Ripuli vahingoittaa vasikan elimistöä monella eri tavalla. Siksi tehokas tukihoito on potilaan toipumiselle hyvin tärkeää. Erityisesti haluamme hoitaa elimistön kuivumista ja happamoitumista nopeasti niin, että vasikan imurefleksi säilyy.
Ripuliin sairastuneen vasikan suoliston seinämä vaurioituu niin, että nestettä, elektrolyyttejä ja ravintoaineita menetetään ulosteeseen suuria määriä.
Nestehukan lisäksi ja osin sen takia vasikan elimistö happamoituu. Ripulin edetessä potilaan verensokeri laskee eivätkä ravintoaineet imeydy normaalisti. Siksi potilas myös nälkiintyy ja sen on vaikea säilyttää normaali ruumiinlämpö. Samalla bakteereita ja niistä peräisin olevia myrkkyjä voi päästä vasikan verenkiertoon vahingoittuneen suolen seinämän läpi. Elimistön vauriot ja tulehdusreaktio myös aiheuttavat eläimelle kipua.
Ripuliin sairastunut vasikka tarvitseekin nopeasti tehokasta ja huolellista hoitoa, sekä toipumista tukevat puhtaat ja lämpimät olosuhteet. Nestehukan lisäksi potilaan elimistön happamoituminen on iso ongelma, jota haluamme hoitaa ja ennaltaehkäistä heti, kun ensimerkit ripulista huomataan.
Elimistö kuivuu ja happamoituu
Nestehukka syntyy, kun vasikan verenkierrosta menetetään paljon nesteitä ja elektrolyyttejä. Silloin verta kiertää vasikan verisuonissa vähemmän kuin ennen ja yhä pienemmän verimäärän on kuljettava elintärkeää happea, jolloin sydämen tekemä työ kasvaa. Tämä havaitaan tavallista nopeampana sydämen sykkeenä.
Kun elimistön kuivuminen sitten etenee, happea ei enää pystytä kuljettamaan tarpeeksi kaikille kudoksille. Kun solut joutuvat toimimaan ilman happea, elimistöön kertyy maitohappoa. Samaan aikaan potilas menettää ripuliulosteen mukana happamia yhdisteitä puskuroivia bikarbonaatti-ioneja. Happamoitumista lisää entisestään vielä se, että munuaiset ryhtyvät säästämään vettä vähentämällä virtsan muodostusta kerryttäen samalla happamia vetyioneja potilaan elimistöön.
Usein ripulipotilaiden vahingoittuneessa ohutsuolessa alkaa haitallinen bakteerikasvu. Sen seurauksena muodostuu maitohapon molempia muotoja, sekä L- että D-laktaattia. Näistä nestehukan ja elimistön happamoitumisen lisäksi D-laktaatti heikentää ripulipotilaan vointia. D-laktaatti nimittäin on hermomyrkky, joka aiheuttaa lihasheikkoutta ja häiritsee hermoston toimintaa. D-laktaattiasidoosin vaivaama vasikka kärsii lihasvapinasta sekä erilaisista hermosto-oireista. Vakavissa tapauksissa potilas makaa kyljellään ja sen tajunnan taso on alentunut.
Pidä imurefleksi yllä
Vasikoiden hoidossa alkavan ripulin nopea havaitseminen on tärkeä taito. Haluamme päästä hoitamaan vasikkaa nopeasti niin, että sen imurefleksi säilyy. Ripulista huolimatta maitoa tai juomarehua sekä niiden lisäksi hyvälaatuista elektrolyyttiliuosta imemään suostuva vasikka saa ravintoa ja kykenee korvaamaan suurimman osan menettämistään nesteistä ja elektrolyyteistä. Siksi sen imurefleksi säilyy eikä verensokeri laske liian alas. Energiaa riittää myös sairauden aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen ja lämmönsäätelyyn.
Aina sairas vasikka ei suostu tai jaksa imeä maitoa, juomarehua eikä hyvälaatuista elektrolyyttijuomaa. Silloin sen elimistö kuivuu ja happamoituu ja tila pahentaa itse itseään nopeasti. Lisäksi etenkin pikkuvasikan energiavarastot hupenevat, eläin kylmettyy ja sen veren sokeripitoisuus laskee liian alas.
Jos vasikka ei ime eikä pysty seisomaan, se tarvitsee eläinlääkärin apua ja laskimonsisäistä nesteytystä. Silloin tavoitteena on oikein annetulla hoidolla korjata elimistön kuivumista ja happamoitumista, jotta potilaan vointi kohenee, se pystyy taas seisomaan ja sen imu palautuu. Sitten hoitoa voidaan jatkaa taas suun kautta.
Koska suun kautta annettavalla elektrolyyttivalmisteella on niin keskeinen rooli ripulivasikoiden hoitamisessa, oman terveydenhuoltoeläinlääkärin kanssa kannattaa huolella valita juuri omalle tilalle sopiva hyvä valmiste. Lisäksi täytyy varmistaa, että juoma valmistetaan oikeanlaiseksi tarkasti pakkauksen ohjeiden mukaan ja että potilaalla on aina mahdollisuus juoda puhdasta vettä.
Valitse ja valmista juoma huolella!
Suun kautta annettavan elektrolyyttivalmisteen valinnassa on kiinnitettävä tarkkaan huomiota sen natrium- ja glukoosipitoisuuteen, näiden oikeaan suhteeseen sekä juoman kykyyn korjata elimistön happamoitumista.
Juoma on myös tehtävä oikein. Liian väkevä tai laimea juoma ei toimi niin kuin on tarkoitettu, ja voi olla potilaalle haitaksi. Usein liian väkeväksi tehty elektrolyyttijuoma johtaa elimistön suolapitoisuuden liialliseen nousuun, hidastaa juoksutusmahan tyhjenemistä tai vaurioittaa jo valmiiksi kovia kokenutta suolistoa aiheuttaen epämukavuutta, kipua ja pahentaen ruokahaluttomuutta entisestään. Liian laimeasta juomasta vasikka ei taas saa kaikkea tarvitsemaansa.
Juoman täytyy myös sisältää glukoosia tarjoamaan energiaa. Vasikan elimistö ei voi käsitellä taloussokeria, joka on sakkaroosia.
Hyvässä vasikoille suun kautta annettavassa elektrolyyttivalmisteessa pitää olla riittävästi natriumia korjaamaan elimistön kuivumistilaa. Ei kuitenkaan liikaa, sillä liian väkevän liuoksen antaminen hidastaa potilaan juoksutusmahan tyhjenemistä. Uusimman tutkimustiedon mukaan valmiin elektrolyyttiliuoksen natriumpitoisuus 80 mmol litrassa on parempi kuin suurempi 110 mmol litrassa.
Sopivan natriumpitoisuuden lisäksi tarvitaan glukoosia, sitraattia, asetaattia tai propionaattia, joiden mukana natriumia ja vettä imeytyy suolistosta vasikan elimistöön. Ja glukoosia tarvitaan siis myös antamaan potilaalle energiaa, erityisesti silloin, jos maito tai juomarehu ei maistu. Lisäksi potilas tarvitsee elimistön happamoitumista korjaavia aineita, mieluiten asetaattia tai propionaattia (yli 50 mmol litrassa). Ne eivät häiritse maidon tai juomarehun sulatusta kuten natriumbikarbonaatti, joten niitä voidaan käyttää maidon tai juomarehun kanssa yhtä aikaa.
Tämä on tärkeää, sillä tuore maito on sairaalle vasikalle parasta ravintoa. Lisäksi vasikka saa myös asetaatista ja propionaatista energiaa. Elektrolyyttivalmisteella tulee myös olla korkea (yli 60-80 mEq litrassa) SID-arvo. Tämä luku kuvaa suun kautta annettavien liuosten kykyä korjata elimistön happamoitumista.
Ripulivasikoiden hoitamista helpottavat tarkat kirjalliset ohjeet. Erityisesti elektrolyyttijuoman valmistus on syytä ohjeistaa seikkaperäisesti, jotta juoma valmistetaan varmasti puhtaasti ja oikein ja aina samalla tavalla juuri ennen tarjoamista. Silloin se toimii parhaiten ja pitää potilaan imurefleksin tallessa. Vasikoiden olo helpottuu, samoin hoitajan työtaakka.
Teksti: Ann-Helena Hokkanen, eläinlääkäri, ELT, Dip ECAWBM-WSEL
Kuvat: Sanna Lohenoja
Voit lukea jutun myös helmikuun Nauta-lehdestä 1/2025!