Joseph Kote on saanut elämälleen uutta suuntaa suomalaisten avustuksella.
Joseph Kote lypsää omaa lehmäänsä Ugandan Kirewassa. Yhdestä lypsystä nyt ei paljon maitoa heru, mutta lehmän omistaminen on iso juttu. Lehmän avulla voi vaurastua ja lehmällä voi tehdä naimakauppoja.
Maatalous on Ugandassa varsin alkeellista. Intialaiset yrittivät sitä 1970-luvulla kehittää, mutta hirmuhallitsija Idi Amin ajoi vieraat pois maastaan ja maatalous taantui.
Idi Aminin jälkeen intialaiset palasivat Ugandaan ja he alkoivat keskittyä sokeriruokoon. Ugandalaiset maajussit ovat pysyneet perinteessään, eli karjataloudessa. Ugandan länsiosissa on keskitytty maidontuotantoon, pohjoisessa laitumilla käyskentelee pihvikarja.
Uganda on savimajojen ja nautojen maa.
Tyttäret vaihdetaan lehmään
Afrikkalaiseen tapaan Ugandan lehmätalous on paljon muutakin kuin maataloutta. Lehmän omistaminen tuo arvostusta ja se tuo turvaa. Lehmästä saa lihaa ja sen voi pahan päivän tullen myydä.
Naimakaupoissa lehmällä on iso rooli. Kun tytär naitetaan, sulhasen perheen pitää maksaa morsiamen perheelle myötäjäisiä ja usein maksu suoritetaan lehminä.
Myötäjäiset on niin tärkeä juttu, että monet vähävaraiset perheet naittavat tyttäriään turhan aikaisin. Jotta pojat saadaan avioon, ensin pitää saada varallisuutta naittamalla tytöt ensin. Tämä on yksi syy, miksi ugandalaiset tytöt päätyvät avioon ja synnyttämään jo teini-iässä.
Ugandan laki kieltää avioitumasta alle 18-vuotiaana, mutta lakia ei maaseudulla oikein tahdota noudattaa. Kun teini-ikäinen tyttö päätyy avioon, koulu jää kesken ja moni asia jää vain haaveeksi.
Longhorn lypsää mukavasti ja sen sarvet myydään matkamuistoina turisteille.
Suomalaisilta ideoita uuteen suuntaan
Suomen World Vision on kannustanut mm. Kirewan asukkaita ajattelemaan asioita modernimmin. Perhesuunnitteluun satsataan paljon ja koulutetut ugandalaiset vapaaehtoiset kiertävät savimajoissa kertomassa, miksi lasten pitäisi käydä koulu loppuun.
Suomen World Vision on ollut rakentamassa myös maatalousyhdistystä, joka opastaa viljelemään tuottoisammin ja käyttämään kestävämpiä lajikkeita. Maatalousyhdistys on hankkinut yhteisen varaston, jossa alueen viljelijöiden tuotteita voidaan varastoida ja myydä paremman hinnan aikana.
Viljelijäyhdistyksen kasvihuoneella on myös opittu varttamaan eri hedelmäpuita niin, että ne tuottavat nopeammin ja parempaa laatua. Esimerkiksi mango tuottaa satoa jo muutamassa vuodessa, kun se vartetaan paremman lajikkeen kanssa. Sitruunaan kun ymppää appelsiinin, satoa alkaa tulla muutama vuosi normaalia varhemmin.
Viljelijäyhdistys sekä sen jatkoksi perustetut kyläpankki ja säästöryhmät auttavat köyhimpiä viljelijöitä monella tavalla. Joillekin lahjoitetaan lehmä tai joku muu tuotantoeläin, toisille voidaan varata niitty, josta saa kerättyä lehmälle rehua.
Joseph Kote oli onnekas. Hänen perheensä sai tukea kylän säästöryhmältä ja nyt hänen tulevaisuutensa näyttää valoisammalta.
Kun ravinnosta on pulaa, naudat kulkevat tienvarsilla syömässä ruohoa, jos sellaista löytyy.
Kaksi sadekautta ja hyvät pellot
Uganda voisi olla hyvinkin tuottava maa maatalouden suhteen. Victorianjärvi tuo kosteutta seudulle, sadetta tulee sopivasti kaksi kertaa vuodessa ja maaperä on viljelylle hedelmällinen.
Puutteellinen neuvonta ja kaikille tasoille ulottuva korruptio pitävät kuitenkin maatalouden kehittymisen aisoissa. Lisäksi ilmastonmuutos on kuivattanut sadekautta poikkeuksellisen pahasti viime aikoina.
Mikäli maa pystyy saamaan hurjan väestönkasvun ja korruption aisoihin ja maatalouden kehittymiselle raivataan tietä, Uganda voisi hyvinkin päästä pois maailman köyhimpien maiden listalta. Tähän tarvitaan kuitenkin viisasta päätöksentekoa ja rikkaiden maiden tukea.
Teksti ja kuvat: Lassi Lähteenmäki