Siitossonnin valinnassa pitäisi nähdä tulevaisuuteen. Siksi jo valintatilanteessa on hyvä tehdä itselleen selväksi sonnin käyttötarkoitus. Lisäksi on hyvä tietää, miten jalostusarvot muodostuvat ja miten ominaisuudet vaikuttavat toisiinsa. Oman tilan tavoitteisiin sopiva siitossonni on kannattava investointi, joka harvoin maksaa liikaa.
Suomalainen lihakarjan jalostusarvojärjestelmä laskee eläimille kasvua, emo-ominaisuuksia, poikimahelppoutta ja teurasominaisuuksia mittaavia ennusteita eli jalostusarvoja. Laskenta perustuu tarkkailutiloilta ja teurastamoilta kerättyihin tietoihin.
Siitossonnia valitessa mahdollisiin tuleviin poikimavaikeuksiin vaikuttaa kolme indeksiä: syntymäpainoindeksi ja kaksi poikimahelppousindeksiä. Muut indeksit kuvaavat pääasiassa eläinten kasvukykyä ja emon maidontuotantoa.
Hyvä syntymäpainoindeksi on alle sadan
Vasikan syntymäpaino punnitaan heti syntymän jälkeen tai viimeistään vuorokauden sisällä. Kannattaa suosia syntymäpainon mittaamisen suhteen samanlaisia käytäntöjä koko poikimakauden ajan, niin luvutkin ovat paremmin vertailukelpoisia keskenään.
Syntymäpainoindeksistä julkaistaan kaksi lukua: suhteellinen indeksi ja kilogrammaindeksi. Niiden ero on selitetty tässä kuvassa.
Suhteellisen indeksin keskiarvo on 100. Jos sonnin indeksi on yli 100, se periyttää keskimäärin korkeampaa syntymäpainoa, jos taas indeksi on 100 tai alle, se periyttää keskimääräistä matalampaa syntymäpainoa. Kiloindeksi ilmaisee saman asian kiloissa.
Syntymäpainoindeksissä tavoitellaan sataa tai sen alle olevaa lukua. Syntymäpainon periytymisaste on keskimääräinen (h2=0.40). Sonnin oma havainto nostaa arvosteluvarmuuden yli 60 prosenttiin. (Jos et muista, mitä ovat periytymisaste tai arvosteluvarmuus, kurkista jutun lopun sanastoa!)
Karjan kallein eläin on ensimmäisessä poikimisessa epäonnistunut, poistettu hieho. Vaikka se jäisikin eloon, poikimavaikeus heikentää seuraavaa tiinehtymistä 20 – 35 prosenttia. Jos valitsee siitossonnia hiehoille, kannattaa siis kiinnittää huomiota erityisesti syntymäpainon kiloindeksiin ja suhteelliseen indeksiin. Kannattaa valita sonni, jolla kiloindeksi on negatiivinen ja suhteellinen indeksi alle 100. Lisäksi tulee tarkistaa arvosteluvarmuus ja jälkeläisten lukumäärä.
Vanhemmille, useamman kerran poikineille emoille voi valita sonnin, jonka syntymäpainoindeksi on keskimääräistä korkeampikin. On kuitenkin tarkasti tiedettävä oman karjansa poikimaominaisuudet tällaisissa tapauksissa.
Useamman kerran poikineiden emojen parituskumppanin valinnassa kannattaa erityisesti miettiä jälkeläisen ajateltu käyttötarkoitus. Valinta matalan syntymäpainon puolesta heikentää usein kasvu- ja teurasominaisuuksia, sillä ominaisuuksilla on keskinkertainen negatiivinen yhteys. Tämä tarkoittaa sitä, että kun toinen ominaisuus kasvaa, toinen vähenee.
Risteytystarkoitukseen valittavan sonnin osalta on vielä huomioitava, että risteytysvaikutus voi nostaa syntymäpainoa 2,5-5,0 prosenttia keskimääräisestä syntymäpainosta.
Suosi suuria lukuja poikimahelppousindekseissä
Poikimahelppousindeksit lasketaan sekä lehmille että sonneille käyttäen kahta eri indeksiä. Molemmat indeksit tulkitaan niin, että mitä enemmän indeksi on yli sadan, sitä helpompia poikimisten arvioidaan olevan.
Poikimahelppousindeksien laskennassa on otettu huomioon eläinten syntymäpaino.
- Poikimahelppous isänä -indeksi on ”vasikkaindeksi”. Se kertoo, miten kyseisen sonnin vasikat syntyvät, eli minkälaisia vasikoita se periyttää syntymisen helppoutta ajatellen.
- Poikimahelppous emänisänä -indeksi kertoo, miten sonnin tyttäret poikivat.
Poikimahelppousindeksit lasketaan tarkkailutilojen ilmoittamista poikimatyyppitiedoista ja syntymäpainoista. Jos näitä tietoja ei ole kirjattu tai ne on kirjattu eri tiloilla eri periaattein, ne häiritsevät indeksilaskentaa.
Kannattaa pitää mielessä, että vasikan virheasento syntymässä ja siitä johtuva poikimahelppouden huononeminen voi olla myös perinnöllistä ja johtua esimerkiksi emän rakenteesta. Suuressa määrässä dataa yhden virheasennon ei pitäisi vaikuttaa. Poikimahelppous on matalan periytymisasteen ominaisuus (h2=0.05). Eläimen oma havainto ominaisuudesta nostaa arvosteluvarmuutta 20 prosenttia.
Poikimahelppous isänä ja emänisänä -indeksien välillä on negatiivinen yhteys. Tämä tarkoittaa, että jos eläimen valitsee toisen korkean poikimaindeksin perusteella, sen toinen poikimaindeksi on tyypillisesti matala. Helposti poikiva emo periyttää vasikoita, joiden jälkeläiset syntyvät hieman vaikeammin. Tämä johtuu siitä, että kookas emo poikii helpommin, mutta periyttää samalla kookkaita vasikoita.
Yksinkertainen ohje poikimahelppousindeksin käyttöön:
- Jos tuotat pihvivasikoita VAIN loppukasvatukseen ja tavoittelet helppoja poikimisia, poikimahelppous isänä-indeksi on tärkeä.
- Jos olet valitsemassa uudistushiehoille isää, kiinnitä huomiota myös poikimahelppouteen emänisänä.
Poikimahelppous emänisänä on arvosteluvarmuudeltaan usein hyvin matala. Tarkista arvosteluvarmuus! Arvosteluvarmuus voi kasvaa vasta, kun saadaan tietoa tytärten poikimakyvystä.
Siitossonnin valinnassa korostuu aina toive, että sen vasikat syntyvät helposti. Jos sonnista haluaa uudistushiehoja karjaansa, täytyy kiinnittää huomiota myös siihen, millaisia poikimisia se todennäköisesti periyttää tyttärilleen. Valinnassa käytetään apuna poikimahelppoutta kuvaavia indeksejä.
Teksti ja kaaviokuva: Maiju Pesonen, tutkija, Luke
Kuvat: Kaisa Sirkko, Faba
Liharotuisten keinosiemennyssonnien indeksit löydät wwwSonni-palvelusta.
Pieni jalostussanasto:
Arvosteluvarmuus vaihtelee 0-100 % ja kuvaa arvostelun luotettavuutta. Jos arvosteluvarmuus on matala, on tyypillistä, että indeksit heilahtelevat, eli saattavat muuttua huomattavastikin indeksilaskennasta toiseen. Kun tietoa on kertynyt paljon ja arvosteluvarmuus on korkea (esimerkiksi yli 85 %), indeksien heilahtelu ei enää ole tyypillistä
Periytymisaste eli h2 kertoo, mikä osa ominaisuuden vaihtelusta on sellaista mihin voimme jalostusvalinnoilla vaikuttaa. Se ilmoitetaan prosentteina 0 -100 % tai suhdelukuna 0 – 1. Suurempi luku merkitsee korkeampaa periytymisastetta ja helpompaa sekä nopeampaa ominaisuuden kehittymistä jalostuksellisin keinoin. Esimerkiksi hedelmällisyysominaisuuksien periytymisasteet ovat usein matalia (alle 0.20), joka tarkoittaa, että iso osa hedelmällisyydessä nähtävästä vaihtelusta johtuu muista kuin perinnöllisistä tekijöistä.