Helsingin yliopiston projektikurssi selvitti, miten suomalaiset karjanomistajat suhtautuvat ayrshireen ja kuinka sen asemaa Suomessa voitaisiin parantaa.
The article is also available in English.
Ayrshiren eli pohjoismaisittain Nordic Redin osuus Suomessa on laskenut vuosi vuodelta. Vuonna 2014 rodun osuus oli lähes 60 prosenttia, 2023 enää vajaa 37 prosenttia lehmistä. Faban toimeksiannon perusteella me Helsingin yliopiston opiskelijat etsimme pysäytyskeinoja tälle kehitykselle.
Tärkein työkalu meille oli maitotilallisille maalis-huhtikuun vaihteessa 2024 lähetty kysely. Sen tavoitteena oli etsiä syitä ayrshiren vähenemiseen ja säilymiseen karjoissa sekä pyytää kehitysehdotuksia ayrshiren aseman parantamiseksi. Vastauksia tuli erittäin hyvin, 859 kpl, ja perusteellisista vastauksista näki aiheen olleen maitotilallisille tärkeä.
Litrat ovat holsteinin puolella
Rodun ja yksittäisten eläinten valinta on maitotilalliselle erityisesti taloudellinen kysymys, mutta myös henkilökohtainen mieltymys. Kyselyn perusteella ayrshiren kannattajia löytyy, mutta todella harvalla tilalla punainen rotu yleistyy.
Keskeisimmäksi haasteeksi koettiin ayrshiren pienempi maitotuotos verrattuna holsteiniin, jota korosti C-tukialueella maidon pohjoinen tuotantotuki. Tuotantotuki nostaa korkean litratuotoksen kannattavuutta riippumatta esimerkiksi pitoisuuksista.
Muiksi kehityskohteiksi luettiin erityisesti utare- ja jalkarakenne sekä luonne. Rotuun kaivattiin myös tasaisuutta, ja jälkeläisten tason suurta vaihtelua kritisoitiin. Geneettinen vaihtelu on kuitenkin onnistuneen, eri skenaarioihin varautuvan jalostuksen edellytys.
Luonne on ayrshiren vahvuus ja heikkous
Ayrshiren hyötyinä mainittiin sen kestävyys, pienempi koko, maidon pitoisuudet sekä luonne. Kaikki vastaajat eivät kuitenkaan arvottaneet näitä hyötyjä samoin. Vanhassa navetassa ja kesäajan laidunnuksella arvostettiin pienehköä kokoa ja kestävyyttä. Osa modernien navetoiden karjanpitäjistä koki holsteinin olevan riittävän kestävä, eivätkä he ensisijaisesti halunneet pienempiä ayrshirejä navettaansa. Vaikka holstein koetaan myös kestäväksi, terveystarkkailun tulosten mukaan ayrshiren terveys on silti parempi.
Luonne on ayrshirellä selvästi sekä vahvuus, että heikkous. Se koetaan sinnikkääksi ja sisukkaaksi, mutta toisaalta myös jääräpäiseksi ja vaikealuontoiseksi. Koska ihmisten mieltymykset vaihtelevat, voi luonteelle olla hankala laskea arvoa.
Sekakarjojen ruokinnan haasteet
Ruokinnan suunnittelu ja toteutus koettiin sekakarjoissa haasteena. Holsteinin mukaan optimoidussa seosrehuruokinnassa pienet ayrshirelehmät voivat loppulypsykaudella kasvattaa kuntoluokkaansa liikaa, joka johtaa erinäisiin terveys- ja poikimaongelmiin. Siksi osittainen aperuokinta oli sekakarjoissa yleisempi ruokintamuoto, mutta se saattaa vaatia enemmän työtä tai investointeja. Ayrshirella on pienempi rehuntarve kuin holsteinilla, jolloin liian väkevä ruokinta aiheuttaa helposti ongelmia. Tasapainoilu ruokinnan kanssa sekakarjoissa vaatii tilalliselta erityistä osaamista.
Laiduntaminen oli ayrshirekarjoissa yleisempää kuin holsteinkarjoissa. Suuri tekijä tässä luultavasti on ayrshireä suosivien parsinavetoiden pakollinen laidunnus. Toisaalta ayrshiren holsteinia pienempi koko helpottaa liikkumista sekä vähentää nurmen tallautumisvaurioita.
Mitä jää viivan alle?
Aikaisemmin Nauta-lehdessä esitellyn tanskalaisen kannattavuuslaskelman mukaan holsteinin ja ayrshiren kannattavuusero on suhteellisen pieni, vain vajaa 40 euroa per lehmä holsteinin eduksi. VikingRedin tuotos on holsteinia pienempi niin litroina kuin EKM-kiloina, mutta paremman terveyden ja hedelmällisyyden ansiosta viivan alle jää lähes yhtä paljon.
Pitoisuudet ovat olleet lähinnä ayrshiren etu, mutta myös holsteinilla nähdään korkeita pitoisuuksia. Suomen holsteinkarjoissa maailmanlaajuisesti korkeat maidon rasvapitoisuudet voivat johtua etupäässä väkirehujen pötsisuojatusta rasvasta, jonka hinta voi korkean jalostusarvon raaka-aineena nousta.
Ayrshirellä yleinen laidunnus voi oikealla tapaa järjestettynä parantaa kannattavuutta. Vaikka suuri osa holsteinkarjojen tilallisista katsoi holsteinin olevan ayrshireä kannattavampi, myös monet näkivät rotujen olevan taloudellisesti tasapainoisia.
Rehuhyötysuhde ei vaikuta rodun valintaan
Ayrshiren sopivuutta epäoptimaalisiin tuotantorakennuksiin korostettiin, mutta pienen koon positiivista vaikutusta rehuhyötysuhteeseen ei juuri noteerattu. Pienemmän ylläpitoenergian tarpeen takia ayrshiren rehukustannus maitolitraa kohti voi olla holsteinia alhaisempi, jos tuotostaso on sama. Viljelijälle lehmäkohtainen rehukustannus on käytännössä vielä piilossa.
Onkin kysyttävä, miten paljon ayrshiren tuotto paranisi, jos mahdollinen ero rehukustannuksessa otettaisiin huomioon? Ayrshiren hyvä rehuhyötysuhde on yhä spekulaatiota, ja esimerkiksi jerseyn holsteinia parempi rehuhyötysuhde rakentuu ennen kaikkea suuresta syöntikapasiteetista elopainoon nähden. Ayrshiren ja holsteinin välillä vastaavia vertailuja ei ainakaan tämän projektin aikana löydetty.
Kyselyssä kysyimme, kumpi roduista vastaajien mielestä oli kannattavampi suomalaisilla maitotiloilla. Tähän 39 % vastaajista vastasi ”ayrshire”, ja 32 % oli sitä mieltä, että rodut ovat tasavertaisia. Olisikin siis mielenkiintoista tietää, millainen taloudellinen ero näiden kahden rodun välillä todellisuudessa Suomessa olisi, jos laskelmiin otettaisiin mukaan rehukustannus. Lisäksi vaatimukset vastuullisuudesta voivat kasvattaa rehuhyötysuhteen arvoa.
Koko kuva ratkaisee
Ayrshireen positiivisesti suhtautuvat vastaajat korostivat, että sen hyödyistä tulisi viestiä paremmin ja rodun imagoa kehittää. Toisaalta iso joukko vastaajia katsoi ongelmien, kuten soveltumattomuuden robotille, olevan nykyisellään ylitsepääsemättömiä ayrshiren yleistymiselle.
Ayrshiren kehityskohteita olisi jalostettava unohtamatta hyviä ominaisuuksia. Geneettistä edistymistä voisi nopeuttaa uusilla ja jo käytössä olevilla jalostusteknologioilla. Esimerkiksi sukupuolilajitellun siemenen käyttöä toivottiin enemmän ja sen käytön lisäämiseksi toivottiin kannustusta. Lisäksi ayrshirelle toivottiin erityisesti lisää myös jälkeläisarvosteltuja sonneja.
Viime kädessä tärkeää on nähdä kannattavuuden koko kuva. Erityisesti rehuhyötysuhde ja terveysominaisuudet tulisi muuntaa euroiksi, sillä litrat eivät kerro kaikkea. Laidunnus on ayrshirekarjoissa selkeästi yleisempää, ja jos ayrshire on myös todellisuudessa holsteinia parempi laiduntaja, voisiko se esimerkiksi olla yksi rodun eduista? Toisaalta ainakin vielä kohtalaisiin keskituotoksiin yltävän ayrshiren geneettinen monimuotoisuus on jalostukselle tärkeää, vaikka tämä hyöty ei maitotilan arjessa suoraan näy.
Teksti: Reetta Keisalmi & Tommi Karhula
Kuvat: Sanna Mäkinen, Sanna Lohenoja ja VikingGenetics
Helsingin Yliopiston AGRI-021 projektikurssin Ayrshire-ryhmään kuuluivat Reetta Keisalmi, Dilruba Yasmin ja Tommi Karhula.
Lähteet:
Kristensen ym. (2015). Feeding, production, and efficiency of Holstein-Friesian, Jersey, and mixed-breed lactating dairy cows in commercial Danish herds. Journal of Dairy Science. 98 (1). https://doi.org/10.3168/jds.2014-8532.
Tauren Pirkko: Mitä punaisista ja mustista jää viivan alle Tanskassa? Nauta 2/2024 s.14-15