Poikiminen on toki niin lypsy- kuin lihakarjatilalliselle tuttuakin tutumpi aihe. Silti voi kerrata asioita, ja joskus oppii uuttakin. Aloitimme Nauta-lehdessä poikimista käsittelevän juttusarjan, jonka ensimmäisessä osassa perehdytään normaaliin poikimiseen.
Lehmä kantaa vasikkaa keskimäärin 280 vuorokautta. Tiineyden kestoon vaikuttavat emän ikä sekä vasikan sukupuoli ja rotu. Sonnivasikoita odotetaan yleensä pidempään kuin lehmävasikoita, samoin risteytysvasikoita. Kaksoset syntyvät yleensä noin viikkoa ennen laskettua aikaa.
Lähestyvän poikimisen merkkejä ovat mm. lantion siteiden löystyminen, hännän veltostuminen, häpyhuulten ja takapään pehmeneminen, utareen turpoaminen sekä kirkas vuoto emättimestä.
Poikimisten ennakointi ja valvominen on tärkeää, jotta mahdollisissa ongelmissa päästään auttamaan nopeasti. Tieto poikimisen normaalista kulusta auttaa hoitajaa tunnistamaan mahdolliset ongelmat.
Avautumisvaihe
Naudan poikiminen jaetaan avautumis-, työntö- ja jälkeisvaiheeseen. Avautumisvaihe alkaa 1-2 vuorokautta ennen vasikan syntymää, mutta sen alkamista on yleensä vaikea havaita varsinkin vanhemmilla lehmillä. Toisaalta hieho voi olla hyvinkin levoton ja kivulias tässä vaiheessa, jopa niin sen oletetaan poikivan samoin tein. Sitten tilanne rauhoittuu ja poikiminen tapahtuu normaalisti vuorokauden kuluttua.
Jotta vasikka pääsee maailmaan, tiineyden tiiviisti kiinni olevan kohdunkaulan täytyy avautua. Aluksi kohdun epäsäännölliset supistukset saavat sikiökalvot ja sikiönesteet painamaan kohdunkaulaa, jolloin mekaaninen ärsytys saa kohdun supistumaan entistä voimakkaammin ja säännöllisemmin. Myös vatsalihakset alkavat supistella. Kohdunkaula avautuu lisää, jolloin sinne pääsee yhä enemmän venyttäviä sikiökalvoja.
Varsinainen avautuminen kestää normaalisti 2-6 tuntia. On tärkeää, että emä ei tässä vaiheessa koe stressiä, sillä kaikki häiriöt voivat viivästyttää poikimista ja altistaa ongelmille.
Ulompi sikiökalvo puhkeaa, kun kohdunkaula on avautunut. Tällöin ensimmäiset punaruskeat sikiönesteet valuvat ulos. Tämän jälkeen ilmestyy “vesipää” eli vaalea kalvopussi noin tunnin kuluessa. Kalvon puhjetessa kellertävä sikiöneste valuu ulos. Tapahtuma on tärkeä merkki, sillä tästä vesien menosta katsotaan alkaneeksi poikimisen seuraava vaihe, ulostyöntövaihe.
Ulostyöntövaihe
Ulostyöntövaihe kestää 30 minuutista jopa neljään tuntiin, mutta normaalisti se on ohi tunnissa. Nyrkkisääntönä pidetään, että jo poikineelta lehmältä kuluu vesien menosta aikaa vasikan syntymään kaksi tuntia ja hieholta neljä. Jos vasikkaa ei tässä ajassa kuulu, tilanne on syytä tutkia.
Viimeistään vasikan pään ollessa työntymässä emättimestä ulos emä yleensä käy makaamaan kyljelleen. Tässä asennossa vatsalihasten työntövoima on parhaimmillaan.
Poikimisen kolmannessa vaiheessa, jälkeisvaiheessa, kohdun lihasten supistelun ansiosta jälkeiset tulevat ulos kohdusta ja kohtu supistuu. Jälkeiset tulevat yleensä muutamassa tunnissa ja niiden pitäisi olla ulkona 12 tunnin sisällä poikimisesta.
Valvonta kannattaa
Yleensä poikimiset sujuvat, mutta joskus tarvitaan apua. Poikimavaikeudet uhkaavat nopeasti sekä vasikan että emän terveyttä ja henkeä. Vaivihkainen seuranta emää häiritsemättä mahdollistaa ongelmien nopean havaitsemisen ja avun antamisen viipymättä. Myös eläinten huolellinen hoitaminen heti poikimisen jälkeen on tärkeää.
Nopea poikima-apu ja vastasyntyneen hyvä hoito on tutkitusti kannattavaa. Vuonna 2020 julkaistussa italiaisessa tutkimuksessa valvonnan todettiin vähentävän huomattavasti karjan vasikoiden kuolemia sekä myös lehmien ennenaikaisia poistoja. Lisäksi todettiin, että vasikkansa menettäneillä lehmillä oli yli kolminkertainen riski poistua karjasta pian poikimisen jälkeen verrattuna lehmiin, jotka synnyttivät elävän vasikan. Elävän vasikan poikineiden lehmien päivätuotos oli 3,8 kg parempi ensimmäisen kahden kuukauden aikana kuin lehmillä, joiden vasikka kuoli poikimiseen.
Vammojen ja kivun lisäksi pitkittynyt tai vaikeutunut poikiminen nostaa kohtutulehduksen riskiä ja hidastaa kohdun palautumista heikentäen näin emän hedelmällisyyttä. Poikimisten valvonta ja niissä tarvittaessa avustaminen rauhallisesti ja puhtautta noudattaen voi siis parantaa paitsi poikineiden eläinten ja vasikoiden terveyttä, myös karjan hedelmällisyyttä.
Pidemmän version jutusta löydät Nauta-lehdestä 1/2023.
Hyödyllistä luettavaa: Kotieläinten synnytysoppi
Teksti: Ann-Helena Hokkanen, eläinlääkäri, ELT
Kuvat: Sanna Lohenoja ja Kaisa Sirkko