Helmikuun lopulla Faba järjesti webinaarin, jossa pohdittiin nautakarjataloutta ja ympäristöasioita otsikolla ”Millainen on naudan ilmastovaikutus – hyvis vai pahis?” Puhujiksi oli kutsuttu kotimaisen tutkimuksen kärkikaartia Luonnonvarakeskuksesta: erikoistutkija Maria Leino sekä johtava tutkija Seppo Ahvenjärvi.
Maria Leinon aiheena oli suomalaisten nautojen ympäristökestävyys. Hän muistutti, että suomalaisten lypsylehmien kokonaismetaanipäästöt ovat viimeisten 60 vuoden aikana vähentyneet noin 56 prosentilla. Tämä johtuu sekä lehmämäärän vähenemisestä että huomattavasti parantuneesta tuotoksesta.
– Tämän lisäksi Suomessa osataan jalostaa rehunkäyttökyvyltään hyviä, kestäviä lehmiä, jotka poikivat säännöllisesti ja ovat terveitä, Leino totesi.
– Jalostaminen on mahdollista, koska tuottajat ovat vuosikymmeniä keränneet sekä tuotos- että terveys- ja hedelmällisyystietoja, joita jalostukseen tarvitaan.
Muita oman nautakarjasektorimme valtteja ovat mm. maito-liha-ohjelma sekä vahvasti nurmiin perustuva ruokinta. Suurin osa kotimaisesta naudanlihasta tulee maitotiloilta, koska meillä hyödynnetään syntyvät sonnivasikat tehokkaasti lihantuotantoon.
Nurmet puolestaan parantavat maan rakennetta, ylläpitävät ja lisäävät maan hiilivarastoja, sitovat tehokkaasti ravinteita ja ovat biodiversiteetin ylläpitäjiä.
Lisäksi meillä hyödynnetään erilaisia elintarviketeollisuuden sivuvirtoja ja hukkaa nautojen ruokinnassa. Myös lannan käsittely ja kiertotalous tehostuvat koko ajan.
– Lannasta tuotetun biokaasun avulla voidaan vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Biokaasun tuotannosta saadaan myös erinomaista lannoitetta pelloille sekä kuiviketta navetoihin, Leino luetteli.
Naudat sopivat Suomeen
Maailmalla maidontuotannon päästöt ovat monin paikoin huomattavasti isommat kuin Suomessa, sekä kokonaispäästöinä että tuotekohtaisin päästöin mitattuna, Leino kertoi.
Tästä näkökulmasta tarkasteltuna nautakarjatalous on järkevää nimenomaan Suomen kaltaisissa maissa. Suomessa on viileä ilmasto, jossa ihmisravinnoksi kelpaavien kasvien viljely on rajoitettua. Nautojen kasvatukseen taas on monia etuja, kuten riittävästi puhdasta vettä ja alhainen eläintiheys. Suomessa käytetään minimaalisen vähän antibiootteja, pystytään ruokkimaan naudat täysin kotovaraisin rehuin eikä lannan sijoittaminen tuota ongelmia.
– Tuottajien ammattitaito, tuotannon laatu sekä hygienia ovat Suomessa erittäin korkealla tasolla. Tuotantoprosessit ovat läpinäkyviä ja asioita kehitetään jatkuvasti. Meillä on vallalla se ajatus, että haluamme tehdä asiat aina vähän paremmin, Leino totesi.
Haasteita ratkotaan jo
Tulevaisuuden haasteina Leino näki sen, että nautatiloilla on keskimääräistä enemmän turvepeltoja, ja nimenomaan turvepeltojen hiilidioksidi- ja dityppioksidipäästöt ovat kotimaisen maatalouden ongelma. Toisaalta nurmen viljely hillitsee turvemaiden päästöjä.
Muita haasteita nautasektorilla ovat laidunnuksen väheneminen, maitotilojen vasikoiden varhainen vieroitus ja lihanautakasvattamojen tilanahtaus. Monia haasteita pyritään jo ratkomaan: esimerkiksi vasikoiden pitkä vierihoito sekä eläinten laiduntaminen herättävät yhä enemmän kiinnostusta tiloilla.
Usein ongelmana on raha, sillä uudistukset ja olosuhdeparannukset maksavat.
– Kuluttajan puheiden ja ostopäätösten välillä on ristiriita. Hyvinvointia kyllä arvostetaan, mutta siitä ei olla valmiita välttämättä maksamaan, Leino totesi.
Myös tuottajien jaksaminen ja toimeentulo nykyisessä kustannuskriisissä on eräs alan isoista haasteista, vaikka toki osa tiloista pärjää taloudellisesti oikein hyvin, Leino muistutti.
Lypsykarjaa olisi varaa lisätä
Tulevaisuudessa ekosysteemien ja eläinten hyvinvointi korostuu, Leino ennusti. Uudistava viljely, hiilen sitominen maaperään ja luonnon monimuotoisuuden ylläpito ovat asioita, joita yhä useammat suomalaiset viljelijät toteuttavat tiloillaan jo nyt.
– Kotieläin- ja kasvinviljelytilojen nykyistä tiiviimpi yhteistyö ja nautojen palauttaminen Etelä-Suomeen olisivat monin tavoin hyödyllisiä asioita. Lisäksi alueellisuuden ja huoltovarmuuden kannalta olisi tärkeää, että myös pienemmät tilat säilyvät elinkelpoisina. Isojen yksiköiden haavoittumisriski on suuri, Leino totesi.
Leino näki suomalaisen nautasektorin tulevaisuudessa mahdollisuuksia, jos niihin vain halutaan tarttua.
– Mielestäni Suomessa olisi varaa jopa lypsykarjapopulaation kasvattamiseen. Tämä mahdollistaisi kenties myös kestävästi tuotettujen maito- ja naudanlihatuotteiden viennin. Toki se vaatii sen, että kestävä tuotanto pitää pystyä todentamaan luotettavasti.
Maito ja liha ovat energiatiheää ruokaa
Seppo Ahvenjärvi puhui webinaarissa naudan merkityksestä kotimaisessa ruoantuotannossa.
– Ravitsemussuositukset tuntuvat nykyisin paljon keskittyvän maito- ja lihatuotteiden haitallisuuteen, mutta niillä on myös positiivisia ominaisuuksia, Ahvenjärvi muistutti.
Esimerkiksi maitovalkuainen on lukuisten tutkimusten mukaan ravitsemuksellisesti ylivertaista kasvivalkuaiseen verrattuna. Maitotuotteista on myös tutkitusti apua sekä ali- että yliravitsemuksen ehkäisyssä.
Ravitsemussuositukset patistavat syömään enemmän kasviperäisiä tuotteita, mikä toki onkin suotavaa. Yksittäisten ruoka-aineiden hiilijalanjälkiä ei kuitenkaan kannata vertailla, vaan kokonaisten ruokavalioiden vaikutuksia. Myös muut asiat, kuten ruoka-aineiden energiatiheys tulee ottaa huomioon.
– Pelkällä tomaatilla ei kannata kattaa päivittäistä energiantarvettaan, sen enempää kuin pelkällä juustollakaan, vaikka tuntuu että keskustelu nykyisin aina heilahtaa johonkin äärilaitaan, Ahvenjärvi totesi.
Ihmisille tuotetut viljat ja kasvikset sisältävät aina myös ravinnoksi kelpaamattomia kasvinosia. Märehtijät muuntavat näitä sivuvirtoja tehokkaasti ihmisravinnoksi, muistutti Ahvenjärvi.
– Viljasta ja soijasta noin 80 prosenttia on sellaisia kasvinosia, joita ihminen pystyy sulattamaan, ja noin 20 prosenttia on kuitupitoisia kuoriosia, jotka poistetaan elintarvikeprosesseissa.
– Toinen juttu on sitten viljojen elintarvikekelpoisuus, joka vaihtelee säiden mukaan. Kevyt tai muuten huonolaatuinen vilja käytetään yleensä rehuna ja sen osuus vaihtelee korjuuolojen mukaan, Ahvenjärvi totesi.
Suomesta ruokaa maailmalle?
Miksi Ahvenjärven mielestä Suomessa kannattaa kasvattaa nautoja ja tuottaa maitoa? Hän muistutti suhteellisen edun periaatteesta, mikä tarkoittaa sitä, että valtion tai alueen kannattaa erikoistua tuottamaan niitä tuotteita, joita se kykenee tuottamaan suhteellisesti edullisemmin tai tehokkaammin kuin useimmat muut valtiot.
– Meillä on maidon ja naudanlihan osalta tämä suhteellinen etu verrattuna peltokasvituotantoon, puhumattakaan vihannesten tuotannosta.
Ahvenjärvi nosti esiin myös koko maailman tulevaisuuden: ihmistä kohti ruoantuotantoon käytettävissä oleva peltoala vähenee. Maailman kasvavalle väestölle on tuotettava ruoka nykyisellä tai jopa pienemmällä alalla, sillä viljelyolosuhteet heikkenevät monin paikoin ilmastonmuutoksen myötä. Suomessa peltoa on käytettävissä runsaasti ja meillä on riittävästi puhdasta vettä.
– Koska meillä on suhteellinen etu nautakarjataloudessa, näkisin että Suomen maidontuotantoa kannattaa kehittää. Sille voi tulevaisuudessa olla kysyntää, Ahvenjärvi kiteytti.
Teksti ja kuvat: Sanna Lohenoja
Webinaarin tallenteen voit katsoa täällä.