Lääkkeiden luovutus on tuonut mukanaan paljon hyvää: terveydenhuoltotyö on säännöllistä, sairauksia pystytään ennaltaehkäisemään ja lääkitystarve vähenee. Joka pikkuasiaan ei tarvitse kutsua eläinlääkäriä, mikä säästää eläinlääkäreiden resursseja akuuttitapauksiin. Varalle luovutus toimii hyvin, kun sen periaatteet tunnetaan ja niitä noudatetaan. Tässä jutussa kerrataan joitakin keskeisiä asioita ja käytännön tilanteita, joissa huolellisuus on erityisen tärkeää.
Lääkkeitä on voinut luovuttaa varalle vuodesta 2014 lähtien. Luovutusta säätelevät tiukat ehdot, joista ensimmäinen on Nasevan terveydenhuoltosopimus eläinlääkärin kanssa. Eläinlääkäri tekee tilalle terveydenhuoltosuunnitelman, johon sisältyy lääkityssuunnitelma.
Lääkkeitä voi luovuttaa tavallisten, helposti tunnistettavien sairauksien varalle. Perussääntö on, että itse aloitettu hoito ei saa viivästyttää eläimen tarvitsemaa eläinlääkärin hoitoa, eli akuutisti sairaat potilaat eivät kuulu lääkityssuunnitelman alaisuuteen. Esimerkiksi akuutteihin utaretulehduksiin on kutsuttava eläinlääkäri.
Lääkkeitä saa käyttää vain siihen tarkoitukseen ja niillä ohjeilla, jotka lääkityssuunnitelmassa ovat. Jos oireet poikkeavat tavanomaisesta, pitää kutsua eläinlääkäri. Lääkityksistä on tilalla pidettävä sähköistä kirjanpitoa, käytännössä Nasevassa.
Käyttö oikeaan tarkoitukseen
Varalle luovutettuja lääkkeitä saa käyttää vain lääkityssuunnitelman mukaisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi akuuttiin utaretulehdukseen, naulaepäilyyn tai kohtutulehdukseen ei koskaan saa aloittaa hoitoa ilman eläinlääkärin tutkimusta. Jos oireet ovat epäselvät, eläinlääkärin on hyvä tutkia eläin ennen hoitoa. Lääkitys ilman selvää diagnoosia voi pahimmillaan pahentaa tilannetta, ja antibioottien turhaan tai virheelliseen käyttöön liittyy myös riski antibioottiresistenssistä.
Erityisesti utaretulehdus- ja umpihoidoissa lääkkeen valinta vaatii huolellisuutta. Eri bakteereihin käytetään erilaisia hoitoja, ja osalla bakteereista voi olla resistenssiä tietyille lääkkeille. Hoidon on aina perustuttava bakteerimääritykseen. Jos tuloksissa tai hoidon valinnassa on epäselvyyttä, terveydenhuoltoeläinlääkäriltä voi aina kysyä neuvoa.
Oikea säilytys varmistaa lääkkeen tehon
Lääkkeet säilyvät käyttökelpoisina vain oikeissa olosuhteissa. Osa lääkkeistä on esimerkiksi herkkiä valolle, ja myös oikea säilytyslämpötila on tärkeä. Avattuna pullo säilyy vain pakkausselosteessa kerrotun ajan. Vanhentuneet lääkkeet tulee viedä apteekkiin.
Tiloilla näkee joskus pulloja, joissa on neula jatkuvasti paikallaan. Tällöin pullon sisään pääsee navettailmasta bakteereita. Lääkkeen sijasta saatetaankin lehmän lihakseen pistää bakteerilientä, joka pahimmillaan aiheuttaa henkeä uhkaavan tulehduksen.
Kaikki lääkitykset kirjataan Nasevaan
Kun lääkityksiä voi aloittaa itsenäisesti, on tärkeää että eläinlääkärillä on käytössään ajantasainen ja luotettava kirjanpito. Nasevaan on kirjattava kaikki itse aloitetut hoidot sekä eläinlääkärin jättämät jatkohoidot. Esimerkiksi jatkohoitoa varten jätettyjä prostaglandiinipistoksia eläinlääkäri ei voi käyntihetkellä kirjata Nasevaan, vaan tilan on huolehdittava kirjanpidosta, kun pistos on annettu.
Useimmilla eläinlääkäreillä on käytössään ohjelmat, joista tiedot siirtyvät Nasevaan. Tilan on kuitenkin valtuutettava eläinlääkäri Nasevassa, jotta siirto onnistuu. On tilan vastuulla varmistaa, että hoidot löytyvät Nasevasta, joten valtuutukset ja hoitojen kirjautuminen kannattaa aina tarkistaa.
Tarkka kirjaaminen on tärkeää
Lääkitysten kirjaaminen Nasevaan vaatii huolellisuutta. Onko valittu oikea eläin tai eläimet? Onko lääke ja sen vahvuus oikea? Ovatko annosmäärät ja kuurin kesto oikein? Ovatko varoajat samat kuin eläinlääkärin lääkitysselvityksessä tai lääkityssuunnitelmassa?
Nasevan lääkekirjanpito on tärkeä väline myös elintarviketurvallisuuden varmistamisessa. Siksi hoitojen on oltava siellä oikein.
Eläinlääkäri voi määrätä lääkkeelle tuoteselostetta pidemmän varoajan esimerkiksi, jos annos on suurempi tai eläimen aineenvaihdunta on sairauden takia muuttunut. Tarvittaessa oikea varoaika kannattaa tarkistaa eläinlääkäriltä.
Huolellinen lääkkeen antaminen
Lääkkeet voivat olla hyvin ärsyttäviä kudoksille. Siksi annostelussa pitää noudattaa lääkityssuunnitelmaa ja eläinlääkärin ohjeita; lihakseen vai nahan alle, ja paljonko saa antaa yhteen pistoskohtaan? Pistoskohtaa ja -puolta on pidemmissä kuureissa hyvä vaihdella. Lihakseen pistettäessä neulan on oltava riittävän pitkä, jotta lääke ei jää nahan alle.
Likainen neula voi aiheuttaa tulehduksen, ja neulat myös tylsyvät, joten hyvä käytäntö on vaihtaa uusi, puhdas neula jokaiseen pistokseen. Likaisella neulalla ei saa ottaa lääkettä pullosta, sillä koko lääke voi pilaantua.
Pelkällä ruiskulla ilman neulaa ei pidä ottaa lääkettä pullosta, koska suuri reikä kumikorkissa altistaa lääkkeen pilaantumiselle. Lääkepulloihin voi hankkia eläinlääkärin kautta korkillisia lääkkeenottokanyyleita.
Yhteiset pelisäännöt turvaavat käytön
Eläinlääkäri ei saa luovuttaa lääkkeitä varalle, jos näitä asetuksen ehtoja ei noudateta. Aluehallintovirasto tekee säännöllisesti pistotarkastuksia tiloille, ja antibioottivahingon sattuessa tehdään aina tarkastus. Asetus velvoittaa myös eläinlääkäriä antamaan riittävät tiedot lääkkeistä luovuttaessaan niitä.
Teksti: Iris Kaimio ja Mari Utriainen, Emovet Oy
Kuvat: Sanna Mäkinen, Kuvatoimisto Rodeo ja Sanna Lohenoja
Voit lukea jutun myös huhtikuun Nauta-lehdestä 2/2026.