Elokuun 2020 lypsyrotujen jalostusarvostelussa sisällytettiin rehunsäästö-indeksi pohjoismaiseen kokonaisjalostusarvo NTM:n. Lisäys teki NTM:stä entistäkin tehokkaamman työkalun eläinten valintaan.
NTM on kokonaisjalostusarvo, joka sisältää kaikki ne ominaisuudet, joilla on taloudellista merkitystä suomalaisille ja muille pohjoismaisille maidontuottajille. NTM:n koostumuksesta päättävät suomalaiset, ruotsalaiset ja tanskalaiset maidontuottajat. Päätösten pohjana on pohjoismaisen jalostusarvosteluyhdistyksen (NAV) tekemiä laskelmia erilaisista vaihtoehdoista ja siitä, minkälaisia vaikutuksia niillä on eri ominaisuuksiin.
Maidontuottajat päättävät NTM:n sisältämien ominaisuuksien painokertoimista sen perusteella, millaiset vaikutukset painokertoimilla on NTM:n sisältämien ominaisuuksien edistymiseen. Tätä mitataan korrelaatioilla, eli minkä suuruisia ovat NTM:n ja sen ominaisuuksien väliset yhteydet. Mitä suuremman positiivisen arvon korrelaatio saa, sitä nopeammin kyseinen ominaisuus edistyy, kun valintaa tehdään NTM:n perusteella.
NTM:n suhteen tehdyt päätökset ovat aina kompromisseja ja NTM räätälöidään jokaiselle rodulle erikseen. Vaikka rodut ovat erilaisia, niiden NTM:t ovat hyvin samankaltaisia. Rodusta riippumatta lehmän pitää lypsää paljon valkuaista ja rasvaa sisältävää maitoa, pysyä terveenä ja hedelmällisenä, kestää useita tuotoskausia ja poikia helposti elinkykyisiä vasikoita. NTM painottaa näitä kaikkia ja monia muita ominaisuuksia.
Kun mittaa rehunsäästöä, sitä voi parantaa
Rehukustannukset ovat erittäin merkittävät jokaisella maitotilalla, mutta aiemmin tätä taloudellista tekijää ei voitu huomioida NTM:ssä. Tilanne muuttui, kun rehunsäästö-indeksi saatiin käyttöön ja mukaan NTM:n. Rehunsäästö-indeksi koostuu kahdesta ominaisuudesta: ylläpito ja rehunkäyttökyky.
Ylläpito mittaa säästettyä rehun määrää pienemmän ylläpitotarpeen johdosta ja liittyy vahvasti lehmän painoon. Mitä pienempi lehmä, sitä pienempi ylläpitotarve sillä on kasvu- ja tuotantokaudella, mutta toisaalta siitä saatava teurastulo on myös pienempi. Pienemmistä lehmistä koituu kuitenkin taloudellista hyötyä, koska pienemmän ylläpitotarpeen kautta saavutettu säästö rehukuluissa on suurempi kuin menetys pienemmästä teurastilistä. Lopullinen taloudellinen arvo muodostuu mm. todellisesta uudistusprosentista, teurastilistä ja rehukustannuksista, ja tämän taloudellisen arvon perusteella on laskettu ominaisuuden painokertoimet NTM:ssä.
Rehunkäyttökyky kertoo, miten hyvin lehmä hyödyntää syömänsä rehun. Tehokas lehmä muuntaa suuremman osan syömänsä rehun energiasta maidoksi ja lihaksi. Samaan aikaan pienempi osa energiasta hukataan aineenvaihduntaprosesseissa esimerkiksi ulosteeksi ja lämmöksi. Rehunkäyttökykyä mitataan toteutuneen ja arvioidun rehunsyönnin erolla. Arvioitu rehunsyönti lasketaan lehmän painon ja maitotuotoksen perusteella. Lehmä, joka syö vähemmän rehua kuin on arvioitu, on tehokkaampi. Toisin sanoen, jos verrataan kahta lehmää, jotka painavat yhtä paljon ja tuottavat maitoa yhtä paljon, niin vähemmän rehua syövä lehmä on näistä kahdesta tehokkaampi.
Lehmien rehunkäyttökyvyn jalostaminen vaatii suuren määrän tietoa yksittäisten lehmien rehunsyönnistä, ja tämä on ollut mahdollista vasta viime vuosina. Pohjoismaissa rehunkäyttökyvyn mittauksia on saatu karjoista VikingGeneticsin kehittämän CFIT-kameratekniikan avulla. Lisäksi rehunkäyttökyvyn mittauksia on kerätty olemalla mukana yhteistyössä, jossa eri maissa sijaitsevien yliopistojen tutkimuskarjoissa tehtyjä mittauksia on hyödynnetty yhteistyötahojen kesken.
CFIT-mittaukset ovat tällä hetkellä tärkein keino saada lisää tietoa rehunkäyttökyvystä, ja kameratekniikoita asennetaan uusin karjoihin vähitellen.
Arvokkaampi NTM
Rehunsäästön mukaan ottaminen NTM:n on tarkoittanut jalostustavoitteen päivittämistä. Tämä on aiheuttanut muutoksia NTM:n sisältämien ominaisuuksien edistymiseen eli ominaisuuksien välisiin korrelaatioihin.
Suurin muutos tapahtui koko-indeksin ja NTM:n välisessä korrelaatiossa, joka on nyt negatiivinen. Tämä tarkoittaa sitä, että lehmien elopainon kasvua rajoitetaan. Lehmien koon kasvu, silloin kun se ei johda maidon kuiva-aineen määrän lisääntymiseen, on paitsi taloudellisesti negatiivista lisääntyneiden rehukustannusten kautta, myös eläimen kestävyyden kannalta huono asia. Tutkimuksissa on selvästi osoitettu eläimen koon kasvun ja eläimen kestävyyden välillä olevan negatiivinen perinnöllinen yhteys.
Korkeampi rehunsäästö-indeksi tarkoittaa siis enemmän säästettyä rehua eli säästettyjä euroja. Sonneilla 20 pisteen ero niiden rehunsäästö-indekseissä vastaa niiden jälkeläisillä 70–100 kilon eroa rehun kuiva-aineen tarpeessa lypsykautta kohti. Tämä tarkoittaa vuositasolla lehmää kohti 12–18 euron säästöä. Korkeampi NTM ja korkeampi rehunsäästö-indeksi tarkoittaa siis parempaa tuottoa maidontuottajalle.
Rehunsäästön painokertoimet NTM:ssä:
- Punaiset rodut: 0.13
- Holstein: 0.08
- Jersey: 0.18
Teksti: Terhi Vahlsten, kehitysagronomi, Faba
Kuvat: Sanna Lohenoja
Alkuperäinen juttu on julkaistu Nauta-lehdessä 4/2020, juttua on päivitetty syyskuussa 2021.