Heilikki otti eturivin paikan, Anneli-lehmä jäi etäämmälle kuuntelemaan puhallinmusiikkia.
1600-luvulla vaikuttanut virsirunoilija Hemminki Maskulainen olisi varmaan hieraissut silmiään, jos olisi nähnyt, miten hänen kuolemansa 400-vuotisjuhlavuosi Maskussa käynnistyi.
Hemminki Maskulaisen asuun pukeutunut Maskun seurakunnan kirkkoherra Jouko Henttinen saapuu rauhallisin askelin Kaiturin tilan lehmäaitauksen ääreen. Tilan itäsuomenkarja seuraa pappia sekä yleisöä, jota tuntuu saapuvan paikalle runsaasti.
Heilikki on tilan lehmistä rohkein. Hän nappaa eturivin paikan aidan takana. Onneli pelästyi ensin suurta yleisöä mutta asteli sitten Heilikin viereen. Anneli otti oman paikkansa vähän kauempaa. Ehkä Anneli tiesi, että juuri hänen kohdallaan on luvassa vähän myöhemmin puhallinmusiikkia Hemminki Maskulaisen kunniaksi.
Heilikki tekee vahvan vaikutuksen yleisöön. Hän katselee pappia suoraan silmiin. Näytti siltä, että lehmä tiesi olevansa tapahtuman keskipiste – ja sitä hän tietysti olikin.
Pappi siunaa karjan ja sitten oli musiikin vuoro. Samassa tilaisuudessa siunattiin vuoden kylvöt ja kerrottiin, minkälainen mies Hemminki Maskulainen oli.
Hemminki Maskulainen oli yksi merkittävimmistä suomenkielen kehittäjistä 1600-luvun Suomessa. Maskulainen kirjoitti kymmeniä virsiä ja lisäksi hän käänsi niitä suomeksi. Hänen kirjoittamiaan virsiä löytyy yhä nykyisestä virsikirjasta. Hän myös suomensi Piae Cantiones -laulukokoelman.
Seinämaalaus ja opus lapsille
EU:n Leader-rahoituksella rakennettu Hemminki Maskulaisen juhlavuosi alkoi Kaiturin tilan tapahtumalla. Myöhemmin tänä vuonna paikallisen koulun seinään tehdään Hemminki Maskulaisen elämää heijasteleva maalaus taiteilijan ja oppilaiden yhteistyönä.
Työn alla on myös lähinnä lapsille suunnattu pieni kirja, jossa kerrotaan ymmärrettävällä tavalla, minkälainen vaikuttaja Hemminki oli. Syksyn seminaareissa pohditaan Hemminki Maskulaisen merkitystä ja elämää.
Hemminki isännöi vaurasta pappilaa
Virsien teon lisäksi Hemminki Maskulainen toimi Maskun seurakunnan pappina. Pappilassa elettiin tuolloin hyvin. Tilalla oli mm. kahdeksan vetohärkää, kaksi hevosta, yksitoista lehmää, yksi sonni, viisi mullia ja viisi hiehoa.
Kaiturin tilan emännän Marjukka Kulmalan mukaan on hyvin todennäköistä, että Hemminki Maskulainen on käynyt Kaiturin tilalla, sillä Kaituri oli jo 1600-luvulla olemassa ja täällä on aina ollut hyvät niittymaat.
Kaiturin lehmät tuottavat kulttuuria maidon sijaan
Kaiturin tilan itäsuomenkarjalla on ollut huhti- ja toukokuussa kiireisiä päiviä. Melkein joka päivä tilalla on käynyt koululais- tai päiväkotiryhmiä. Lasten tehtävänä on lukea lehmille ja harjata niitä. Sitten pääsee metsäretkelle.
Kaiturin lukulehmät eivät synnytä vasikoita, eikä niistä heru maitoa. Nämä märehtijät ovat Marjukka Kulmalan mukaan kulttuurintuottajia. Lehmien kulttuuritehtävää Marjukka on kehittänyt raisiolaiskirjailija Reetta Niemelän kanssa.
– Heilikki on johtaja ja se komentelee muita. Se on mielellään valokeilassa, vähän niin kuin maailman omistajana, Kulmala luonnehtii.
Lapsille lehmien kohtaaminen on elämys ja samalla opettavainen tapahtuma. Kulmalan mukaan lapsia pitää ensin valmentaa kohtaamaan nautoja. Lehmä ei tykkää, jos niitä lääpitään tai kurkotetaan kättä aidan puolelle. Lehmille pitää antaa aikaa tutustua vieraisiin.
Kun lapsi lukee lehmälle, hän saa siitä hyvän kuuntelijan, joka ei piittaa pikku virheistä.
Teksti ja kuvat: Lassi Lähteenmäki