Kysyimme sonneilta kuivikkeista

Kuvassa valvontakameran yleisnäkymä koeolosuhteista yhdessä karsinassa. Kokeen aikana eläimillä oli jatkuvasti vapaa pääsy kaikille kolmelle eri kuivikemateriaalille.

 

Kuivikkeen tärkeitä ominaisuuksia ovat kustannustehokkuus, hygieenisyys ja kyky sitoa kosteutta. Eläimen kannalta kuivikepohjan tulee olla kuiva, puhdas, turvallinen ja lämpöominaisuuksiltaan vallitsevaan vuodenaikaan sopiva. Tärkeää on myös, että materiaali tuntuu eläimestä miellyttävältä. Luken tutkimuksessa sonnit saivat itse valita, millä kuivikkeella ne makasivat.

 

Käyttäytymistä seuraamalla saamme tärkeää tietoa eläinten mieltymyksistä. Preferenssikokeet ovat yksi keino tutkia mieltymyksiä ja sitä, kuinka eläimet kokevat ja arvottavat kasvatusympäristöään. Eläin voi esimerkiksi ajankäytöllään osoittaa, mikä samanaikaisesti tarjotuista vaihtoehdoista on mieluisin. Oletuksena on, että eläin tekee valinnan oman etunsa mukaisesti. Siten eläimen hyvinvointi voi parantua, kun sille tarjotaan elinympäristössään mahdollisuus mieluiseen vaihtoehtoon.

Lihanautojen mieltymyksiä erilaisten kuivikemateriaalien tai karsinan pohjamateriaalien suhteen on tutkittu hyvin vähän. Aiempien kokeiden perusteella kuitenkin tiedetään, että makuualustan pehmeydellä on suuri merkitys. Lihanaudat ovat suosineet makuualustana mitä tahansa pehmeäpintaista materiaalia (olki, sahanpuru, kumipäällysteinen palkki) ennemmin kuin päällystämätöntä betonipalkkilattiaa.

Luke Ruukin tutkimusnavetassa tutkittiin nuorten sonnien mieltymyksiä eri kuivikemateriaalien välillä. Mittarina käytettiin eri kuivikepohjilla vietettyä aikaa ja makaamisen todennäköisyyttä eri materiaaleilla. Vertailussa olivat silputtu ohran olki ja ruokohelpi sekä hevosen kuivikelanta, jonka seassa oli turvetta, purua ja vähäisiä määriä heinää.

Koe tehtiin kylmäpihatossa neljässä betonipohjaisessa karsinassa. Kunkin karsinan takaosan makuualue oli jaettu kolmeen osaan, joissa kussakin oli yhtä kokeen kolmesta kuivikemateriaalista.Eläinten käyttäytymistä videokuvattiin ja analysoitiin tallenteilta.

Olki ja ruokohelpi suositumpia

Sonnit suosivat makuualustana ruokohelpeä ja olkea: kokeen kaikissa vaiheissa makuulla olon todennäköisyys oli suurempi näillä materiaaleilla kuin hevosen kuivikelantapatjalla. Yhdenkään sonnin ei havaittu makaavan betonipohjaisella lantakäytävällä.

Kokeen edetessä hevosen kuivikelannan suosio makuualustana lisääntyi, mutta se ei saavuttanut yhtä suurta suosiota kuin muut materiaalit. Kaikki käyttäytymishavainnot huomioiden sonnit viettivät eniten aikaa ruokohelpipatjalla (35 % ajasta), seuraavaksi eniten olkipatjalla (26 %) ja betonipohjaisella lantakäytävällä (26 %) ja vähiten hevosen kuivikelantapatjalla (13 %).

Vaikka kaikki kuivikemateriaalit tarjosivat eläimille pehmeän ja pitävän alustan, silti sonnien mieltymyksissä oli eroja materiaalien välillä. Syytä on etsittävä materiaalien muista ominaisuuksista.

Ruokohelpi oli materiaalina kuivinta (kuiva-aine 69 %), olki seuraavaksi kuivinta (53 %) ja hevosen kuivikelanta kosteinta (35 %). Erot tasoittuivat eläinten käytössä: kahden-kolmen päivän kuluttua karsinaan levityksestä kuiva-ainepitoisuudet olivat kuivikepatjasta mitattuna 36-44 %.

Vasemmalla olkipatja ja oikealla ruokohelpipatja. (Kuva: Luke/Osmo Keränen)

Hevosen kuivikelantapatja saattoi oudoksuttaa

Kaikissa kuivikepatjoissa tapahtui kokeen aikana palamista, mistä osoituksena niistä mitatut ympäristön lämpötilaa selkeästi korkeammat lämpötilat (olki 46 °C, helpi 39 °C, hevosen kuivikelanta 36 °C). Koejakson alkupuolella hevosen kuivikelantapatja oli yhdellä mittauskerralla selkeästi viileämpi kuin muut kuivikepatjat. Tämä voi osaltaan selittää sonnien vähäistä mieltymystä siihen.

Hevosen kuivikelannan etuna voidaan kuitenkin pitää materiaalin pehmeyttä, pitävyyttä ja kiertotalouden edistämistä. Materiaalin toimivuus kuivikkeena ja houkuttelevuus eläinten kannalta voisi parantua, jos sitä käytettäisiin yhdessä jonkin muun kuivikemateriaalin kanssa. Kyseeseen voisivat tulla esimerkiksi olki ja ruokohelpi.

Vallitseva vuodenaika voi vaikuttaa eläimen tekemään kuivikemateriaalin valintaan. Talvella makuualustan eristys- ja lämmöntuotto-ominaisuudet korostuvat, kun taas kesällä eläin voi suosia viileämpää vaihtoehtoa. Kuivikkeita ja erilaisia kuivikemateriaalien yhdistelmiä tulisikin tutkia eri vuodenaikoina.

 

Teksti: Leena Tuomisto, Jaakko Mononen, Juha Hyvönen, Katariina Manni, Lilli Frondelius & Arto Huuskonen, Luke
Artikkeli perustuu Nautatilojen kuivikehuolto-hankkeeseen. Hanketta rahoitettiin Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.

Lue juttu kokonaisuudessaan syyskuun Nauta-lehdestä 4/2021!