Karjatilojen pohjapiirustuksia katsellut ei ole voinut välttyä törmäämästä arkkitehti (SAFA) Jouni Pitkärannan nimeen. Pitkäranta on piirtänyt yli 600 navettaa, pääosin Suomessa, mutta myös Ruotsissa, Virossa, Liettuassa, Hollannissa ja Saksassa. Pitkäranta on myös kehitellyt tai tuonut suomalaistiloille useita innovatiivisia ratkaisuja.
Viime vuonna Pitkäranta toteutti itse rahoittamansa robottinavettatutkimuksen, jossa oli mukana 42 navettaa Suomesta, Ruotsista, Tanskasta, Hollannista ja Yhdysvalloista. Myös MMM Marjo Posio ProAgria Oulusta oli mukana tutkimuksessa. Pitkäranta kertoi tutkimuksestaan ja sen tuloksista joulukuussa 2015 Eläinlääkäripäivillä Helsingissä.
– Mentiin aamuaskareiden aikaan navettaan kellon kanssa. Selvitettiin tuottajien perässä kävelemällä ja kellottamalla, mihin navetassa menee aikaa, Pitkäranta valottaa tutkimusmetodia. – Lisäksi kartoitettiin navetan rakenteet ja olosuhteet.
Pitkäranta kertoo halunneensa selvittää, miten robottinavetta oikeasti toimii ja miten toimintaa voisi tehostaa. – Halusin myös tutkia, onko navetoissa ”turhia alueita”, jotka suunnittelija on piirtänyt rakennukseen, mutta joita ei oikeasti tarvita.
Tutkimustiloilla oli yhdestä kahdeksaan robottia, keskimäärin 2,4. Robotit edustivat viittä eri merkkiä, suurin osa Lelyn tai DeLavalin laitteistoja. Pääosalla navetoista oli vapaa eläinliikenne ja lähes kaikilla seosrehuruokinta. Lehmiä per robotti oli keskimäärin 54,9, vaihteluväli 40 – 68 lehmää.
Työnkäytössä isot erot
Päivittäinen työaika lehmää kohden vaihteli suuresti. Ripeimmällä tilalla päivittäiset navettatyöt, joihin sisältyi lehmien, vasikoiden ja nuorkarjan hoito sekä ruokinta, tehtiin 1,8 minuutissa / lehmä, kun tehottomin tila sai samoihin töihin kulumaan 14,7 minuuttia. Keskimäärin Suomessa yhden robotin tila selvisi töistä 8,8 ja kahden robotin tila 5,5 minuutissa.
– Työnkäytön vaihtelulle ei ole mitään yhtä selkeää selittäjää. Navetan eri askareissa joku sai kulumaan käsittämättömän pitkiä aikoja esimerkiksi lehmien ajamisessa robotille ja parsien kolaamisessa, Pitkäranta toteaa.
Myös ruokintaan käytetty aika vaihteli suuresti. Yksi tila käytti seosrehun tekoon ja jakoon 60 lehmälle tunti 45 minuuttia, kun toinen tila teki kaksi eri seosta ja jakoi ne 300 lehmälle tunnissa.
Myös työnkäytössä meijeriin tuotettua maitolitraa kohden oli valtavan isoja eroja, vaihteluväli oli 140 – 930 litraa per henkilötyötunti.
– Työnkäytön maksimaalinen tehokkuus voidaan saavuttaa jo kahdella robotilla, joka tietysti on suomalaisittain positiivinen asia, Pitkäranta toteaa.
Tehokkuudeltaan heikoimmalla ja parhaalla tilalla käytössä oli sama robottimerkki, joten sillä seikalla ei ole vaikutusta.
Tehokkaalla aikaa jää johtamiseen
Lehmäkohtainen päivämato vaihteli mitatuilla tiloilla 23 ja 45 litran välillä, ollen keskimäärin 31,7 litraa. Suomalaistilojen keskiarvo oli 31,2 litraa. Tämä luku ei ollut mitenkään verrannollinen ajankäyttöön per lehmä.
– Ajankäytön lisääntyessä maitomäärä ei ainakaan nouse, tokaisee Pitkäranta. – Työnkäytöllisesti tehokkaat tilat sen sijaan voivat saada erittäin hyviä tuotantotuloksia. Rutiinityöt tehokkaasti tekevillä tiloilla aikaa jää johtamiseen ja oikeiden päätösten tekemiseen.
Toisaalta äärimmäinen tehostaminenkaan ei ole hyvä, vaan voi heikentää tuotosta. Etenkin Hollannissa oli tällaisia esimerkkitiloja, joissa työvoiman käyttöä on pyritty välttämään.
Terveet eläimet takaavat tehokkuuden
Miten navetasta sitten tehdään työnkäytön kannalta mahdollisimman tehokas? Pitkäranta painottaa, että eläinten hyvinvointiin panostaminen jo navetan suunnitteluvaiheessa tuottaa pelkkää hyvää.
– Hyvin tuottavat lehmät sairastelevat vähän. Robottinavetan akilleen kantapää on ajettavat lehmät. Niiden etsimiseen, ajamiseen ja joillakin tiloilla myös robotille menon kyttäämiseen voi mennä aikaa jopa 5 minuuttia lehmää kohti, ja tämä työ tehdään vähintään kaksi kertaa päivässä. Terveitä lehmiä navetta täyteen, niin työt sujuvat nopsaan ja tehokkaasti, Pitkäranta tiivistää.
Hyvä ja mukava makuualusta ja raitis ilma ovat lehmien mukavuuden perustekijöitä. Olkipohjainen väljä poikimakarsina robotin lähellä säästää työtä ja parantaa lehmiä. Esteetön navetta, jossa on suoraviivaiset ja selkeät kulkureitit, helpottaa puhdistus- ja kuvitustöitä.
Myös porttisuunnitteluun panostamalla voi tehostaa navetan toimintoja huomattavasti. Pitkärannalla oli porttisuunnitteluun liittyen osuva termi: lantakolameditaatio.
– Se on sitä, että nojaillaan kolanvarteen ja odotetaan, kun homma olisi ratkaistu muutamalla portilla!
Nämä laskevat robottinavetan tehokkuutta:
- Matala tuotos/lehmä
- Paljon ajettavia
- Parsimitoitus väärä (likaiset lehmät)
- Avustettavien lehmien määrä (ei mieluiten saisi olla lainkaan!)
- Hiehojen opetus robotille vaivalloista
- Sairas- yms. erikoislehmien osasto ei ole suunniteltu oikein
- Heikko cow comfort, joka sairastuttaa lehmät: jalkavaivaiset ja sairaat vaativat paljon työaikaa
Näillä nostat navetan tehokkuutta:
- Cow comfort kuntoon: viileä navetta, pehmeä hyvin kuivitettu parsi, luonnollinen ilmanvaihto (verhoseinäratkaisu paras)
- Perustöiden tekeminen helpoksi, ei talikko-kottaritöitä
- Työntekijöiden suoraviivaiset reitit, tilaa liikkua
- Konetyöt mahdollisia, koneilla oltava pääsy joka paikkaan
- Erikoistilanteiden huomioiminen (siemennysparret, lukittavat etuaidat)
- Ovia ei koskaan ole navetassa liikaa!
- Eläinten liikkuminen ja liikuttaminen on helppoa, siirrot sujuvat yksin
- Työvälineet sijatsevat siellä missä työt tehdään
Sanna Lohenoja, Faba