Venla Hämäläinen on kolmannen vuoden eläinlääkäriopiskelija Helsingin yliopistosta ja tähtää tuotantoeläinlääkäriksi. Venla työskentelee opintojen ohella seminologilomittajana ja on Nauta-lehden kolumnisti. Venlan ajatuksia eläinlääkärin opinnoista, työstä ja maataloudesta saamme lukea lehdestä ja nauta.fi -sivustolta koko vuoden ajan!
Joulunaikaan seminologina työskennellessäni huomasin ilokseni, että teoriaosaaminen ja käytännön työ ovat näin kolmantena opintovuonna alkaneet toden teolla täydentää toisiaan. Tästä inspiroituneena pohdinkin tässä kolumnissani seminologilomituksen opettamia nautaterveydenhuollon tietoja ja taitoja, jotka tulevat varmasti siivittämään minua vielä pitkälle tuotantoeläinlääkärihaaveissani.
Seminologina pääsee havainnoimaan paraatipaikalta monia naudan terveyden indikaattoreita. Hedelmällisyyteen liittyvät teemat ovat tärkeitä työkaluja naudan terveyden arvioinnissa, sillä niistä elimistön on helppo joustaa kriisitilanteessa muiden elintoimintojen turvaamiseksi.
Tällaisia ovat esimerkiksi kiimavälien säännöllisyys, kiimojen voimakkuus ja tiinehtyvyys. Lisäksi seminologi saa siemennyksen yhteydessä kirjaimellisesti käsiinsä tietoa koko elimistön terveydestä: rektalisointikäsi oppii tuntemaan ja tulkitsemaan niin sonnan koostumusta, naudan ruumiinlämpöä kuin limakalvojen kuntoakin.
Ajattelen itse eläinlääkärin työn koostuvan pitkälti kahdesta teemasta: terveydenhuollosta ja sairaanhoidosta. Erityisesti terveydenhuollon rooli on kasvanut tilojen suurentuessa ja karjojen kehittämisen johdonmukaistuessa. Tämä on mielestäni hieno suunta, sillä hyvällä terveydenhuollolla voi aina ennaltaehkäistä sairaanhoidon tarvetta.
Eläinlääkärikoulutuksessa sairaanhoidon osuus nousee kovin merkittäväksi opiskellessamme ahkerasti yleisimpiä sairauksia ja patologisia tiloja; terveydenhuoltotyö taas vaatii kokemuksen tuomaa laajaa ymmärrystä. Me seminologilomittajat saamme erinomaiset lähdöt myös terveydenhuoltotyön saloihin työskennellessämme ensisijaisesti terveiden, lisääntymisvaiheessa olevien nautojen parissa – samalla pääsemme oppimaan terveen naudan anatomiaa ja fysiologiaa käytännössä.
Kun puhutaan nykyaikaisesta nautaterveydenhuollosta, ei voida jättää mainitsematta bioturvaa. Bioturvallisuus on nautaterveydenhuollon osa-alue, jonka merkitys tulee tulevaisuudessa korostumaan entisestään. Lisäksi se on erinomainen esimerkki siitä, mikä minua nautaterveydenhuollossa kiehtoo: pieniltäkin tuntuvilla asioilla voi vaikuttaa koko karjan terveyteen.
Meistä seminologilomittajista kasvaneekin vastuunkantajia bioturvallisuuden saralla: rutiininomaisesti joka siemennyskäynnin yhteydessä toistuvat toimintamallit takaavat sen, että tunnemme jo valmiiksi tautisulkujen rakenteet, hyppäämme tottuneesti tilahaalareihin tai -essuihin emmekä vahingossakaan astu sontaisilla kengillä ruokintapöydille.
Opinnoissa nousee usein esiin käsite yhteinen terveys. Tällä tarkoitetaan ihmisten, eläinten ja ympäristön terveyden sidosteisuutta ja yhteen liittyvyyttä, mutta mielestäni yhteinen terveys -käsitettä voisi käyttää myös toisenlaisessa asiayhteydessä ja merkityksessä. Seminologilomitus on näet opettanut minulle senkin, että terveet ja hyvinvoivat naudat lisäävät myös meidän nautojen kanssa toimivien ihmisten terveyttä ja hyvinvointia – ja päinvastoin. Tällaisen yhteisen terveyden vaalimisen koen tulevana eläinlääkärinä yhdeksi tärkeimmistä tehtävistäni. Huolletaan siis itsemme, toistemme ja nautojen terveyttä tulevaisuudessakin!
Pirteitä pakkaspäiviä ja pitenevää päivänpaistetta kevättalven koitoksiin!