Naudat kohtaavat elämänsä aikana lukuisia haastavia tilanteita, joissa auttaa stressireaktio. Negatiivinen stressi kuormittaa elimistöä, mutta kaikki stressi ei suinkaan ole pahasta. Postiviinen stressi, jossa haasteeseen liittyy miellyttävä tunnekokemus, kehittää eläimen elimistöä ja lisää hyvinvointia. Laiduntaminen ja ulkoilu lisäävät nautojen mahdollisuuksia kokea tällaista positiivista stressiä.
Nykyään tiedetään, että ikävien asioiden puuttumisen lisäksi mahdollisuudet toteuttaa luontaisia käyttäytymistarpeita sekä tilaisuudet kokea positiivisia tunteita ovat nautojemme hyvinvoinnille erittäin tärkeitä. Hyvin hoidettu laidun tarjoaa eläimille mahdollisuuden toimia laumassa, tilaa liikkua pitävällä alustalla, mahdollisuuden väistää ylempiarvoisia eläimiä, mukavan makuualustan sekä mahdollisuuden laiduntamiseen.
Stressi voidaan määritellä elimistön puolustusreaktioksi tilanteessa, jossa yksilö kokee elimistönsä tasapainon olevan uhattuna. Naudat kohtaavat elämässään monia hyvin erilaisia vaarallisia ja haastavia tilanteita, joten niiden elimistö on sopeutunut vastaamaan haasteisiin monella eri tapaa. Stressireaktio onkin hyvin monimutkainen tapahtuma, johon osallistuu elimistön eri osia.
Stressireaktion ensisijainen tarkoitus on puolustaa elimistöä ja se parantaakin yksilön valmiuksia selvitä haastavasta tilanteesta. Pääasiassa stressistä on siis eläimelle hyötyä. Kaikki normaaliin elämään kuuluva stressi ei siis suinkaan ole naudoille vaarallista, saati haitaksi niille. Pitäisikin puhua stressistä yleensä sekä yksilön hyvinvoinnin ja terveyden vaarantavasta negatiivisesta stressistä ja hyödyllisestä positiivisesta stressistä.
Ensin muutetaan käyttäytymistä
Stressi alkaa, kun naudan keskushermosto havaitsee elimistön tasapainoa uhkaavan vaaran eli eläin kokee jonkin asian uhkaavan itseään. Haaste voi olla joko psyykkinen tai fyysinen. Vaaran havaittuaan eläimen keskushermosto reagoi tilanteeseen. Kaikki asiat eivät aiheuta samanlaista reaktiota vaan yksilöstä, edeltävistä kokemuksista, stressitekijästä ja tilanteesta riippuen yritys palauttaa elimistön tasapaino on erilainen. Esimerkiksi vihamielisen laumatoverin kohtaaminen laitumella, lämpöstressistä selviäminen kesähelteessä tai utaretulehduksesta paraneminen ovat haasteita, jotka vaativat kaikki elimistöltä erilaisia toimia.
Haastavassa tilanteessa ensimmäinen ja elimistölle ”halvin” konsti on muuttaa käyttäytymistä. Jos pelkkä käyttäytymisen muutos palauttaa elimistön tasapainon, haastava tilanne jää yleensä lyhyeksi eikä se kuormita elimistöä sen kummemmin. Esimerkiksi uhkaavassa sosiaalisessa tilanteessa laitumella alempiarvoinen lehmä yksinkertaisesti vaihtaa suuntaa ja välttää vaaran. Kesähelteellä suorassa auringonpaisteessa laiduntava hieho taas siirtyy varjoon ruumiinlämmön noustessa eikä aktiivista, energiaa kuluttavaa elimistön jäähdyttämistä tarvita. Ja nesteitä menettänyt vasikka palauttaa elimistönsä nestetasapainon hakeutumalla juomaan kokiessaan janoa.
Aina käyttäytymisen muuttaminen ei kuitenkaan ole mahdollista tai se ei riitä ratkaisuksi haasteeseen. Jos alempiarvoisella eläimellä ei ole mahdollisuutta väistää vaikkapa ahtaalla kulkureitillä, seuraa yleensä puskemista. Aina laitumelta ei pääse varjoon eikä vasikoilla aina ole puhdasta vettä tarjolla juotavaksi. Ja vaikka sairauskäyttäytyminen on tärkeä osa utaretulehduksesta selviämistä, utareeseen tunkeutuneeseen taudinaiheuttajaan elimistön on vastattava muutenkin kuin muuttamalla käyttäytymistä.
Stressi muuttaa elimistön toimintaa
Käyttäytymisen muuttamisen jälkeen seuraava reaktio haasteeseen onkin elimistön toimintoja säätelevän autonomisen hermoston vaste. Eläimen aivojen hypotalamuksen, aivolisäkkeen ja lisäkilpirauhasten monimutkainen yhteistyö aktivoituu ja elimistön hormonitasapaino muuttuu ja puolustus aktivoituu. Näiden reaktioiden tarkoituksena on käyttäytymisen muutosten lisäksi muuttaa elimistön toimintaa niin, että haastavasta tilanteesta selvitään ja elimistön tasapaino palautuu.
Eläimen hyvinvoinnille ja terveydelle ratkaisevaa ei niinkään ole stressireaktio itsessään vaan sen seuraukset. Oleellista on se, kuinka paljon eläimen voimavaroja (kuten energiaa) tai resursseja (kuten aikaa) haastavasta tilanteesta selviäminen siltä vie. Tärkeää on myös se, kuinka kauan kestää, että elimistön voimavarat palautuvat stressiä edeltäneelle tasolle. Pitkään jatkuva negatiivinen stressi on elimistölle erityisen haitallista, sillä stressireaktiota ei ole tehty kestämään pitkään.
Jos stressireaktio vie naudan voimavaroja niin paljon, että se ei pysty sopeutumaan tilanteeseen, stressi häiritsee elimistön normaalia toimintaa, eläimen hyvinvointi ja kasvu heikkenee ja se voi laskea tuotostaan sekä altistua sairauksille. Lisäksi koettu stressi vähentää eläimen kykyä vastata uusiin haasteisiin ennen kuin elimistön voimavarat ovat palautuneet. Siksi erityisen alttiita stressin haitallisille vaikutuksille ovat pienet vasikat, sairaat eläimet sekä vastapoikineet lehmät, siis eläimet, joilla on jo muutenkin paljon haasteita elämässään.
Positiivinen stressi kehittää elimistöä
Naudat kokevat positiivista stressiä, kun ne tekevät jotakin kiihdyttävää ja mielihyvää tuottavaa asiaa, kuten leikkivät tai hoitavat jälkeläistään. Tämän kaltaisen stressin tiedetään olevan naudoille hyväksi, sillä se antaa valmiuksia selvitä myös ikävistä stressaavista tilanteista. Lisäksi se aktivoi elimistön puolustusjärjestelmää.
Varsinkin leikkiminen on nautojen kehitykselle ja hyvinvoinnille tärkeää. Vasikat oppivat leikin varjolla aikuisena tarvittavia taitoja. Oppiminen on nopeaa, ja vasikat ottavat mallia vanhemmista eläimistä. Laiduntaminen ja aitojen merkitys onkin hyvä oppia jo nuorena. Samoin hyvä suhde hoitajaan luodaan jo vasikka-aikana. Hoitajaansa luottava, kesy nauta on myös turvallisempi laidunnettava kuin pelkäävä, epäluuloinen eläin.
Myös aikuiset naudat leikkivät, vaikkakin harvemmin kuin jälkikasvunsa. Leikin avulla ne voivat purkaa kiihtymystä tai turhautumista sekä vähentää erilaisia sosiaalisia jännitteitä turvallisesti lauman sisällä oikeiden tappeluiden sijaan. Hyvällä laitumella on tilaa ja pitävä alusta juosta, hyppiä ja puskea.
Tiedetään myös, että virikkeellisessä ympäristössä pidetyt eläimet suhtautuvat virikkeettömissä oloissa pidettyihin lajitovereihinsa verrattuna rauhallisemmin uusiin, yllättäviin tilanteisiin. Eläimet tavallaan harjoittelevat stressireaktiota turvallisissa olosuhteissa ja uusi, ehkä hieman pelottavakin asia saa niiden elimistössä aikaan tilanteeseen paremmin sopivan ja hallitumman vasteen kuin eläimillä, jotka eivät ole kohdanneet elämässään uusia asioita.
Laiduntaminen lisää nautojen hyvinvointia ja terveyttä monella eri tapaa. Se tarjoaa kaiken ikäisille naudoille mahdollisuuksia kokea elimistöä kehittävää hyvää stressiä ja antaa tilaisuuden laumassa toimimiseen, lajitovereiden kanssa seurusteluun, liikuntaan, lajityypilliseen syömiseen sekä makaamiseen ja märehtimiseen mukavalla alustalla.
Teksti ja kuvat: Ann-Helena Hokkanen, ELT ja maidontuottaja
Lisätietoa lypsylehmien laidunnuksesta löydät täältä!
Juttu on julkaistu myös joulukuun Nauta-lehdessä 5/2020.