Emokarjoissa kiimantarkkailu voidaan kokea haasteelliseksi, jopa liian vaikeaksi. Sitä sen ei tarvitse olla, kun tiedetään ja tunnistetaan kiimakäyttäytyminen ja kiimanseuranta. Omalle tilalle voidaan ottaa käyttöön sopivat käytännöt ja apuvälineet. Näin saadaan siemennykset onnistumaan jokaisen omassa karjassa.
Kiima
Naudan luonnollisessa kiimakäyttäytymisessä on huomioitava laumakäyttäytyminen. Sanotaan, että kiima tarttuu. Laumassa kiimat voimistuvat ja näkyvät paremmin. Emokarjassa tämä on etu. Kiimoja nähdään, mutta toisaalta tuo haastetta varmistaa yksittäisen eläimen oikea kiiman ajankohta. Vaaditaan seurantaa, jotta tiedetään oikea siemennysajankohta.
Vahvin kiimakäyttäytyminen sijoittuu yöaikaan. Tämä tuo haastetta havainnointiin ja sen tähden on kehitetty erilaisia teknisiä apuvälineitä kiimanseurantaan.
Selkeästi tärkein kiimojen havaitsemiseen vaikuttava asia on seurannan määrä ja aika. Mitä useammin kiimoja seurataan, sitä varmemmat ovat havainnot.
Kiiman vaiheet
Kiimakierto kestää noin kolme viikkoa, vaihteluvälin ollessa 18 – 24 vuorokautta.
Esikiimassa eläin hyppii, on aktiivinen ja haluaa tulla huomatuksi. Se nuuskii ja haistelee muiden peräpäätä. Emättimen alue muuttuu turpeaksi ja punoittavaksi. Limavalutus on sitkeää ja harmahtavaa.
Seisovassa kiimassa eläin ei lähde alta pois, kun toinen eläin hyppää selkään. Eläin notkistaa selkää ja kohottaa häntäänsä. Emättimestä valuu kirkasta ja ohuena venyvää limaa.
Jälkikiimassa käytösmuutokset häviävät ja eläin palaa normaaliin arkeensa. Emättimestä voi vielä valua sameaa, paksummaksi muuttuvaa limaa. Osalla eläimistä nähdään kiimaveri. Veren tulo vaihtelee yksilöittäin paljon ja siitä ei voida päätellä siemennysajankohdan oikeellisuutta.
Oikea siemennysajankohta
Siemen vaatii oman aikansa naaraan sukuelimissä kypsyäkseen hedelmöityskykyiseksi. Paras siemennysajankohta on noin 12 tuntia seisovan kiiman alkamisesta. Jos eläin tiedetään lyhytkiimaiseksi, kannattaa siemennyskin ennakoida.
Olosuhteiden merkitys kiimakäyttäytymiseen
Navetassa lattian liukkaus häiritsee selvästi kiimakäyttäytymistä; eläimet eivät uskalla hypätä. Ahtaus ja vaaralliset rakenteet (aidat, pylväät) häiritsevät myös.
Suomessa talven pimeys tuo oman haasteensa kiiman seurantaan. Kiimojen vahvuus ja näkyvyys vaativat valoa, joten kannattaa huolehtia eläinsuojan valoista. Parasta on, jos päivisin on valoisaa ja öisin hämärää. Ideaali on 200 luxin valaistus 16 tuntia vuorokaudessa ja 50 luxin valaistus 8 tuntia vuorokaudessa.
Kiimanseuranta ja apuvälineet
Kiimanseurantaa tulee tehdä ruokinta-ajan ja muiden hoitotöiden ulkopuolella. Näin päästään näkemään eläinten normaalia käyttäytymistä.
Yksittäisen eläimen kiimat kannattaa merkitä talteen. Vanha kunnon kiimakalenteri on erittäin hyvä apuväline. Varmista, että jokainen eläimiä hoitava ja kiimoja seuraava merkitsee havainnot samaan paikkaan.
Teknisistä apuvälineistä Nedap on joustava ja laadukas lehmien ja hiehojen seurantajärjestelmä, joka vastaa nykytilan tarpeisiin. Se tarjoaa käyttöön hyvinvointimittarin ja monipuoliset hälytykset. Sen avulla on helppo seurata sekä yksilöitä että ryhmiä, ja hallita helposti ja yksinkertaisesti isotkin eläinryhmät. Nedapin mittausten luotettavuus perustuu lehmien käyttäytymistietoon, jota on kerätty valtavalta eläinmäärältä.
Emotiloilla yksi kiimanseurantaa helpottava tekijä voi olla merkkarisonnin käyttö. Sonni hyppää ja jättää jäljen siemennyskelpoiseen emoon ja näin varmistaa siemennysajankohdan. Sonnin valmistelu kannattaa antaa eläinlääkärin tehtäväksi.