Syntymä on vasikan elimistölle suuri mullistus, varsinkin jos jotain menee pieleen. Tärkeimmät asiat vastasyntyneen vasikan hoidossa ovat yksinkertaisia ja tukevat toinen toisiaan. Hengityksen avustamisella, kuivaamisella, vasikan lämpimänä pitämisellä ja ternimaidon antamisella onkin kaikilla erittäin suuri merkitys vasikan sopeutumiselle elämään kohdun ulkopuolella.
Poikimisten ennakointi ja valvominen kuuluvat nautatilan erityisten tärkein töiden listaan. Valvomalla poikimiset päästään mahdollisissa ongelmissa auttamaan viipymättä ja vasikat voidaan hoitaa nopeasti.
Suurin osa vasikoiden kuolemista tapahtuu heti poikimisen jälkeen. Nopealla poikima-avulla ja vastasyntyneen vasikan tehokkaalla hoitamisella voidaankin vähentää vasikkakuolleisuutta ja parantaa tilan vasikoiden terveyttä merkittävästi.
Avusta hengitystä
Syntyneen vasikan elimistö tarvitsee kipeästi happea toimiakseen. Lisäksi elimistöön synnytyskanavassa olemisen aikana kertynyt elimistöä happamoittava hiilidioksidi täytyy saada hengitettyä ulos. Siksi hengityksen käynnistyminen heti syntymän jälkeen on vasikan selviämisen kannalta tärkein yksittäinen asia.
Jotta vasikka voisi hengittää, sen tiineyden aikana nesteen täyttämien keuhkojen täytyy täyttyä ilmalla ja laajentua. Ensimmäiset hengenvedot vaativatkin vasikan elimistöltä paljon, mutta niiden jälkeen hengittäminen helpottuu. Heikolle vasikalle ensimmäiset hengenvedot voivat olla ylivoiman haaste ja se tarvitsee apua nopeasti.
Heikon, apua ja hoitoa tarvitsevan vastasyntyneen vasikan tunnistaminen on tärkeä taito. Terveen vastasyntyneen seuraaminen normaalin poikimisen jälkeen auttaa. Virkeä, normaali vasikka alkaa hengittämään ja nostaa päänsä heti synnyttyään. Se kääntyy nopeasti itse makaamaan rintalastansa päälle ja pyrkii ylös 15 –30 minuutin kuluessa. Sen normaali sydämen syke on 100 – 140 lyöntiä minuutissa. Hengitys on jonkin aikaa syntymän jälkeen epäsäännöllistä ja nopeaa, jotta hiilidioksidi poistuisi. Sitten hengitys tasautuu 45 – 60 kertaan minuutissa.
Heikkona syntynyt vasikka ei yleensä jaksa kääntyä rintansa päälle, vaan jää makaamaan velttona kyljelleen. Se ei hengitä tai sen hengitys on epätasaista, ja limakalvot ovat sinertävät. Voimakas hapenpuute ja happamoituminen aiheuttavat lihasheikkoutta ja vaikeuttavat hengittämistä. Hengitysvaikeudet taas pahentavat hapenpuutetta ja happamoitumista. Näin vasikan tila heikkenee nopeasti. Siksi heikko vasikka tarvitsee nopeasti apua päästäkseen makaamaan rintansa päälle, jotta hengittäminen olisi mahdollisimman tehokasta.
Rinnalle auttamisen jälkeen vasikan sieraimet, suu ja nielu puhdistetaan limasta. Limaa voidaan myös poistaa imemällä sitä elvytyspumpulla. Liman poistamisen jälkeen vasikkaa on hyvä kutittaa sormella tai heinäkorrella sieraimesta, sillä tämä aktivoi hengitystä. Vasikan voimakas hierominen auttaa myös hengitystä käynnistymään.
Kuivaa ja pidä lämpimänä
Kun hengittäminen sujuu, vasikka on saatava kuivaksi. Parasta on emän hoito, sillä emän tehokas nuoleminen edistää entisestään vasikan hengitystä ja parantaa pintaverenkiertoa, joka taas helpottaa ja nopeuttaa happivajeen ja happamoitumisen korjaantumista. Samalla nuoleminen kuivaa vasikan tehokkaasti. Lisäksi emän mikrobit siirtyvät osaksi vasikan normaalia, taudinaiheuttajilta suojaavaa mikrobikantaa. Nuoleminen on hyödyksi myös emälle, sillä se kiihdyttää oksitosiinin eritystä, jolloin kohtu supistuu, jälkeiset irtoavat paremmin ja maito laskeutuu utareeseen.
Jos emä ei kuivaa vasikkaa, on se hoitajan tehtävä. Tätä varten kannattaa varata kuivaa olkea sekä puhtaita isoja kylpypyyhkeitä navettaan. Niillä vasikan hierominen ja kuivaaminen on nopeaa ja tehokasta, jäljittelee emän nuolemista, auttaa hengitystä ja parantaa pintaverenkiertoa. Kuivaaminen on tärkeää, sillä märkä vasikka menettää nopeasti kehostaan lämpöä ympäristöönsä, varsinkin jos on vetoisaa.
Normaali peräsuolesta mitattu ruumiinlämpö vastasyntyneillä vasikoilla on 38.3 – 39.4 °C. Koska vasikka on syntyessään emänsä lämpöinen, sen elimistön on siis paitsi ylläpidettävä ruumiinlämpöä, myös nostettava sitä heti syntymän jälkeen. Hyvä kuivitus, emän hoiva ja tarvittaessa lisälämpö tulevat siis usein tarpeeseen. Varsinkin talvisaikaan vasikat syntyvät usein viileään tai kylmään ympäristöön. Terveet, pirteät vastasyntyneet pystyvät tuottamaan lämpöä lihasvärinän ja ruskean rasvakudoksen avulla, mikäli tarpeen. Ne ovat myös aktiivisia ja liikkuvat paljon, jolloin lihastyö tuottaa lämpöä. Heikot vasikat kuitenkin tarvitsevat poikkeuksetta apua pysyäkseen lämpimänä, sillä niiden elimistön kyky säädellä ruumiinlämpöä ja tuottaa lisälämpöä ei happamoitumisen ja hapenpuutteen vuoksi toimi terveen vasikan tapaan.
Tutkimuksissa on todettu syntymän jälkeen tarjotun lisälämmön parantavan vasikoiden verenkierron ja hengityksen toimintaa, sillä lämpimänä pysymisestä säästynyt energia voidaan käyttää hyödyksi tehokkaaseen ja syvään hengitykseen. Tällöin happivaje ja happo-emäs-tasapaino korjaantuvat nopeammin. Lisälämpöä voidaan järjestää esimerkiksi lämpöliivin, lämpölampun tai -maton, levylämmittimen sekä lämpimien vesipullojen avulla. Varovaisuutta on noudatettava, jotta vasikalle ei aiheudu palovammoja. Heikon vasikan lämpötilaa on myös hyvä seurata, jotta alilämpö huomataan ajoissa.
Varmista ternimaidon saanti ja hoida kipua
Elintärkeä ternimaito on oleellinen lämmönlähde vastasyntyneelle vasikalle. Siitä vasikka saa lämpöä ja energiaa. Lisäksi ternimaidon nesteiden imeytyessä vasikan verenkiertoon veren tilavuus kasvaa, jolloin verenkierto tehostuu. Näin vasikan elimet ja lihakset saavat paremmin happea ja veri myös kuljettaa tehokkaammin hiilidioksidia kudoksista keuhkoihin, jolloin elimistön happamoituminen korjaantuu nopeammin. Koska elimistön happamoituminen aiheuttaa heikkoutta, lisää kylmettymisen riskiä, heikentää imurefleksiä ja häiritsee vasta-aineiden imeytymistä, on sen korjaantuminen mahdollisimman pian syntymän jälkeen eduksi vasikan terveydelle.
Paitsi kylmästressi, happamoituminen ja hapenpuute, myös kipu voi häiritä vasikan ternimaidon imemistä sekä vasta-aineiden imeytymistä. Kanadalaisessa tutkimuksessa tulehduskipulääkettä saaneet vasikat olivat jo kahden tunnin kuluttua lääkitsemisestä elinvoimaisempia ja halukkaampia juomaan ternimaitoa kuin lumelääkettä saaneet vasikat. Lääkityksellä oli myös vaikutusta vasikoiden myöhempään elämän, sillä tulehduskipulääkettä saaneet vasikat olivat kuuden viikon ikään mennessä sairastaneet vähemmän ja niiden päiväkasvu oli parempaa kuin vasikoilla, jotka eivät saaneet kipulääkettä.
Uudemmassa tutkimuksessa tulehduskipulääke ketoprofeenia saaneiden vasikoiden todettiin hyötyvän lääkityksestä vaikean poikimisen jälkeen. Asiasta tarvitaan vielä lisää tutkimusta käytännön työn tueksi, mutta vaikeasta poikimisesta kärsineiden vasikoiden kipua siis kannattaa hoitaa tulehduskipulääkkeellä.
Teksti: ELT Ann-Helena Hokkanen
Kuvat: Sanna Lohenoja
Aiheesta voit lukea myös syyskuun Nauta-lehdestä 4/2021.