Vuosi 2016 oli terveystarkkailun 34. vuosi ja ensimmäistä kertaa tuloksia tarkasteltiin poikimakerroittain. Tuotosseurantakarjojen joukko, joista saadaan hoitomerkintöjä, on ilahduttavasti aavistuksen noussut. Terveystarkkailuprosentti oli viime vuonna 88,4%. Hedelmällisyyshäiriöiden hoitoprosentti on korkein ja yhtä selvä kakkonen on utaresairaudet. Yli puolet (57,5 %) tuotosseurantakarjojen lehmistä hoidettiin jonkin syyn takia viime vuonna. Holsteinlehmistä hoidetaan lähes 63 prosenttia ja vastaavasti ayrshirelehmistä 53 prosenttia. Ero on melkoinen ja tämä on havaittu jo pitkään eikä muutosta ole odotettavissa.
Nuoret ja terveet
Hoitojen jakautumista tutkittiin nyt ensimmäistä kertaa poikimakerroittain. Tuloksista nähdään selvästi, että ensikot ovat terveimpiä ja vanhemmille lehmille kertyy enemmän hoitoja. Myös eri sairausryhmien yleisyys muuttuu poikimakertojen lisääntyessä. Ensikoiden yleisin vaiva on hedelmällisyyshäiriöt, mutta poikimahalvaukset ovat hyvin harvinaisia. Vähintään kuusi kertaa poikineilla lehmillä hedelmällisyys aiheuttaa yhtä paljon ongelmia kuin utareterveys, mutta näiden lisäksi poikimahalvaus on yleinen vaiva. Ylipäätään vanhemmat lehmät sairastavat enemmän kaikkea verrattuna ensikoihin.
Utaresairaudet ovat toiseksi yleisin sairausryhmä kaikissa ikäluokissa. Ensikoilla utaresairauksien osuus on selvästi alhaisempi kuin hedelmällisyyshäiriöiden, mutta utaresairauksien hoitoprosentti nousee nopeasti poikimakertojen lisääntyessä. Kolme kertaa poikineilla hedelmällisyyshäiriöiden ja utaresairauksien hoitoprosentit ovat jo lähdes samalla tasolla ja kun poikimakertoja tulee yksi lisää, niin hoidetaan jo yhtä usein hedelmällisyyttä kuin utaretta.
Poikimakertojen lisääntyessä muiden kuin hedelmällisyyshäiriöiden ja utaresairauksien osuudet pysyvät suunnilleen samalla tasolla. Asetonitauti, ruokinnalliset häiriöt tai sorkkasairaudet eivät hirveästi yleisty poikimakertojen lisääntyessä. Toki näitä kaikkia on enemmän vanhemmilla lehmillä kuin ensikoilla, mutta silti niitä on vähän kaiken ikäisillä lehmillä. Poikkeus on kuitenkin poikimahalvaus. Se on vanhojen lehmien vaiva ja ensikot kärsivät siitä vain poikkeustapauksissa.
Eläinlääkäreissä on eroja
Jo muutaman vuoden ajan on seurattu muutoksia hoitotietojen lähettäjien jakaumissa. Seminologit ovat perinteisesti keränneet hoitotietoja ja keräävät edelleen, mutta hoitotietoja tulee paljon tietokantaan muita reittejä pitkin. Viljelijät lähettävät hoitoja tietokantaan todella paljon Nasevan kautta. Viime vuonna 54,4 prosenttia hoidoista tuli tietokantaan viljelijöiden lähettämänä Nasevasta. Eläinlääkärit aktivoituvat vuosi vuodelta enemmän ja viime vuonna eläinlääkärit lähettivät 31,6 prosenttia hoidoista Nasevan kautta. Seminologien osuus oli enää 10,8 prosenttia.
Kuntien välillä on suuria eroja. Meillä on kuntia, joissa on erittäin aktiivisia eläinlääkäreitä ja toisaalta on kuntia, joissa on erittäin aktiivisia viljelijöitä. Tähän vaikuttaa toki hyvin paljon se, minkälainen karjarakenne kunnassa on. Jos kunnassa on paljon lypsykarjatiloja, niin tällöin eläinlääkärillä on mahdollisuus olla aktiivinen hoitojen lähettäjä. Jos taas kunnassa on paljon lihakasvattamoita, joissa kyllä lääkitään eläimiä, mutta viljelijän toimesta, jolloin myös viljelijä kirjaa hoidot. Näissä kunnissa viljelijöiden osuus hoidon lähettäjistä voi olla suuri.
Joka tapauksessa eläinlääkäreiden aktiivisuutta tarvitaan erityisesti lypsylehmien hoitojen kirjaajana ja muutamissa kunnissa eläinlääkärit kirjaavat hoitoja todella aktiivisesti. Tämä työ on pois viljelijältä ja helpottaa osaltaan kirjausurakkaa sekä nopeuttaa tietojen hyödyntämistä raporteissa ja jalostusarvostelussa.
Lue lisää:
Teksti: Terhi Vahlsten, Kehitysagronomi Faba osk.