Sairaan lehmän havaitseminen navetassa on tärkeää, jotta sitä pääsee hoitamaan varhaisessa vaiheessa. Tällöin sairaus ei pääse pitkittymään ja mahdollisesti leviämään toisiin yksilöihin.
Eläinten käyttäytymistä, ruokahalua ja olemusta tarkkaillaan navetassa rutiininomaisesti päivittäin. Sairaat eläimet täytyy eristää terveistä, jolloin tartuntariski toisiin eläimiin vähenee. Rauhallinen sairaskarsina edistää paranemista.
Miten tarkkailen lehmän terveyttä?
Eläinten terveydentila on tarkistettava vähintään kerran päivässä. Liiku rauhallisesti eläintilassa ja vietä päivittäin aikaa muutama minuutti ihan erikseen eläimiä sivusta tarkkaillen. Myös valvontakameroista on suuresti apua.
Normaali terve lehmä on virkeä, utelias ja kiinnostunut ympäristöstään. Terve lehmä nousee vaivatta ylös. Terveen, hyvinvoivan lehmän karvapeite on tasainen ja kiiltävä. Lehmä syö, märehtii ja poistaa käymisessä syntyviä kaasuja pötsistä röyhtäisyn avulla. Normaali lehmän uloste on löysähköä ja umpilehmällä kuivempaa. Kiiman aikana emättimestä vuotaa normaalitilassa kirkasta limaa. Poikimisen jälkeen kohtuvuotoa esiintyy muutaman viikon ajan.
Mikäli normaalista käytöksestä ja olemuksesta poikkeavia oireita ilmenee, tutki eläin tarkemmin. Mittaa ruumiinlämpö peräsuolesta ja merkitse muistiin muutkin huomioitavat asiat. Tarvittaessa eristä eläin sairaskarsinaan ja ota yhteys eläinlääkäriin. Pidä kirjanpitoa sairaista eläimistä, jotta tilan muutkin työntekijät ovat tietoisia eläimen terveydentilasta.
Millainen on sairas lehmä?
Sairas lehmä on apaattinen, korvat voivat roikkua ja silmät olla kuopalla. Makaava lehmä, joka ei kehotuksesta huolimatta nouse ylös, voi olla vakavasti sairas. Selkä köyryssä seisova lehmä on kivulias. Kipeä eläin on totinen ja haluton liikkumaan. Eläin pyrkii väistämään kivuliaan alueen kosketusta. Jalka- ja sorkkaviat voivat aiheuttaa erikoisia seisoma-asentoja. Ontuva lehmä vähentää painoaan kipeältä jalalta.
Sairas eläin jättää usein joko osittain tai kokonaan rehut syömättä. Jo muutaman päivän syömättömyys naudalla johtaa etumahojen toiminnan hiipumiseen. Väkirehujen jättäminen on tyypillistä ketoosille ja juoksutusmahasairauksille.
Matala ruumiinlämpö on tavallista poikimahalvauslehmillä. Lämpö voi nousta korkeaksi esimerkiksi akuuteissa utare- ja kohtutulehduksissa. Kipu ja kuume nostavat sykettä.
Lehmän normaali limakalvojen väri on vaaleanpunainen ja se tarkistetaan vulvasta. Lehmän kuivumisastetta voi arvioida mm. ihopoimun palautumisnopeuden avulla. Hidas kaulan ihopoimun palautuminen viittaa kuivumiseen.
Kova yskä sekä runsas ja muuttunut sierainvuoto viittaavat hengitystiesairauksiin. Kohtutulehduksessa kohtuerite on pahalta haisevaa ja runsasta.
Utaresairaudet ovat lehmien yleisimpiä sairauksia. Normaali maito on solutestissä juoksevaa (CMT 1) tai siinä on erotettavissa pientä, hentoista hyytymää (CMT 2). Akuutissa utaretulehduksessa utareneljännes on kipeä, kova, turvonnut ja kuumottava.
Teksti: Niina Katainen, terveydenhuoltoeläinlääkäri, Emovet Oy