sadon tietäminen ja hävikin minimointi ovat tärkeitä rehuntuotannon kehittämisessä.
Säilörehun tuotantokustannuksen laskemiseen tarvitaan luotettava tieto nurmisadon määrästä. Hämmästyttävän usein sadon määrästä käytetään pelkkää arviota tuotantokustannuslaskelmissa.
Savonia-ammattikorkeakoulun agrologiopiskelija Hertta Puustinen ja lehtori Hannu Viitala ovat selvittäneet säilörehun todellista satotasoa vertailemalla eläinten rehunkäyttöä ja korjuun yhteydessä punnittua satoa. Selvitykseen kuului myös mahdollisen satotasoeron selvittäminen. Samalla perehdytään satohävikkeihin.
Hannu Viitala toteaa, että usein säilörehusato arvioidaan liian optimistisesti.
– Kun viljelijän satoarvio on reilusti suurempi kuin todellinen sato, tuotannon kehittämiselle ei koeta tarvetta, vaikka todellisuudessa kehitettävää olisi paljonkin. Korjatun sadon ja ruokinnassa käytetyn rehumäärän vertailu paljastaa hävikin tai mittavirheen.
Hävikkejä voi tulla monessa vaiheessa prosessia
Rehuhävikkiä on sekä näkyvää että näkymätöntä, kertoo Hertta Puustinen. Osa hävikistä on väistämätöntä ja osan voi välttää. Näkyvää hävikkiä ovat esimerkiksi säilörehun puristeneste, rehutähteet tai pilaantunut, poisheitettävä rehu.
Näkymätöntä varastohävikkiä syntyy esimerkiksi mikrobien hyväksikäyttäessä rehun ravintoaineita rehun käymisessä, virhekäymisessä sekä aerobisessa pilaantumisessa, kun mikrobien toiminnan tuloksena syntyy hiilidioksidia.
Aerobista pilaantumista voi tapautua korjuun, säilönnän tai ruokinnan aikana. Sitä tapahtuu hapen läsnäollessa syöttövaiheen aikana, kun säilörehusiilo on avattu. Ensin havaitaan rehun lämpenemistä ja myöhemmin näkyviä mikrobikasvustoja. Erityisesti seosrehu on altis aerobiselle pilaantumiselle, koska säilörehun lisäksi siihen lisätään energiapitoisia väkirehuja ja valmistuksessa rehuun sekoittuu ilmaa.
– Tämän näkymättömän hävikin selvittäminen olisi tärkeää, mutta se on vaikeaa. Rehuanalyysitulos antaa viitteitä rehuhävikistä ja toinen apu voi olla lämpömittari, kertoo Hannu Viitala.
Satotason määrittäminen punnitsemalla
Satotasojen määrittäminen testattiin VarmaNurmi -hankkeen pilottitilalla kesän 2019 aikana. Kaikki säilörehukuormat punnittiin kiinteällä vaa’alla hitaasti yli ajaen. Akselivaaka punnitsi jokaisen akselivälin erikseen ja lopuksi näytti kertyneen kokonaispainon. Kuormapainon ja tyhjäpainon erotuksesta saatiin rehun tuorepaino.
Lohkotiedot kerättiin ylös, jolloin saatiin kokonaissadon lisäksi tieto lohkokohtaisista sadoista. Kaikista kuormista otettiin kuiva-ainenäyte.
Säilörehun ensimmäisen korjuun sadoksi saatiin keskimäärin 3500 kg kuiva-ainetta hehtaarille. Lohkokohtaiset sadot vaihtelivat reilusta 1000 kilosta lähes 6000 kiloon. Kuivasta kesästä huolimatta toinen sato oli samoin 3500 kg kuiva-ainetta hehtaarille.
Onnistunut säilöntä ja nopea syöttö
Säilönnän onnistuminen on ensiarvoisen tärkeää, kun hävikkejä vähennetään. Huomiota kannattaa kiinnittää sopivaan säilöntäaineeseen ja rehumassan puhtauteen. Lisäksi hävikkiä vähentää rehumassan riittävä tiivistäminen, siilon peittäminen heti korjuun jälkeen ja riittävä painotus.
Syöttövaiheessa tärkeää on riittävä syöttönopeus ja rehunottotekniikka siilosta. Leikkuupinnan tulee olla tasainen. Irtorehua ei kannata siilolle jättää, koska se pilaantuu helposti. Seosrehussa kannattaa kiinnittää huomiota laitteiston puhtauteen. Apetta kannattaa tehdä korkeintaan päivän tarve eikä vanhaa rehua saisi jäädä vaunuun.
5 hyvää vinkkiä rehuhävikkien seuraamiseen tilatasolla:
- Punnitse säilörehusadot
- Seuraa rehun lämpötilaa varastoinnin aikana
- Mittaa varasto- ja ruokintahävikit punnitsemalla tai kuutioimalla
- Seuraa rehumenekkiä apevaunun rehupunnituksista
- Vertaa siiloon kerätyn rehun määrää rehunkulutuksesta maitotuotoksen kautta laskettuun
Teksti: Leena Kärkkäinen
Kirjoittaja työskentelee asiantuntijana Savonia-ammattikorkeakoulussa
Kuvat Leena Kärkkäinen ja Sanna Lohenoja
Lisää hyviä vinkkejä ensi kesän nurmituotantoon voit lukea Nauta-lehdestä 5/2019!