Tila-Mansikki – uuden ajan karjanäyttely
Pohjois-Savon Karjakerho järjesti jo toisena vuonna karjanäyttelyn hieman totutusta eri mallilla. Tapahtuma on saanut kumpanakin vuonna hyvän vastaanoton.
Karjakerhon sihteeri, asiakaspäällikkö Anita Hyvönen Fabasta toimi näyttelyn järjestäjänä ja tuomarin kyytimiehenä molempina vuosina. Anita kertoo, että eläimet esitetään mahdollisimman luonnollisina.
– Pesu sallitaan, mutta ei tarvitse tehdä näyttelyklippausta eikä opettaa kulkemaan riimussa. Tämä siksi, että kynnys osallistua olisi matala, Anita toteaa.
– Koska maakunnasta löytyy hienoja eläimiä tiloilta jotka eivät ole koskaan osallistuneet virallisiin näyttelyihin, nyt on mahdollisuus olla mukana. Kiinnostusta on, tänä vuonnakin on tullut mukaan uusia tiloja. Tiloja riitti kolmelle täydelle päivälle.
Osallistujat tyytyväisiä
”Juntusen sisarukset” Kati Luukkonen ja Anna-Stiina Niskanen ovat kokeneita näyttelykävijöitä ja kiertäneet eläintensä kanssa näyttelyitä vuodesta 1996 lähtien. Molempien mielipide tilanäyttelystä on hyvin myönteinen.
– Tautitilanteet askarruttavat, vaikka karjat tutkitaankin. Ehkä vielä isompi tekijä on se aika ja työmäärä, mitä tarvitaan ennen kuin näyttelyyn pystyy lähtemään. Valmistautuminen ja opetus vie todella aikaa. Näyttelyssä oleminen, no, näkee toisia karjaihmisiä, mutta kotiinkin täytyy saada karjaa hoitamaan työntekijä. Tämä on paljon kevyempi muoto. Saadaan myös uusia tiloja mukaan, siskokset pohtivat.
Ensimmäistä kertaa mukana oli Milkkivei Oy neljällä lehmällä. Anna-Saara Tikka kertoo:
– Jasukäynnillä tuli puheeksi, ja innostuttiin, koska tällainen tuntui helpolta. Ja kun vielä sai navetassa näyttää eläimet. Varmaan olemme mukana seuraavallakin kerralla!
Karjakerhon puheenjohtaja Janne Pietikäinen oli mukana jo viime vuonna.
– Tässä on matala kynnys, ei minullakaan ole ylimääräistä aikaa lähteä eläinten kanssa reissuun. Opettaminen ja laittaminen, on siinä oma puuhansa.
Janne tuumaa, että kun näyttelyt tehdään talkoilla, tahtoo olla että talkoolaiset ovat aina samoja ja ajan myötä väsytään. – Halusimme myös tulosluetteloon NTM:n ja tuotoksen.
Mitä miettii tuomari?
Kun minua kysyttiin tuomaritehtävään, piti hetki miettiä. Olenhan sanonut, että aika on ajanut minusta ohi. Vastasin kuitenkin myöntävästi, ja niinpä edessä oli kolme mielenkiintoista päivää.
Anita Hyvönen oli aikatauluttanut päivät hyvin tarkkaan, ja aikataulu piti. Ylä-Savoa ajettiin ristiin rastiin syksyn ruskan ollessa kauneimmillaan. Maisemat olivat kauniin keltaisia. Eläimiä esiteltiin navetassa, laitumella, sekä pihassa isommissa tai pienemmissä aitauksissa.
Jos ja kun eläimet ovat rauhallisia, niitä on helppo arvostella. Illalla sain laittaa päivän urakkaa järjestykseen. Joissain luokissa eläimet olivat tosi tasaisia. Silloin mietti, olisiko helpompaa, jos ne olisivat tuossa kaikki samassa rivissä.
Tiloilta löytyy todella hyvärakenteisia eläimiä. Tosin en ole koskaan sitä epäillytkään, ja tämäkin kierros osoitti sen. Onnittelut kaikille mukana olleille ja voittajille, olette työssänne onnistuneet! Kiitokset Pohjois-Savon karjakerholle ja Anitalle sekä Helille, joka tuurasi Anitaa yhden päivän.
Yhtä asiaa jäin miettimään: miten meidän Junior Handler- kilpailujemme käy, jos tämä näyttelymuoto on se ”uusi normaali”?
Tekstin kirjoitti ja Tilan-Mansikin tuomarina toimi Lea Järvinen
Kuvat: Anita Hyvönen ja Heli Tikkanen
Näyttelyn tulokset tuomarikommentteineen löydät täältä.
Kuvat sijoittuneista eläimistä:
