Vasikat ovat emotilan päätuote, joten niiden määrä sanelee pitkälti tilan taloudellisen tuloksen. Mitkä kaikki tekijät vasikoiden määrään vaikuttavat, ja miten kannattaa menetellä oman tilan vasikkaluvun maksimoimiseksi?
Atrian tuottajille suunnatussa helmikuisessa webinaarissa aihetta oli pohtimassa asiantuntijapaneeli, jota veti Atrian eläinlääkäri Tuomas Herva. Muita asiantuntijoita webinaarissa olivat Nautasuomen emotila-asiantuntija ja kehityspäällikkö Susanna Vehkaoja, Emovet Oy:n eläinlääkäri Iris Kaimio sekä sieviläinen emolehmätuottaja Mikael Myllylä.
Herva nosti esiin Nasevan vuositilaston, josta on helppo verrata vuoden aikana syntyneiden vasikoiden määrää emojen määrään. Jos vasikoita on kutakuinkin yhtä paljon kuin emoja, tilanne on hyvä. Syntyvyys on kuitenkin tilastojen mukaan huolestuttavan monella suomalaistilalla paljon tätä heikompi.
– Jos olisi ideaalitilanne, että kaikki Suomen emot poikisivat yhden elävän vasikan vuosittain, lihaketjuun tulisi valtavasti lisää vasikoita, muistutti Susanna Vehkaoja, Nautasuomen emotila-asiantuntija ja kehityspäällikkö.
Heikko hedelmällisyys merkitsee ison rahamäärän menetystä. Kotimaisessa pro gradu -tutkimuksessa on tehty laskelmia, joissa huomioidaan poikimavälin, poikimaprosentin ja vasikkakuolleisuuden vaikutukset taloudelliseen tulokseen 100 emon karjassa. Vuotuinen laskennallinen ero tuloksessa Suomen parhaan neljänneksen ja keskitason tilojen välillä oli 11 900 euroa. Parhaan ja heikoimman neljänneksen tilojen ero oli peräti 33 700 euroa.
Management kuntoon
Mitä asialle sitten olisi tehtävissä? Eläinlääkäri Iris Kaimio painotti managementin merkitystä.
– Oma mutuni on, että läheskään kaikilla tiloilla ei tehdä tiineystarkastuksia, eikä siis tiedetä todellista tilannetta. Näin elätetään turhaan tyhjiä emoja talven yli.
Webinaarissa listattiin viisi asiaa, jotka toteutuvat, kun hedelmällisyys on kunnossa:
- Hiehot poikivat noin 2-vuotiaina (23-25 kk iässä, hälytysraja 28 kk)
- Emojen kohdut ja kiimakierrot palautuvat nopeasti poikimisen jälkeen, jolloin ne tiinehtyvät nopeasti ja poikivat vuoden välein
- Tiineysprosentti on lähellä sataa
- Emot poikivat 7-13 kertaa elämänsä aikana, jolloin uudistusprosentti pysyy matalana
- Tiinehtymisvaikeudet eivät estä karjan eläinaineksen uudistamista, silloin kun siihen on tarvetta
Hyvä paikka seurata tilan managementia hedelmällisyyden suhteen on tarkastella karjan KPI-mittareita Minun Maatilani -ohjelmistossa.
Kaimio muistutti, että jos halutaan että emo poikii vuoden välein, on kohdun varsin nopeasti puhdistuttava ja kiimakierron käynnistyttävä uudelleen poikimisen jälkeen. Tällöin emo voi tiinehtyä noin 3 kuukauden kuluttua poikimisesta.
– Lypsykarjapuolellahan on rutiinia tarkistaa jokainen eläin poikimisen jälkeen, mutta emopuolella se on harvinaista, Kaimio totesi.
Uusi tiinehtyminen ajallaan vaatii monen tekijän onnistumista, jotka rakennetaan jo ennen poikimista: kuntoluokka, ravitsemus ja vastustuskyky ovat kunnossa, sekä tilalla hyvä poikimahygienia, jottei tule tulehduksia.
Myös hiehon hedelmällisyys astutusiässä – samoin kuin astujasonnin hedelmällisyys – juontaa jo useamman kuukauden takaa. Jos esimerkiksi ruokinnassa on jokin asia pielessä, sen korjaaminen ei paranna hedelmällisyyttä välittömästi. Munasolujen ja siittiöiden kehittyminen eläimen elimistössä kun vie kuukausia.
– Hiehot ovat eka kesänään lehmävasikoita, ja niitä ruokitaan maidon lisäksi emojen rehuilla. Miten niiden hedelmällisyys on kehittynyt astutusikään mennessä? Tiinehtymisen onnistuminen tehdään siis jo siellä aiemmin. Ruokinta on oltava tasapainossa, Susanna Vehkaoja muistutti.
Emotilallinen Mikael Myllylä on saanut hyviä hedelmällisyystuloksia omassa karjassaan. Hän kertoi syyksi muun muassa sen, että pitää astutusryhmässä aina kahta sonnia kerrallaan.
– Jos sonnille tulee ongelmia, on toinen sonni paikkaamassa, Myllylä kertoi.
Toki jalostuksen kannalta on suuri epäkohta, mikäli vasikoiden isyydet jäävät epäselviksi. Mikäli sonnit ovat eri rotua, riski voidaan kiertää. Myllylä myös perusteli omaa toimintaansa sillä, että näille emoille syntyvät vasikat menevät aina teuraskasvatukseen.
Sonnia on seurattava
Vaikka sonni tuottaisi riittävästi siementä, se ei vielä takaa että emot tulevat tiineiksi. Sonnilla pitää lisäksi olla riittävän hyvä libido eli sukuvietti, että se oikeasti astuu, eikä sillä saa olla astumisen estäviä rakenteellisia ongelmia.
Kaimio kertoi, että Atrian siitossonnikasvattamoissa sonneille tehdään hedelmällisyystarkastus, jossa selvitetään sonnin yleiskunto ja jalka- ja sorkkaterveys sekä mitataan kivesten ympärysmitta. Sukuelinten normaali rakenne varmistetaan myös tunnustelemalla ja ultraamalla. Siemennestettä ei tutkita, koska se on hankalaa tilatasolla.
– Itse en uskaltaisi ostaa siitossonnia ilman että sille tehdään hedelmällisyystarkastus. Sataprosenttista varmuutta sonnin siitoskykyisyydestä se ei anna, mutta aika hyvät takeet kuitenkin ettei isompia ongelmia ole. Atrian sonnikasvattamossa tehdyissä tarkastuksissa noin viisi prosenttia sonneista hylätään, joten eivät ne ongelmat aivan mahdottoman harvinaisia ole, Kaimio kertoi.
Sonnia tulee myös tarkkailla päivittäin astutuskaudella, muistutti Vehkaoja.
– Jokaisella emotilallisella tulisi olla paikka, johon kirjaa astumishavainnot, olipa se WhatsApp tai muistikirja tai joku muu paikka. Havainnot kirjataan päivän ja korvamerkin tarkkuudella. Muuten homma on riskinottoa isolla R:llä, Vehkaoja painotti.
Päivittäistä kiimantarkkailua tarvitaan, vaikka teettäisi tiineystarkastuksia. Emojen poikimarytmin oikeana pysyminen on tärkeää, ja jos vasta tiineystarkastuksen yhteydessä havahdutaan sonnin toimimattomuuteen, on jo myöhäistä. Koko astutuskauden on siis oltava hereillä, ja jos mahdollista, tarkkailuvastuuta kannattaa jakaa useammalle ihmiselle.
Miten sitten tietää, että sonni on astunut? Vehkaojalla oli selvät ohjeet.
– Kun itse kysyn ihmisiltä, oletko nähnyt astumisen, hyvin harvoin saan riittävän selkeän vastauksen. Jatkokysymykseen en yleensä enää saa mitään vastausta, eli oletko nähnyt että sonnin molemmat takasorkat ovat hetken ilmassa? Silloin nimittäin vasta astuminen on onnistunut. Eli pitää osata katsoa riittävän alas, ”loppunykäisy” on oltava.
Vehkaoja myös painotti ihmisen roolia sonnin ”personal trainerina” ennen astutuskautta.
– Personal trainer huolehtii treenattavansa ravitsemuksesta, fyysisestä treenistä ja lepojaksoista. Miettikää nyt: jos pitää sonnia pienessä karsinassa astutuskauteen asti ja sitten päästää sen laitumelle, ehkä vieläpä liian isoon laumaan. Se ei ole liikkunut ollenkaan, ja yht’äkkiä sen on tehtävä kaikki temput. Sonni voi olla liian laiha tai lihava, ja kivennäisruokinta voi olla epätasapainossa. Sonni kuitenkin tarvitsee kivennäisiä siittiöiden valmistamiseen ja oman kehonsa kudosten ylläpitämiseen.
Mikael Myllylä pohti, että sonnin talvisäilytys monella tilalla lienee haasteellista.
– Ovat ne meilläkin aika pienissä kopeissa. Vaatisi valtavasti tilaa, jos jokaiselle pitäisi olla oma yksilökarsina. Jotkut tietysti laittavat sonnit yhteen talven ajaksi, mutta joutuuko sieltä sitten hakemaan kuinka monta raatoa talven mittaan pois?
Vinkit kivennäisruokintaan
Hiehojen ja emojen ruokintaan talven mittaan täytyy kiinnittää huomiota, jotta ne saadaan seuraavalla astutuskaudella tiineiksi ja poikimaan ajallaan. Kuntoluokitus ja jako sopiviin ruokintaryhmiin ovat hyviä työkaluja.
Mikael Myllylä kehotti kiinnittämään huomiota kivennäisiin, etenkin fosforin saantiin.
– Ja pitäisi varmistaa, että ne myös syövät sen kivennäisen. Mielestäni nuolukiviä ei pitäisi käyttää ollenkaan. Eläimet vaan nuoleskelevat siitä sen verran että saavat suolan tarpeensa tyydytettyä, ja pahanmakuinen fosforikivennäinen jää kokonaan syömättä.
Hän levittää irtokivennäisen yleensä kerran viikossa pöydälle, ja laittaa päälle vitamiinia tai maittavaa rehua, joka varmistaa että eläimet syövät kaiken pohjia myöten.
Myös Kaimio painotti sitä, että kivennäisen jakamisen lisäksi pitäisi varmistaa, että jokainen eläin myös käytännössä syö sille suunnitellun määrän kivennäistä.
– Aperuokinta on yksi tapa varmistaa tätä, edellyttäen että ape ei jaotu. Jos ape ei ole käytössä, täytyisi kivennäisen olla niin maittavaa että eläimet sen syövät, ja kaikkien pitäisi myös mahtua yhtä aikaa syömään etteivät vahvimmat syö kaikkea.
Vehkaoja puolestaan suositteli 17 vuoden kokemuksella irtokivennäisen vapaata syöttöä kumiläpällisestä astiasta laidunkaudella.
– Se mahdollistaa kivennäisen tarjoamisen laitumella joka päivä säällä kuin säällä. Astiaan mahtuu useampi pikkusäkki, tavaraa ei mene hukkaan eikä se joudu ympäristöön. Vasikatkin tykkäävät siitä syödä, on jännempi kaivella sieltä läpän alta. Talvella meillä jaetaan rakeista emokivennäistä ruokintapöydälle, kun kaikki mahtuvat syömään. Siinä on hyvä seurata, että kaikki varmasti saavat oman osansa.
Vehkaoja on kokenut haasteellisimmaksi ajankohdaksi alkukesän, kun emojen pitäisi tiinehtyä, mutta niitä ei kivennäinen kiinnosta, kun tarjolla on maittavaa ruohoa.
– Olen yksinkertaisesti yrittänyt vaan tuupata ne ennen laitumelle laskua niin täyteen kivennäisiä, ettei sitten heti tule puutetta kun varastot ovat täynnä. Loppukesästä ne syövät jo irtokivennäistäkin ihan hyvällä halulla.
Miten jalostaa hedelmällisyyttä?
Webinaarissa pohdittiin myös perimän osuutta hedelmällisyyteen. Kaikki toki haluavat karjaansa hyvin tiinehtyviä ja tasaisesti vuoden välein poikivia emoja. Vanha hyvä konsti on valita uudiseläimet ensimmäisinä syntyneiden vasikoiden joukosta. Hedelmällisyys on periytyvä ominaisuus, ja alkukaudesta syntyneiden vasikoiden emät ovat todennäköisesti tiinehtyneet ongelmitta ja nopeasti.
Myös pitkäikäisten, maitoisten emojen lehmävasikat ovat hyviä kandidaatteja uudiseläimiksi. Ne todennäköisesti perivät kestävyyttä edistäviä ominaisuuksia emiltään. Tietysti muidenkin perintötekijöiden sekä eläinten kasvujen täytyy olla kohdillaan.
– On myös hyvä tuntea omassa karjassa ne emälinjat, joissa on tiinehtymisvaikeuksia, eikä jättää näistä lehmävasikoita, Vehkaoja muistutti.
Iris Kaimio toi esiin sen, että toki eläimen hedelmällisyyteen saattaa vaikuttaa jokin yksittäinen seikka, joka ei sinänsä ole perinnöllinen. Hyvää emoa ei siis ehkä kannata heti karsia pois, jos heikolle hedelmällisyydelle on jokin selkeä syy.
– Esimerkiksi kaksostiineys, joka muutoin viittaa hyvään hedelmällisyyteen, saattaa viivästyttää tiinehtymistä. Kaksosten saaminenhan on myös voimakkaasti periytyvä ominaisuus. Oma kokemukseni on, että kun ultratessa kerron, että täällä on kaksi vasikkaa, se ei yleensä tuottajissa aiheuta varsinaisesti riemunkiljahduksia.
– Joo, kyllähän se yksi elävä on parempi kuin kaksi raatoa, vahvisti Mikael Myllylä kuivasti. – Kaksosten saanti yleensä näkyy vielä syksylläkin. Saattavathan ne tilastoja kaunistaa, mutta ei niistä yleensä ole kuin haittaa.
Webinaarissa myös tuotiin esille, että astujansonnin kivesten koon huomioiminen jalostuksessa parantaa tutkitusti myös sonnin tyttärien naarashedelmällisyyttä.
– Mitä isommat kivekset sonnilla on, sitä aiemmin sen tyttäret tulevat astutuskykyisiksi. Eli jalostamme tässä samaa asiaa, ja on siis kaksi hyvää syytä karsia pienikiveksiset sonni pois jalostuksesta, Susanna Vehkaoja totesi.
Teksti: Sanna Lohenoja
Kuvat: Kaisa Sirkko
Juttua korjattu 14.3.: tarkennettu siitosonnikasvattamoissa tehtäviä hedelmällisyystarkastuksia koskemaan vain Atrian kasvattamoa.