Venla Hämäläinen on kolmannen vuoden eläinlääkäriopiskelija Helsingin yliopistosta ja tähtää tuotantoeläinlääkäriksi. Venla työskentelee opintojen ohella seminologilomittajana ja on Nauta-lehden kolumnisti. Venlan ajatuksia eläinlääkärin opinnoista, työstä ja maataloudesta saamme lukea lehdestä ja nauta.fi -sivustolta koko vuoden ajan!
Tiesitkö, että VIP-henkilöiden ohella on olemassa myös VIC-lehmiä? VIC-lyhenne tarkoittaa ”very important cows” eli ”erittäin tärkeitä lehmiä”. VIC-lehmät ovat vastapoikineita lehmiä, joihin on syytä kiinnittää tilalla erityistä huomiota: paitsi siksi, että ne todella ovat kyseisessä tuotantokierron vaiheessaan erittäin tärkeitä, myös siksi, että niitä vaanivat monet tautitilat.
Olen tänä keväänä aloittanut eläinlääketieteen lisensiaatintutkielmani työstämisen. Kirjoitan tutkielmaan kirjallisuuskatsauksen vastapoikineiden lehmien terveydenseurannan mittareista. Lisäksi tutkielmani sisältää tutkimusosion, jossa vertailen erilaisten piilevän ketoosin määrittämiseen käytettävien mittareiden käytännöllisyyttä ja toisiaan vastaavuutta. Toivon tutkimukseni valmistuessa sen tarjoavan vaihtoehtoja ja uusia ajatuksia vastapoikineiden lehmien terveydenseurantaan.
Vastapoikinut lehmä on poikimista seuraavien anatomisten ja fysiologisten muutostensa vuoksi normaalia alttiimpi sairastumaan. Tyypillisimpiä tautitiloja niin kutsutussa post partum -vaiheessa ovat esimerkiksi ketoosi, hypokalsemiasta seuraava poikimahalvaus, juoksutusmahan siirtymät sekä erilaiset infektiot.
Ketoosin taustalla on lehmän negatiivinen energiatase tuotoksen ollessa suuri. Sille altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi lihavuus (sopiva kuntoluokka ennen poikimista on 3,5 asteikolla 1-5), useat poikimiset (ketoosin esiintyvyyshuippu on 5.-6. poikimisen kohdalla) ja lehmän heikko syönti.
Hypokalsemian taustalla on niin ikään korkea tuotos ja siten kalsiumin runsas menetys maitoon. Lehmän kalsiumin tarve jopa kolminkertaistuu poikimisen jälkeen. Juoksutusmahan siirtymälle eli dislokaatiolle sen sijaan altistaa vapautunut tila vatsaontelossa: paljon tilaa vienyt kohtu pienenee äkisti. Infektioherkkyyden taustalla puolestaan on poikimisen seurauksena madaltunut vastustuskyky.
On kuitenkin olemassa monia keinoja, joiden avulla voi syventyä ja vaikuttaa vastapoikineiden lehmien terveyteen. Moni näistä keinoista pyörii yhden yksittäisen teeman, ruokinnan ympärillä. Syöntikyvyn mittaaminen on hyvä tapa pysyä perillä vastapoikineen naudan terveydentilasta. Syöntikyvyn heikkeneminen ja siten syönnin väheneminen ovat usein alkusoittoa muiden ongelmien ilmenemiselle ja vastaavasti indikoivat jo kehittynyttä tautitilaa.
Moni tautitila voidaan yhdistää nimenomaan ontuvaan ruokintaan. Ketoosin syynä voi olla edellisten tekijöiden lisäksi heikkolaatuinen rehu, erityisesti koboltin puute ja voihappokäyminen rehussa. Hypokalsemian riskiä voi madaltaa umpikauden vähäkalsiumisella tunnutusruokinnalla. Juoksutusmahan dislokaatiolle altistaa pötsin happamoituminen ja kaasun kertyminen juoksutusmahaan, jolloin se lähtee liikkeelle helpommin. Tämän taustalla puolestaan voi olla esimerkiksi runsas väkirehuruokinta.
Paljon on siis tehtävissä huolehdittaessa VIC-lehmistä. Siinä, missä lehmän terveydentilaa voidaan seurata erilaisten menetelmien avulla, voidaan myös ruokinnan oikeellisuudesta varmistua vaikkapa rehuanalyysien ja ruokintasuunnitelmien avulla. VIC-lehmille vain parasta pöytään!
Karjaonnea kesäkuukausiin!