Nauta-lehden indeksinurkka-palstalla avataan tarkemmin NAVin lihakarjan indeksejä. Aloitamme yhdistelmäindekseistä, joista ensimmäisenä vuorossa on emoindeksi. Mistä se koostuu ja miten sitä voi hyödyntää omassa karjassa? Näihin kysymyksiin vastaa Faban NAV-viestinnästä vastaava kehitysagronomi Terhi Vahlsten.
Seitsemän yhdistelmäindeksiä
NAVin lihakarja-arvostelun jalostusarvot on yhdistetty kaikkiaan seitsemäksi yhdistelmäindeksiksi. Ne sisältävät kaikilla roduilla samat ominaisuudet, mutta ominaisuuksien painotukset ovat rotukohtaiset. Emoindeksin koostumus ja rotukohtaiset painot näkyvät oheisessa taulukossa.
Lihakarjarodut ovat erilaisia. Rodun eläinten taso eri ominaisuuksissa vaihtelee, ja rodun kasvattajat voivat haluta painottaa jalostuksessa eri ominaisuuksia. Yhdistelmäindeksin painojen pitää olla sellaisia, että rotu kehittyy ko. ominaisuuksissa tai pysyy nykyisellä tasolla.
Poikimaominaisuuksien kohdalla painoissa on kuitenkin vähän eroja rotujen välillä. Kaikissa roduissa painotetaan enemmän ensikkopoikimista, koska se on emolehmän uran tärkein poikiminen.
Painotuksista päättävät rotujen kasvattajat Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta. Esimerkiksi Suomesta mukana päätöksissä ovat Faban lihakarjan jalostusvaliokunnan jäsenet eri roduista. Rotuyhdistys voi nimetä pohjoismaisiin keskusteluihin myös jonkun muun kuin lihakarjan jalostusvaliokunnan jäsenen esimerkiksi kielitaitosyistä.
Päätösten pohjana ovat NAVin tekemät laskelmat erilaisten painojen vaikutuksesta eri ominaisuuksiin. Asioista on ensin keskusteltu maan sisällä rodun kasvattajien kesken, ja kun yksimielinen näkemys on löytynyt, on lähdetty keskustelemaan yhdessä muiden maiden kasvattajien kanssa.
Eri maiden kasvattajien näkemykset eivät juurikaan poikkea toisistaan, joten painosta on päästy helposti yksimielisyyteen. Välillä on todettu tarpeelliseksi pyytää NAVilta lisälaskelmia ja keskusteltuja on jatkettu uusien tulosten pohjalta.
Painoja voidaan muuttaa ja niitä tuleekin muuttaa, mikäli rotu ei kehity haluttuun suuntaan. Painoja pitää kuitenkin käyttää muutama sukupolvi ennen kuin nähdään niiden vaikutus, joten painoja ei kannata muutella vähän väliä.
Emoindeksi on vain osittain genominen
NAVin lihakarjan arvostelu on genominen viidelle suurimalle rodulle (angus, charolais, hereford, limousin, simmental) kasvu-, paino- ja teurasominaisuuksien osalta. Muiden rotujen ja ominaisuuksien arvostelu perustuu vain fenotyyppiseen aineistoon, eli punnitus- ja poikimavaikeustietoihin sekä vasikan syntymätietoihin. Emoindeksin osalta tämä tarkoittaa sitä, että maitoisuuden arvostelu on genominen, mikäli eläin on genomitestattu, mutta poikimavaikeuden ja vasikkakuolleisuuden arvostelu on perinteinen kaikilla eläimillä.
Poikimaominaisuuksien periytymisasteet ovat alhaisia, joten luotettavaan jalostusarvosteluun tarvitaan paljon havaintoja. Käytännössä vain keinosiemennyssonneille on mahdollista saada korkea arvosteluvarmuus poikimaominaisuuksien jalostusarvostelussa. Jos astujasonnilla on kymmeniä jälkeläisiä, sen poikimaominaisuuksien arvosteluvarmuus voi nousta kohtalaiseksi, mutta lehmien osalta arvosteluvarmuudet jäävät aina alhaisiksi. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun tekee valintaa esimerkiksi poikimaominaisuuksien suhteen.
Emoindeksi sisältää poikimaindeksin ja emoindeksin. Poikimaindeksi koostuu poikimahelppoudesta ja vasikkakuolleisuudesta erikseen ensimmäiseltä ja myöhemmiltä lypsykausilta. Nämä ominaisuudet kuvaavat emovaikutusta, eli miten sonnin tyttärien odotetaan poikivan ja toisaalta minkälainen on lehmän oma vaikutus poikimiseen.
Miten indeksejä hyödynnetään?
Aina eläinvalintaa tehtäessä pitää miettiä omat jalostustavoitteet, eli millaisia eläimiä karjaansa haluaa. Tähän toki vaikuttaa karjan tuotantosuunta. Uudistushiehojen kohdalla emoindeksi on yksi tärkeimmistä valintakriteereistä, koska uusien emojen pitää poikia helposti ja jotta niiden vasikka saa hyvän alun, niin emolta pitää tulla riittävästi maitoa. Uudistushiehoiksi kannattaa siis valita sellaiset yksilöt, joiden emoindeksi on yli sadan.
Emoindeksin käyttö sonnivalinnassa riippuu siitä, miten sonnin jälkeläisiä käytetään. Jos sonnin jälkeläiset kasvatetaan teuraaksi, sonnin emoindeksille ei kannata antaa painoa valinnassa. Jos taas sonnin tyttäriä on tarkoitus jättää kasvamaan emoiksi, kannattaa tutkia sonnien emoindeksit tarkkaan, ja valita omaan karjaan sonni jonka emoindeksi on yli sadan. Kannattaa myös tarkistaa poikimaindeksi, jotta sekin on varmasti kunnossa.
Emoindeksissä on lähes kaikilla roduilla yhtä suuri paino poikimaindeksillä ja maitoisuudella, joten jos toinen on oikein hyvä ja toinen ei ole ihan huono, emoindeksi jää plussan puolelle.
Emoindeksi on hyvä työkalu karkeaan sonnien valintaan, mutta ennen lopullista ostopäätöstä pitää tutkia yksityiskohtia eli tässä tapauksessa yksittäisiä indeksejä.
Apuna karsinnassa ja eläinkaupassa
Indeksit ovat myös työkalu emojen karsintaan. Tässäkin vaikuttaa se, miten jälkeläisiä on tarkoitus käyttää. Jos emot poikivat teuraaksi kasvatettavia jälkeläisiä, emoindeksillä ei ole niin väliä. Jos jälkeläisiä on tarkoitus jättää kasvamaan tulevaisuuden emoiksi, emoindeksiä kannattaa tutkia tarkemmin.
Entäpä, kun on ostamassa uutta emoa, hiehoa tai siitossonnia omaan karjaan? Tässäkin vaikuttaa se, mihin tarkoitukseen eläimiä ostetaan: tuottamaan teuraseläimiä vai uudistuseläimiä. Tietenkin uusien emojen ja hiehojen valinnassa kannattaa tutkia emoindeksiä, koska emojen pitää aina poikia helposti ja maitoa pitää tulla.
Siitossonnin kohdalla tilanne voi olla toinen. Jos on hankkimassa sonnia teuraseläinten tuottamiseen, kannattaa tehdä valintaa muiden indeksien kuin emoindeksin perusteella. Jos kuitenkin siitossonni hankitaan tulevien emojen tuottamiseen, emoindeksille pitää laittaa painoa. Oman karjan taso ko. ominaisuuksissa, nykyisten emojen vahvuudet ja heikkoudet sekä karjan jalostustavoitteet vaikuttavat siihen, mitä ominaisuuksia sonnin valinnassa painotetaan ja kuinka paljon.
Juttu on julkaistu Nauta-lehdessä 4/2025.
Teksti: Terhi Vahlsten
Kuvat: Elina Paakala ja Kaisa Sirkko