Vasikan pitäminen lämpimänä tarvittaessa loimen avulla kannattaa: kun energia ei kulu itsensä lämmittämiseen, sen voi käyttää kasvuun, ja myös eläimen immuunijärjestelmä pysyy iskussa. Näin ehkäistään ripulia ja muita sairauksia sekä kylmän aiheuttamaa stressiä.
Jos vasikalla on kylmä, enemmän energiaa ohjataan lämpötilan ylläpitämiseen ja siten pois kasvusta. Kylmissään olevaa vasikkaa uhkaavat myös ripulit ja muut sairaudet. Lisäksi riittämätön lämmön tuottaminen voi johtaa sekundaaristen komplikaatioiden kehittymiseen, kuten krooniset ruoansulatus- ja hengityselinten häiriöt sekä keuhkokuume, jotka voivat vaikuttaa myöhempään tuotoskykyyn ja jopa lisätä kuolleisuutta.
Vasikkaloimi auttaa pitämään vasikan lämpimänä sen ensimmäisinä elinviikkoina ja suojaa lisäksi äkillisiltä lämpötilan laskuilta ja sään muutoksilta. Pienillä vasikoilla on elimistössään vain vähän ruskeaa rasvaa, joten niiden on vaikea ylläpitää ja säädellä ruumiinlämpöään itse. Jos ympäristön lämpötila laskee alle +10 °C, vasikan riski sairastua kasvaa huomattavasti.
Eri tutkimuksissa on havaittu, että loimitettujen vasikoiden ihon pintalämpötila oli keskimäärin 4,3-6 °C korkeampi kuin ilman loimea olevien. Ilman loimea olevien vasikoiden myös todettiin käyvän useammin juottoautomaateilla, mikä kertoo niiden olevan nälkäisempiä kuin loimitetut vasikat.
Tutkimustulosten lisäksi moni karjankasvattaja kertoo käytännön tasolla huomanneensa loimituksen hyödyt: esimerkiksi elopainot ovat kasvaneet, turkin kunto eläimillä on parantunut ja niillä on vähemmän terveysongelmia.
Milloin pitää loimittaa?
Loimivalmistajat suosittelevat yleensä loimea pidettävän alle 10 asteen lämpötiloissa. Kuitenkin tutkimusten mukaan vasikoiden lämpöneutraalin alueen alarajan on todettu olevan noin 13 °C. Voisikin ajatella, että loimitus kannattaa jo kun lämpötilat laskevat alle tämän. Vasikoita loimitetaan yleensä 3-4 viikon ikään asti, pidempäänkin, mikäli tarve vaatii.
Loimitustarpeeseen vaikuttaa moni muukin asia kuin lämpötila. Myös muun muassa vasikoiden koko, tuuli- ja ilmanvaihto-olosuhteet, mahdollinen ympäristön kosteus, vasikan karvapeitten paksuus ja kunto, auringonvalo, alustan kuivitus ja vasikan märehtiminen.
Erityisesti loimea suositellaan käyttämään vastasyntyneille vasikoille sekä niille, jotka ovat sairaita tai muuten heikkoja, viileinä vuodenaikoina. Mikäli vasikat ovat täysin terveitä ja olot optimaaliset, eli kuivitus on runsasta ja vasikoilla on energiaa riittävästi tarjolla, loimen käytön tarve pienenee.
Kun vasikat kasvavat ja alkavat syömään suurempia määriä kiinteää rehua, loimet eivät ole yhtä välttämättömiä kuin alle kuukauden ikäisillä vasikoilla. Kun vasikat syövät kiinteää rehua, käyminen pötsissä tuottaa lämpöä, mikä auttaa myös lämmittämään vasikkaa.
Riittävästi ilmastoidut navetat ovat välttämätön osa terveiden vasikoiden kasvua. Loimi voi auttaa vasikkaa pysymään lämpimänä silloinkin, kun navetassa kiertää ilma ja on hyvä ilmanvaihto. Vetoa ei kuitenkaan saisi vasikkalassa olla.
Yksi tärkeimmistä tekijöistä vasikan lämpimänä pysymiseen on riittävän paksu ja kuiva kuivikekerros. Loimea suositellaankin käyttämään yhdessä riittävän kuivituksen kanssa. Loimen käyttö ilman kunnon kuivitusta ei yksinään riitä vasikalle lämpimänä pysymiseen.
Millainen on hyvä loimi?
Myös itse loimeen kannattaa kiinnittää huomiota. Hyvä loimi on helposti puettavissa ja riittävän paksu. Ulkopinta on vedenkestävää ja hengittävää materiaalia, ja loimen tulisi myös olla konepestävä. Kiinnityksissäkin on suuria eroja. On makuasia, haluaako mieluummin soljilla vai tarroilla kiinnitettävän loimen, ja tarvitaanko takajalkoihin remmejä. Joskus tarrakiinnitteisten loimien tarroihin tarttuu runsaasti karvaa, mikä saattaa huonontaa kiinnipysymistä.
Loimitus vaatii seurantaa. Loimea ei siis vain voi pukea vastasyntyneen vasikan päälle ja unohtaa sen, vaan se täytyy aika-ajoin tarkistaa vasikan kasvaessa ja sääolosuhteiden muuttuessa. Jos vasikka hikoilee tai kastuu, se aiheuttaa epämukavan olon ja saattaa lisätä kylmettymis- ja sairastumisriskiä.
Kannattaa tarkistaa erityisesti paikat, joissa on hihnoja tai kiinnikkeitä, jotta ne eivät ole liian tiukalla tai esimerkiksi hierrä vasikkaa. Loimi on sopivalla kireydellä, jos pystyy sovittamaan litteän käden loimen sisään. Loimet tulee myös pestä jokaisen vasikan välillä, jotta uusi vasikka saa aina puhtaan ja kuivan loimen ja vältyttäisiin mahdollisilta tarttuvilta taudeilta.
Myös liharotuvasikka voi tarvita loimen
Liha- ja lypsyrotuvasikat kasvatetaan Suomessa, kuten muuallakin maailmassa, usein hyvin erilaisissa tuotantoympäristöissä: liharotuvasikat emojensa alla ulkona tai kylmäpihatoissa, lypsyrotuiset karsinoissa tai igluissa automaatti- tai ämpäriruokinnalla. Vasikkaloimia käytetään yleisemmin maitotiloilla.
Liharotuisella vasikalla on yleensä paksumpi nahka ja karvapeite kuin lypsyrotuisella. Muutamia loimituskokeita on kuitenkin tehty myös lihakarjalla. Kasvun todettiin olevan hieman nopeampaa niillä vasikoilla joilla oli loimi, mutta ei merkitsevästi. Emien ei todettu hyljeksivän loimitettuja vasikoita, ja vasikat pysyivät puhtaina ja kuivina.
Loimitetuilla vasikoilla näytti vaikeissa sääolosuhteissa ja tuiskussa olevan silmämääräisesti mukavampi olo kuin ilman loimia olevilla kavereillaan. Kokeissa olleet vasikat olivat terveitä, mutta todennäköisesti lihakarjallakin loimituksesta on vielä enemmän hyötyä, jos vasikka on sairas, pieni tai muuten erityistä hoitoa tarvitseva.
Jutun voit lukea myös lokakuun Nauta-lehdestä 4/2022.
Teksti: Sanna Mäkinen, Faba
Kuvat: Bovi Hoof Care