Eläimet voi ruokapalkalla opettaa vaikkapa koskemaan keltaista ämpäriä, jolloin ne on helppo siirtää mihin tahansa ämpärin perässä.
Nautojen hyvä oppimiskyky kannattaa hyödyntää niiden kouluttamisessa hoito- ja käsittelytilanteita varten. Hoitotoimenpiteiden kouluttaminen ennakkoon säästää aikaa arjessa, varsinkin jos hoidettavia on paljon.
Nauta oppii tekemällä ja muistaa oppimansa hyvin. Tekemällä oppiessaan eläimellä on mahdollisuus vaikuttaa seurauksiin omalla toiminnallaan. Jos toiminta on eläimen näkökulmasta kannattavaa, se lisää kyseistä toimintaa. Jos toiminta ei kannata, eläin vähentää sitä. Jos kokemus on neutraali, ei sillä yleensä ole vaikutusta.
Klassisessa ehdollistumisessa kahden ärsykkeen välille syntyy yhteys niin, että ensimmäisen tapahduttua eläin osaa jo odottaa seuraavaa. Monelle tuttuna esimerkkinä ovat Pavlovin koirakokeet.
Ehdollistumisella on kuitenkin rajansa. Klassisen ehdollistumisen avulla on muun muassa yritetty kasvattaa nautojen ruokahalua ja opettaa tiettyä ulostuspaikkaa siinä onnistumatta. Helpointa eläimille on opettaa asioita, joita ne luonnostaan tekevät. Potkivan naudan on helpompi oppia pitämään neljä jalkaa maassa, kuin että se ei saa potkia.
Eläin voi ehdollistua myös ikäville asioille. Eläinlääkärikammo lienee tuttua monelle eläimen omistajalle. Omaan vaatetukseenkin kannattaa kiinnittää huomiota silloin, kun tiedetään edessä olevan jotain eläimen kannalta epämiellyttävää. Arkivaatteet kannattaa vaihtaa toisiin, ellei halua eläimen yhdistävän niitä ikävään tapahtumaan.
Naudat kannattaa totuttaa käsittelyyn jo pieninä. Luottamus ihmisiin syntyy helposti, kun vasikka saa rapsutuksia päivittäin.
Koulutushattu päähän ja oikea palkka
Nautoja koulutettaessa niiden normaali päivärytmi ei saisi järkkyä. Koulutus kannattaa siten yhdistää johonkin tiettyyn näkyvään asiaan: harjoitteluhetkiä varten voi laittaa vaikka aina tietyn hatun päähän.
Kouluttamisessa voi käyttää sekä positiivista että negatiivista vahvistetta. Positiivinen vahvistaminen tarkoittaa eläimen palkitsemista oikeasta reaktiosta esimerkiksi ruoalla tai silityksellä. Negatiivisen vahvisteen käytössä palkkana toimii se, että esimerkiksi paine loppuu. Molempia voi myös käyttää yhtä aikaa, mutta silloin on muistettava palkkausvaiheessa molemmat. Ei siis niin, että vaikkapa antaa ruokapalkan, mutta unohtaa poistaa paineen.
Silityskin voi toimia palkkiona, mikäli eläin pitää siitä.
On hyvä myös miettiä etukäteen, mikä eläimen kannalta on palkinto ja mikä rangaistus. Jos palkkana on ruokaa, mutta eläin ei syö tai ei jostain syystä voi syödä, ei ruoka palkintona toimi. Yleisesti ottaen ruokapalkinnoilla haluttu käytös vahvistuu nopeasti ja ruoka monesti parantaa myös naudan käsitystä ihmisestä.
Ajoita oikein
Kouluttaessa oikea ajoitus on tärkeää ja samalla usein vaikein osuus. On hyvä miettiä, mitä palkitsee ja siten vahvistaa. Kaikki palkitsemisessa läsnäolevat käytökset voivat vahvistua, kuten palkan toivossa tuuppiminen.
Palkka pitää pyrkiä ajoittamaan niin, että ei vahingossa palkitse ei-toivotusta toiminnasta. Omasta tilasta pitää myös huolehtia. Ruokapalkka kannattaa etenkin alkuun antaa ruokintapöydän kautta, jotta perässä ei sen seurauksena ala kulkea innokas jono nautoja.
Negatiivisen vahvisteen kohdalla paine ei saa loppua vahingossa väärään aikaan. Esimerkiksi jos lehmä rimpuilee ja halutaan opettaa sitä seisomaan paikallaan pitämällä kättä sen selän päällä (=paine), käsi otetaan pois vasta kun lehmä seisoo hetkenkin aloillaan. Jos paine poistuu lehmän rimpuillessa, oppii se pian, että rimpuilu kannattaa. Jos paine poistetaan, kun lehmä pysähtyy, paineen poisto toimii palkintona. Vähitellen eläin oppii, että kannattaa olla nätisti ja hiljaa. Koulutustilanteet on hyvä valita niin, että eläimen on mahdollisimman helppo toimia halutulla tavalla.
Pullo kohteena säästää aikaa
Kohteen koskettamisen naudat oppivat helposti. Näin voi opettaa esimerkiksi lääkitsemistä, siirtää nautoja paikasta toiseen tai vaikka selvittää, mitä paikkoja naudat navetassa mahdollisesti jännittävät.
Maittava väkirehu on useimmille naudoille hyvä motivaattori.
Lääkitystilanteessa kohteen koskettamisen voi opettaa lääkeputkilon avulla, jolloin itse toimenpiteestä tulee helpompi. Putkilo tai pullo on kosketuskohde, jonka eläin ottaa lopulta suuhun. Nauta oppii ottamaan pullosta myös jotain pahanmakuista, kun siitä seuraa palkka.
Putkilo viedään kosketusetäisyydelle, ja kun eläin koskettaa sitä, se saa palkan. Kun tämä alkaa sujua, vaatimustasoa nostetaan ja seuraavassa vaiheessa palkka annetaan, kun eläin ottaa putkilon suuhunsa. Alkuun palkan voi antaa suoraan putkilostakin.
Kaikessa kouluttamisessa toistoja pitää tehdä useampi, niin että havaitsee eläimen oppivan. Haluttu käytös kannattaa pilkkoa pieniin osiin ja opettaa pala kerrallaan. Alkuun kannattaa vahvistaa yhtä asiaa kerrallaan ja sitten vaikeuttaa asteittain. Jos tulee takapakkia, voi tehtävää helpottaa jostain muusta kohtaa. Taukoja on hyvä pitää viiden minuutin välein.
Lypsylehmillä hoitotoimet ovat ennemmin tai myöhemmin todennäköisiä, joten ennakkoon kouluttamisesta on todellista hyötyä. Viiden minuutin käyttäminen kouluttamiseen voi säästää parikymmentä minuuttia myöhemmin, kun lääkitseminen sujuu vaivatta. Ennakointi tekee myös töiden järjestelystä helpompaa. Harvinaisempien tilanteiden osalta on mahdollista kouluttaa vain hoidettavat eläimet.
Jutun lähteenä on käytetty Naudan koulutus ja hyvinvointi -teemalla marraskuussa 2018 Viikin kampuksella järjestettyä seminaaria, jossa puhujina olivat eläinnäyttelijöiden kouluttaja Tuire Kaimio sekä Emovetin eläinlääkäri ja eläintenkouluttaja Iris Kaimio.
Lue lisää nautojen kouluttamisesta helmikuun Nauta-lehdestä 1/2019!
Teksti: Eveliina Kuukkanen-Vekkeli, Faba
Kuvat: Sanna Lohenoja