Viikin opetus- ja tutkimustilan johtaja Tapani Jokiniemi näkee Viikin tutkimustilan alueen upeana maaseudun esittelyareenana etenkin pääkaupunkiseudun asukkaille. Lehmien keväinen laitumelle lasku on etenkin lapsiperheiden suosiossa. Taustalla talvellakin ulkoilevia umpilehmiä.
Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustila on tärkeä paikka paitsi maatalouden ja eläinlääketieteen opiskelijoille ja tutkijoille, myös tavallisille kaupunkilaisille. Tutkimustilasta onkin vähitellen kehittynyt pääkaupunkiseudun asukkaiden ikioma pala maaseutua. Kansainvälisestikin ainutlaatuinen maalais- ja luontomiljöö keskellä kaupunkia vetää puoleensa kiinnostuneita. Erityisesti lapsiperheet ja koululuokat saavat ensituntumaa tuotantoeläimiin, traktoreihin ja erilaisiin maatalouskoneisiin ja niillä tehtäviin töihin.
– Keväinen lehmien laitumelle lasku on odotettu tapahtuma. Vuosittain alueella liikkuu kymmeniä tuhansia kaupunkilaisia ja myös ulkomaalaisia, kertoo opetus- ja tutkimustilan johtaja Tapani Jokiniemi.
Viikkiläiset pitävät asukkaiden kiinnostusta myönteisenä.
– Ilkivaltaa ei oikeastaan ole ollenkaan. Satunnaiset kävelijät koeruuduilla tai eläinten laidunalueilla ovat harvinaisia. Silloinkin kyse on todennäköisesti tietämättömyydestä, Jokiniemi pohtii.
Sen sijaan valtava kiinnostus maaseudun elämään antaa toiveikkuutta ja avaa mahdollisuuksia esitellä maaseutuun liittyviä asioita. Jokiniemi muistuttaa, että pääkaupunkiseutu on miljoonan asukkaan kotiseutua. Viidennes maan väestöstä asuu muutaman kymmenen kilometrin säteellä.
Navettaan tehtyjen remonttien yhteydessä vierailijoita ja asukkaita on huomioitu. Lietelanta separoidaan hajuhaittojen eliminoimiseksi ja pihattoon on tehty tarkkailuparvi paitsi eläinten hoitoa, myös vierailijoita varten. Koululuokkia ja muita tutustumaan tulevia ryhmiä on hyvä viedä sinne katsomaan alla olevan pihaton tapahtumia.
Jonoa lypsyrobotille. Takana ylhäällä näkyy tarkkailuparvi, josta vierailijat näkevät pihaton tapahtumia.
Tavoitteena on kehittää vierailuja suurempaan mittakaavaan.
– Näemme, että tiedon jakamisella näin konkreettisesti voisi olla yhteiskunnallistakin vaikutusta, johtaja Jokiniemi sanoo.
Hän viittaa muun muassa elintarvikkeiden hintakeskusteluun, tietämättömyyteen maataloussektorin tukijärjestelmistä ja ilmasto- tai ympäristöpoliittisiin päätöksiin liittyen maataloustuotantoon. Asiantuntijoina viikkiläiset toki pohtivat myös toiminnan riskejä, kuten vierailijoiden mahdollisesti mukanaan tuomia eläintauteja.
Suuri paine yliopistoväellä liittyy Helsingin kaupungin kaavoitustoimintaan. Asuntorakentaminen työntyy vähitellen maatalousalueille ja arvokkaille luontoalueille Viikin ympäristössä.
– Tuoreimman yleiskaavan alle menee parikymmentä hehtaaria, Jokiniemi kertoo.
Opetusta ja tutkimusta
Opetus- ja tutkimustilan tärkein tehtävä on kuitenkin antaa puitteet yliopistotasoiselle maatalousopetukselle ja tutkimustoiminnalle. Muiden Viikin kampuksen tahojen kanssa muodostunut yhteistyö on tuonut mukanaan myös eläinlääketieteen opiskelijat ja tutkijat sekä jatkuvaa kontaktia Ruokaviraston kanssa.
– Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan maatalousalan opiskelijat tutustuvat lyhyen perehdytysjakson aikana Viikin navettaan sekä tutkimustoimintaan eläin- ja viljelypuolella. Opiskelijoille järjestetään havaintoesityksiä, kuten esimerkiksi Faban pitämä rakennearvosteluohjaus. Jonkin verran käsitellään myös maatalousteknologiaa, kertoo 2016 maatalousteknologiasta väitellyt Jokiniemi.
Navettarakennuksen noin 60 lehmää asustavat rakennuksen yläkerrassa, alakerrassa on tiloja tutkijoille ja viranomaisille.Navetassa tutkimuskäyttöä varten olevat rehukaukalot tunnistavat syömään tulevan lehmän korvassa olevan tunnistimen avulla ja mittaavat syödyn rehun painon, jolloin tiedetään jokaisen lehmän syömän rehun määrä.
Hiljattain VikingGeneticsin kanssa tehty yhteistyösopimus vaikuttaa navetan toimintoihin siten, että uudistukseen tarvittavat hiehot tulevat jalostusyrityksen kautta. Vuoden 2019 alusta navetan lehmät siemennetään pääosin sukupuolilajitellulla lihakarjan spermalla, jolloin saadaan pääasiassa sonnivasikoita.
– Menettelyllä yliopisto tavoittelee sitä, että Viikin navetassa keskityttäisiin toiminnan ytimeen eli tutkimukseen ja yliopistotasoiseen opetukseen, Tapani Jokiniemi toteaa.
Ympäristövaikutukset tutkimuksen keskiössä
Kotieläintutkimus painottuu kotieläintuotteiden laatuun, rehujen säilöntään ja vaihtoehtoisiin rehuraaka-aineisiin, kotieläinten hyvinvointiin ja ravitsemusfysiologiaan, sekä jalostuspuolella valintaohjelmiin ja genomisen tiedon hyväksikäyttöön.
Opetus- ja tutkimustilan naudat ovat mukana lähinnä kotieläinten ravitsemustieteen ja eläinlääketieteellisen tiedekunnan tutkimuksissa.
Ilmastonmuutokseen liittyvä ajankohtainen tutkimuskohde on lypsylehmien metaanituotanto. Sitä tutkiva tutkijatohtori Anni Halmemies-Beauchet-Filleau perehtyi jo väitöstyössään ruokinnan vaikutuksiin maitorasvan koostumuksessa.
Tutkijatohtori Anni Halmemies-Beauchet-Filleau iloitsee ajanmukaisista tutkimuslaitteista kuten Bioprocess Controlin kaasumittauslaitteistosta. Laboratoriolaitteistolla voidaan nopeasti seuloa potentiaalisimmat metaanin tuotantoa pötsissä vähentävät rehuaineet ja annostasot ennen laajempaa testausta eläimillä.
Nyt tutkimustyön alla on kotimaisten valkuaiskasvien vaihtoehdot rypsille lypsylehmien ruokinnassa, sekä kotimaisten kasviöljyjen vaikutus maitorasvan muokkaamiseksi ihmisravitsemuksellisesti edulliseen muotoon ja niiden vaikutus lehmän metaanin tuotantoon.
– Tutkimme myös härkäpapua ja mikroleviä potentiaalisina valkuaislähteinä, tutkija kertoo.
Hän on erityisen ilahtunut uudesta lypsyrobottiin asennetusta Greenfeedin kaasumittauslaitteesta, jolla pystytään mittamaan eläinkohtaisia metaanin ja hiilidioksidin määriä lehmän uloshengitysilmasta joka lypsykerralta.
– Laitteella on mahdollista mitata kaasunmuodostus reaaliajassa koko karjasta sitä mukaa, kun lehmät käyvät lypsyrobotilla, Halmemies-Beauchet-Filleau iloitsee.
Yliopistolehtori Tuomo Kokkonen selvittää lypsylehmien tunnutuksen tai sen puuttumisen vaikutusta aineenvaihdunta- ja tuotantosairauksiin poikimisen jälkeisellä tuotantokaudella.
– Esimerkiksi Pohjois-Amerikassa on tutkittu altistumista hapanpötsille, kun tunnutusta ei ole, mutta sikäläinen ruokinta poikkeaa meidän ruokinnastamme, joten kotimaista tietoa tarvitaan, Kokkonen kertoo. – Uutta tietoa tarvitaan myös siksi, että hoito- ja ruokintakäytännöt ovat meilläkin muuttuneet lyhyen ajan sisällä, Kokkonen pohtii.
Maataloustieteiden osastolla tutkitaan myös muun muassa maissia säilörehunurmen täydentäjänä sekä sen kasvuun vaikuttavia tekijöitä.
Jutun voit lukea myös huhtikuun Nauta-lehdestä 2/2019.
Teksti ja kuvat: Maija Kyrö