Venla Hämäläinen on neljännen vuoden eläinlääkäriopiskelija Helsingin yliopistosta ja tähtää tuotantoeläinlääkäriksi. Venla työskentelee opintojen ohella seminologilomittajana ja on Nauta-lehden kolumnisti. Venlan ajatuksia eläinlääkärin opinnoista, työstä ja maataloudesta saamme lukea lehdestä ja nauta.fi -sivustolta koko vuoden ajan!
Kuinka pitää teinit tyytyväisinä, siinäpä vasta askarruttava kysymys! Olen tähän mennessä käsitellyt kolumneissani niin ternivasikoiden terveydenhuoltoa lypsykarjatiloilla, kuin vastapoikineiden lehmienkin erityisvaatimuksia. Jatkona viimekeväiselle vasikka-aiheelle teemana ovat tällä kertaa teini-ikäiset naudat: miten saisimme luotua teineille mahdollisimman otolliset olosuhteet ternivasikka-ajan jälkeen lypsykarjatilojen nuorkarjaosastoilla ja kasvattamoissa?
Hiehojen kohdalla tärkeää on mielestäni keskittyä niihin asioihin, jotka tekevät hiehosta myöhemmin lypsylehmän. Tämä tarkoittaa esimerkiksi oikeanlaiseen kuntoluokkaan pyrkimistä, utarekudoksen luomista tukevaa ruokintaa sekä puberteetin seuraamista.
Valkuaispitoinen rehu ohjaa hiehon käyttämään energiaa kasvuunsa, utarekudoksen rasvoittumisen sijaan. Siemennysiässä tiinehtymistä voi tukea hetkellisellä ruokinnan voimistamisella, oikeanlaisella valaistuksella ja kiimojen monitoroinnilla hyvissä ajoin ennen ensimmäistä siemennystä.
On myös hyvä pohtia, mikä mahtaa olla omalle tilalle toimivin ratkaisu hiehojen kasvatukseen: löytyykö omasta pihapiiristä tarpeeksi moderni ja tilava hiehola, vai voisiko esimerkiksi hiehokasvatuksen ulkoistamisessa olla ideaa.
Kun puhutaan välitykseen lähtevistä vasikoista, on lypsykarjatiloilla suuri vastuu tarjota niille mahdollisimman hyvät eväät jatkoon, kirjaimellisesti: vasikat olisi esimerkiksi hyvä totuttaa maitopulverijuottoon tuttiämpäristä jo ennen välitykseen lähtöä.
Toinen tärkeä toimija vasikan siirtyessä kasvattamoon on vasikkakuski. Tautiturvallisuuden näkökulmasta olisi paras lastata ja purkaa vasikat niiden asuinpaikasta erillisessä tilassa, niin kutsutulla erillislastaus ja -purkamismallilla. Kuskin ei myöskään olisi tarpeen vierailla tiloilla sisätiloissa lainkaan, eikä vasikka-auton ja tilan navetan ilmatilan sekoittua.
Näiden asioiden valossa näenkin positiivisena suuntana niin sanotun ”putkitusmallin”, jossa tiettyihin kasvattamoihin tulevat vasikat tietyiltä samoilta tiloilta. Niin ikään yleistyvä ternistä teuraaksi -kasvatusmalli vähentää paitsi eläinsiirtoja, myös ennaltaehkäisee taudinpurkauksia kasvattamoissa.
Lisäksi monilla rakenteellisilla ratkaisuilla voidaan parantaa kasvattamokohtaista tautitilannetta. Kasvattamoissa tulevat väistämättäkin tutuiksi niin sanotut lastentarhataudit, kuten alempien hengitysteiden infektiiviset ja ei-infektiiviset tulehdukset sekä ruoansulatuskanavan toiminnanhäiriöt, kuten ripulit.
Pieniltäkin tuntuvat teot nousevat monesti arvoon arvaamattomaan: esimerkiksi toisistaan ilmaeristetyt vasikkatilat ehkäisevät tartuntojen leviämistä tilan sisällä. Saapaspesupisteiden tulisi olla niin helposti saavutettavissa, että saappaat tulisi pestyä aina ennen ruokintapöydälle menoa ja osastolta toiselle siirtymistä. Puhtaat ja työskentelytilakohtaiset työvälineet, kuten talikot ja raapat, edistävät muun muassa rehuhygieniaa. Tuore rehu säännöllisesti perusteellisemmin puhdistettavalla ruokintapöydällä lisää rehun syöntiä ja maittavuutta, mikä näkyy positiivisesti päiväkasvuissa.
Terveellisiä teinivuosia tilojen tulevaisuuden toivoille sekä supervoimia syyssesonkiin!