Nauta-lehden uusi kolumnisti Venla Hämäläinen kuvailee itseään näin: ”Savolainen 21-vuotias kolmannen vuoden eläinlääkäriopiskelija Helsingin yliopistosta, joka tähtää tuotantoeläinlääkäriksi ja työskentelee opintojen ohella seminologilomittajana.” Venlan ajatuksia eläinlääkärin opinnoista, työstä ja maataloudesta saamme lukea Nauta-lehdestä ja nauta.fi -sivustolta koko ensi vuoden ajan!
Olen Venla Hämäläinen, eläinlääkäriopiskelija. Työskentelen seminologilomittajana Pohjois-Savon alueella aina kun se opintojeni puolesta on mahdollista. Minusta tulee ”isona” tuotantoeläinlääkäri, ja matkalla sitä kohti olen saanut aloittaa tässä innostavassa uudessa tehtävässä, Nauta-lehden kolumnistina.
Olen opintojeni myötä alkanut pohtia, miten voisin edistää yhteistyötä eläinlääkäriopiskelijoiden ja karjatilallisten välillä ja tuoda suomalaista maataloutta lähemmäksi opiskelijaa. Tilat vähenevät, tilakoot kasvavat ja tavalliset navetat eivät ole enää niin helposti opiskelijan saavutettavissa tautiriskien ja yliopistomme eteläisen sijainnin vuoksi. Opiskelijan kosketus maatalouteen jää siis väistämättä ohueksi. On myös vähintään yhtä tärkeää, että karjatilalliset kokevat meidät tulevat eläinlääkärit mieluisiksi kumppaneiksi, joiden kanssa puhalletaan yhteen hiileen ja opitaan toinen toisiltamme.
Syntyi idea kirjoittaa ajatuksistani Nauta-lehteen: toivon voivani kolumnieni kautta välittää iloja maatalouden maailmasta opiskelijakollegoille ja tarjota eläinlääkäriopiskelijan näkökulmia karjatilallisille. En ole itse maatilalta kotoisin, mutta olen seminologitöiden kautta löytänyt intohimoni tuotantoeläinlääketieteestä. Koen, että työ seminologina on ollut rakentuvan eläinlääkäri-identiteettini kannalta käänteentekevä juttu, ja haluankin omistaa ensimmäisen kolumnini hyvän mielen hetkilleni seminologilomittajina.
Minulle tämän työn parasta antia ovat ehdottomasti kohtaamiset tilallisten, eläinten ja kollegoiden kanssa. Siemennyskäynnin yhteydessä käydyt juttutuokiot ovat käynti käynniltä pidentyneet ja syventyneet. Ilokseni voin myös kutsua monia alun perin asiakkaina tutuksi tulleita tilallisia tätä nykyä ystävikseni.
Nämä ystävyydet näkyvät arjessani esimerkiksi siten, että saatan vapaa-ajallani kurvata tutuille maatiloille navetan sijaan talliin hevosten pariin – hankala edes kuvailla, miten kiitollinen tästä mahdollisuudesta parantumattomana hevoshulluna olen. Seminologitöiden kautta syntyneisiin ystävyyssuhteisiin lukeutuvat myös upeat työkaverini: sydämellisempää vastaanottoa tälle seminologinalulle en voisi toivoa.
Olen saanut kunnian tutustua myös näihin kultaisiin eläimiin, nautoihin, jotka tuovat jo läsnäolollaan rauhaa ja rakkautta ainakin minun sieluuni. En keksi mitään parempaa kuin naudan lämmin katse, pehmeä turkki ja karhea kieli kättä vasten. Erityisiä kiinnostukseni kohteitani ovatkin naudan hyvinvoinnin ja terveydenhuollon ymmärtäminen kokonaisuutena, eläimen yksilöllinen kohtaaminen sekä tiineys- ja munasarjadiagnostiikka. Olen päässyt kartuttamaan ammattitaitoani ihanien Emovetin eläinlääkärien opissa – seminologilomitus tarjoaa siis hienoja urapolkuvaihtoehtoja nautapraktiikasta kiinnostuneelle.
Seminologina kiertäessäni on ollut hienoa nähdä, kuinka hyvää huolta meille kaikille rakkaista ja arvokkaista naudoista suomalaisilla maatiloilla pidetäänkään. Tiloilla tehdään mittaamattoman arvokasta työtä ja on suorastaan etuoikeus, että me eläinlääkäriopiskelijat pääsemme tällä tavoin kurkistamaan tilojen arkeen.
Iloa ja valoa loppuvuoteen! Näkemisiin navetoissa taas joulun aikaan!