Maatilaympäristö eläimineen auttaa avaamaan monenlaisia lukkoja, kun erityisryhmiin kuuluvia nuoria saapuu maatilalle. Yhteiskunnan rahat ovat nyt tiukilla ja tutkija kaipaa uusia tahoja tukemaan eläinavusteista toimintaa. Lopettamista pohtivalle pienelle nautatilalle eläinavusteinen toiminta voisi olla se kaivattu lisä, joka voisi pitää tilan elossa.
Yksi tykkää hevosesta, toinen koirasta, kolmas lehmästä. Monelle erityistä tukea tarvitsevalle nuorelle nämä ja monet muut eläimet voivat olla pelastusrenkaita selviytymisessä hektisessä maailmassa. Kun nuoren omassa osaamisessa ja sosiaalisissa taidoissa on puutteita, lehmä ei tee siitä numeroa, eikä pilkkaa nuorta. Eläimen kanssa saa olla oma itsensä.
Maatilan eläimiä käytetään monessa maassa kuntouttavaan työhön. Esimerkiksi Norjassa ja Britanniassa on jo ymmärretty eläinavusteisen toiminnan merkitys, ja toiminta on näissä maissa vilkasta. Suomi kulkee jäljessä ja nyt olisi monen toimijan mielestä hyvä hetki satsata enemmän eläinavusteiseen toimintaan. Siitä hyötyisi koko yhteiskunta.
Alkumaan naudoilla kaksi ammattia
Salolaisella Alkumaan maatilalla on monta roolia. Tila tuottaa maitoa, hoivaa ja erilaisia valmennuksia. Erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille tila tarjoaa ammatillisesti ohjattua toimintaa, jossa hyödynnetään maatila- ja luontoympäristöä Green Care -toiminnan periaatteiden mukaisesti.
Green Care on luontoon ja maaseutuympäristöön liittyvää ammatillista toimintaa, jolla edistetään ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua ja pyritään ehkäisemään syrjäytymistä, vahvistamaan nuorten uskoa itseensä ja tulevaisuuteen.
– Hyvän vahvistaminen vie aina eteenpäin, varsinkin jos nuori on joutunut toistuvasti kuulemaan negatiivista palautetta, tiivistää Hoivamaatila Alkumaan perustaja Niina Merivirta.
Vasikat ja lehmät apuna työssä
Niina Merivirta on koulutukseltaan sosionomi AMK, lasten ja nuorten erityisohjaaja ja ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja. Hän on liki kymmenen toimintavuoden aikana järjestänyt tilalla mm. lasten yhteisöllistä ryhmätoimintaa, neuropsykiatrista valmennusta ja ammatillista tukiperhetoimintaa.
Merivirran mukaan nykynuorelle itsetunnon, koulumotivaation ja sosiaalisten taitojen vahvistuminen lisää rohkeutta ja uskoa siihen, että pärjää ja onnistuu.
– Merkityksellinen tekeminen luonnon, ihmisten ja eläinten parissa auttaa oman itsensä löytämisessä, sosiaalisten taitojen oppimisessa ja sitä kautta itsetunnon rakentamisessa, Merivirta tiivistää.
Niina Merivirta kertoo esimerkin lapsesta, jonka bakteerien pelko helpottui tilan navettaympäristössä toteutetulla neuropsykiatrisella valmennuksella. Vasikan ruokinnasta innostunutta poikaa ei lopulta likainen sankokaan enää haitannut. Onnistumisen kokemukset siirtyivät kotiin ja kouluun ja elämä helpottui paljon.
Toinen aisteille erityisen herkkä autistinen lapsi pelkäsi aluksi navettaan menoa. Muutaman viikonlopun totuttelun jälkeen hänet nähtiin istumassa vasikan kanssa sopuisasti samassa karsinassa.
Kolmas Merivirran esimerkki liittyy kohtaamiseen lehmän kanssa. Tilalla käynyt nuori pelästytti lehmän, jolloin hän oivalsi, että oma käyttäytyminen vaikuttaa välittömästi lehmän käyttäytymiseen. Rauhallista kohtaamista harjoiteltiin nuoren ja lehmän kesken ja siinä opittiin paljon.
Kaikki esimerkit kertovat Merivirran mukaan siitä, miten oikeanlainen ympäristö auttaa pääsemään omien pelkojen yli.
– Lapsi tai nuori on saattanut kokea usein negatiivista palautetta esimerkiksi koulussa tai kotona, sen sijaan että huomattaisiin se missä hän on hyvä. Se mihin keskitytään, se vahvistuu. Se on hyvin tärkeä ohjenuora jokaiselle, samoin eläimen antama palaute on aina myönteistä, Niina Merivirta muistuttaa.
Tutkija hehkuttaa maatilaympäristöä
Maatilaympäristö on kuntouttavassa mielessä hyvä ympäristö myös tutkijan mielestä. Luonnonvarakeskuksen tutkija Anja Yli-Viikari tietää, että ihmiset, joiden kanssa ei päästä puheen kautta etenemään, tarvitsevat kokemuksia ja toiminnallisuutta.
– Jos löytyy hyviä, turvallisia ja kannustavia ympäristöjä, nuoret pääsevät kehittymään omassa kasvussaan, Anja Yli-Viikari täsmentää.
Eläinavusteinen toiminta on yhteiskunnan kannalta edullista, sillä sen vaikuttavuus on pitkällä tähtäimellä hyvin kokonaisvaltaista ja kustannustehokasta. Nyt kutenkin on merkkejä siitä, että juuri tässä toiminnassa yhteiskunnan tuki on vähentynyt.
– Tämä on sääli, koska nämä resurssit löytyvät läheltä ja ovat kustannuksiltaan edullisia, harmittelee Anja Yli-Viikari.
Säätiöt apuun toimintaa pelastamaan
Säpiniitun kotieläintila rakennettiin Naantalin Livonsaareen 10 vuotta sitten pelkästään erityisryhmien päivätoimintaan. Nyt heilläkin yhteiskunta on vähentänyt rahoitusta palvelujen ostoon.
Säpiniitun perustajan psykologi Hanna Viinamäen mukaan uusia asiakassuhteita ei käytännössä Säpiniitun kanssa enää solmita, mutta vanhat asiakkaat pääsevät edelleen hyödyntämään kotieläintilan eläinavusteisia palveluja.
Tutkija Anja Yli-Viikari on huolissaan siitä, että julkisissa palveluissa ovat rahat tiukilla. Hän haluaakin nyt herätellä säätiöitä, yrityksiä ja yhdistyksiä pohtimaan, voisiko sieltä löytyä tukea eläinavusteiselle toiminnalle.
Erityisryhmien lisäksi tilan portteja voisi avata työhyvinvointiryhmille, päiväkotilapsille, kokousvieraille, yhdistyksille tai vaikka matkailijoille. Niina Merivirran mukaan eläinavusteinen toiminta voisi tarjota lopettamista pohtivalle pienelle tilalla jatkamisen mahdollisuuksia.
Katso videolta tutkijan ajatuksia eläinavusteisesta toiminnasta sekä hoivamaatila Alkumaan toimintaa, eläimiä ja tunnelmia!
Teksti, kuvat ja video: Lassi Lähteenmäki
Lue pidempi versio jutusta joulukuun Nauta-lehdestä 5/2025!