Cortina d´Ampezzon jylhissä maisemissa Italian Dolomiiteilla järjestetään vajaan vuoden kuluttua talviolympialaiset. Sama seutu on kuuluisa lehmistä, joita vaikeakulkuiset rinteet eivät pysäytä.
Italian Gardajärven koillispuolella maisemaa hallitsee Unescon maailmanperintökohde Dolomiittien vuoristo. Näillä rinteillä vaeltaneet kyllä tietävät, miksi alue on saanut kansainvälisen suojelustatuksen. Vuoret ovat teräväsärmäisiä ja monin paikoin hohtavan valkoisia, sillä kalkkipitoinen kivi lohkeilee helposti ja alta paljastuu valkoista kalkkipintaa.
Valloittavien maisemien ja talviurheilun lisäksi Dolomiitit ja samalla koko Alppien vuoristo tunnetaan myös lehmistä. Yksi rinteiden hienoimmista äänimaisemista onkin lehmänkellojen kilkatus.
Karja kulkee ylös ja alas
Alpeilla karjankasvattajilla on perinteinen tapa viedä ketterät naudat kesäksi ylös rinteille. Syksyllä karja palaa tasangolle. Alppikarjan siirtäminen rinteiltä takaisin laaksoon on monilla seuduilla kyläjuhlan arvoinen asia. Ranskankielisillä alueilla juhlasta käytetään nimeä ”désalpe”.
Alpeilla halutaan pitää perinteistä kiinni, vaikka lypsyn järjestäminen vuorille ei ole niitä helpoimpia juttuja. On siirtämisessä hyötynsäkin. Korkeilla rinteillä puita on harvassa, joten rinnelaitumet saavat hyvin valoa ja syötävää riittää naudoille.
Valtaosa tämän alueen maidosta jalostetaan juustoiksi. Siksi litramäärää tärkeämpi asia on se, minkälaisen maun rinteiden vihreä herkku maitoon tuo. Ravinnolla on luonnollisesti vaikutusta myös lihan makuun.
Alppien harmaa on ketterä
Italian Trentinon ja Etelä-Tirolin alueen rinteiltä voi löytää kesäaikaan lukuisia eri nautarotuja. Italian jyrkkien rinteiden varsinainen sankari on Alppien harmaa eli grigio alpina (gray alpina). Tämä Alto Adigen ja Trentinon alueelta peräisin oleva paikallinen harmaa rotu on hyvin vanha.
Rotu on historiansa saatossa pysynyt hyvin puhtaana, sekoittumista muihin rotuihin on tapahtunut vähän. Grigion kotimaasto on hyvin vaikeakulkuista, siksi yhteyksiä muille seuduille on ollut hyvin vähän.
Grigio alpina sopeutuu erittäin hyvin vuoristoalueiden ympäristöolosuhteisiin rodun ketteryyden ja vahvojen jalkojen takia. Tämän allekirjoittaa myös professori Enrico Sturaro Padovan yliopiston luonnonvarayksiköstä.
Esimerkiksi brown swissiin verrattuna grigio alpina hyödyntää aluetta paremmin, kulkee rinteillä kauemmas ja uskaltaa mennä syrjäisemmillekin niityille. Myös ympäristön kulumisen näkökulmasta kevytrakenteinen harmaa on Sturaron mukaan hyvä valinta rinteille.
Grigio alpina lypsää tehorotuja vähemmän, mutta sen maito on ravintoarvoiltaan hyvä ja siitä syntyy varsinkin laidunkaudella tasokasta juustoa. Grigion lihassa on voimakas maku.
Grigio alpina on nimensä mukaisesti harmaa, mutta harmaan sävyssä on paljon vaihtelua. Grigio on kooltaan pieni ja jalat ovat lyhyet. Enrico Sturaron tietojen mukaan grigio alpinoja on jäljellä enää alle 10 000.
Muita paikallisia pieniä rotuja
Rendena on paikallinen musta rotu, joka Enrico Sturaron mukaan viihtyy hyvin Dolomiiteilla. Nauta on grigio alpinan tavoin pienikokoinen ja sitkeä.
Rendenan liha soveltuu hyvin carne-salaatin raaka-aineeksi. Raaka liha maustetaan suolalla, pippurilla ja muilla mausteilla vähintään 20 päivää, jonka jälkeen sen voi nauttia raakana ohuina siivuina tai grillattuna.
Dolomiittien rinteillä retkeilevä saattaa tehdä havaintoja myös punaisesta lehmästä. Se on simmentalista aikoinaan jalostettu italialainen valdostana pezzata rossa.
Nimensä mukaisesti rodun kotilaitumet ovat Italian luoteisnurkassa Aostan laaksossa lähellä Sveitsin ja Ranskan rajaa Mont Blancin, Matternhornin ja Gran Paradison maisemissa.
Vahva valdostana pezzata rossa pärjää mainiosti ankarissa sääolosuhteissa. Siksi rotu on Sturaron mukaan suosittu rinteillä. Rossa on luonteeltaan lempeä ja sen maitoa ja lihaa pidetään laadukkaana.
Vuoristoelämään tottuneita Rossan sukulaisrotuja ovat valdostana pezzata nera ja valdostana castana.
Ruskea sveitsiläinen pärjää hyvin
Brown swiss on Yhdysvalloissa jalostettu yhdistelmärotu, jonka juuret ovat Euroopassa. Sveitsissä tämän ruskean lehmän kasvatuksella sanotaan olevan useamman tuhannen vuoden mittainen historia. Brown swiss on väriltään harmaa, tummanruskea, ruskea tai lähes valkoinen.
Rotu sopeutuu hyvin vuoristo-olosuhteisiin ja se sietää hyvin kuumaa ja kylmää. Brown swiss tuottaa hyvin maitoa ja pitoisuudet ovat korkeita. Brown swiss -lehmät ovat sitkeitä ja pitkäikäisiä.
Huikeat Dolomiittien maisemat ja lehmänkellojen kilkatuksen voit kokea videolla!
Teksti, kuvat ja video: Lassi Lähteenmäki
Voit lukea koko jutun helmikuun Nauta-lehdestä 1/2025!