Poikkesimme heinäkuisella lomamatkallamme Mäntyharjulle Taidekeskus Salmelaan, jossa oli ensimmäistä kertaa taidekeskuksen historiassa esillä Miina Äkkijyrkän maalauksia ja veistoksia.
Miina Äkkijyrkkä on todennäköisesti suurimmalle osalle Nauta-lehden lukijoista hyvinkin tuttu henkilö, mutta lainaan tähän kuitenkin muistin virkistykseksi taidekeskuksen esittelytekstin:
”Äkkijyrkkä on tullut tunnetuksi erityisesti auton peltiosista tekemistään vasikkaveistoksista. Hän on valmistunut Suomen Taideakatemian koulusta, mitä ennen hän ehti suorittaa hevostalouskoulun Ypäjällä. Liikkeen mestari Miina Äkkijyrkkä ilmaisee lahjakkuuttaan monilla eri materiaaleilla ja tekniikoilla. Teosten aiheena ovat usein hänelle rakkaat naudat ja hevoset. Hän on myös tunnettu alkuperäiskarjojen suojelija ja säilyttäjä maapallolla.”
Mukanani olivat myös Essi, Niklas ja Paavo, iältään 9-13 vuotta. Houkuttelin pientä lahjontaa käyttäen nuorison mukaani katsomaan näyttelyä ja kirjaamaan ylös omia arvioitaan teoksista.
Lapset kommentoivat näyttelyä vilkkaasti ja – kuten nuorison tapana on – paikoin aika suorasukaisestikin. Selvästi lehmäteokset herättivät myös tunteita, aivan kuten hyvän taiteen tuleekin tehdä.
Näyttelyn aikana poimin muun muassa seuraavanlaisia lausahduksia nuorison suusta:
”Puolet näistä tauluista olis sellaisia, että nää pitäisi mut valveilla öisin.”
”Lehmillä oli hillittömät ilmeet ja jokaisella oma.”
”Lehmät tyhjillä ilmeillä.”
”Näyttää, että ne on lihamyllyssä.”
”Hyvä näyttely, vaikka oli pelkkiä lehmiä”
Mutta annetaan nuorten itsensä kertoa omin sanoin! Ensimmäisenä 13-vuotiaan Paavon ja 12-vuotiaan Niklaksen kirjaamia tunnelmia:
”Melkein heti kuin saavuimme näyttelyyn, pääsimme näkemään pronssiset taideteokset, jotka Miina Äkkijyrkkä oli tehnyt. Pronssitaideteoksia oli monta, kaikki ne muistuttivat lehmiä. Pronssilehmillä oli kylläkin hintansa. Pronssilehmien väri oli ruskehtava ja se oli alkanut haalistua – en itse pitänyt tästä.
Lehmämaalausten hinta oli korkea, luulen että se johtuu taiteilijan nimestä. Minun mielestäni hienoin teos oli ”Tavoitteita” – mielestäni se oli yksinkertaisesti hieno maalaus.”
”Vaikka tiedän, että taide maksaa, en ymmärrä miten neljä pronssilehmää voi maksaa 58 000 euroa? Jotkut maalaukset olivat mielestäni pelottavia, psykoottisia tai jopa ahdistavia, yksi maalauksista olisi voinut hyvinkin olla kauhuelokuvan kannessa.
Loppujen lopuksi näyttely oli ihan hyvä, vaikka siinä oli pelkästään lehmiä.”
Ja näin kertoo näyttelykokemuksestaan 9-vuotias Essi:
”Taidekeskus Salmelassa oli kodikasta ja lämmintä. Esillä oli Miina Äkkijyrkän veistoksia ja maalauksia. Miina tuo taiteensa esiin kirkkailla väreillä, vaikka jotkut veistokset ovat värittömiä.
Seuraaviin taideteoksiin kiinnitin enemmän huomiotani. Ensimmäisenä oli maalaus nimeltä Pariisi 2, joka toi mieleeni matkan Louvren museoon, missä Mona-Lisan hymy oli yhtä mairea kuin Miina Äkkijyrkän maalaamilla lehmillä.
Maalaus nimeltä Uni sai minut tuntemaan maaseudun rauhan ja sydämeni kodin. Hapen puute – tämä maalaus oli hauska ja hupaisa, mutta samalla hieman ahdistava. Hope of the farmers -veistos herätti minussa saman tunteen kuin nähdessäni villit lehmät laitumella.
Jatkossakin haluan nähdä Miina Äkkijyrkän töitä.”
Teksti ja kuvat: Pirkko Taurén, Paavo Toivainen, Niklas Taurén sekä Essi Taurén
Jos kiinnostuksesi heräsi, Taidekeskus Salmelan näyttelyyn on edelleen mahdollista tutustua virtuaalisesti omalta kotisohvalta käsin täällä.