Lehmän tärkein tuotoskausi – umpikausi!

Ayrshire-lehmä pihatossa

Mitä lehmäryhmää voisi kutsua karjan kuningattariksi? No ummikoita tietenkin! Lehmien umpeutus sekä hoito ja ruokinta umpikauden aikana näyttelevät ratkaisevaa osaa tulevan tuotoskauden onnistumisessa.

 

Ummessaolokausi käsittää lypsylehmän tiineyden viimeiset kuukaudet, jolloin se lepää ja valmistautuu seuraavaan kauteen.​ Se on yleensä 6-8 viikon mittainen siirtymäaika, jolloin lehmän lypsy lopetetaan, ruokintaa muutetaan ja lehmän utare tyhjentyy, eli kuivuu.​

Tuossa varsin lyhyessä aikajaksossa tapahtuu paljon suuria ja merkittäviä muutoksia. Ruokinnan muutosten ja maidontuotannon loppumisen lisäksi lehmä valmistautuu poikimaan, antaen samalla vasikalle elon eväät. Vasikka kasvaa, liikkuu sekä kääntyy kohdussa vieden tilaa sisäelimiltä ja pötsiltä. Lehmän keho käy monella tasolla äärirajoillaan.

Ummessaolokautta voi pitää lypsylehmän tärkeimpänä tuotosvaiheena, sillä sen vaikutus muuhun tuotosvuoteen on kiistaton.

Ummikko ei pärjää omillaan

Eri siirtymät lehmän tuotoskauden aikana ovat aina riski. Muutokset yleensäkin altistavat eläintä sairauksille ja onnettomuuksille. Poikimisen aikaa pidetään kaikkein vaarallisimpana aikana lypsylehmän elämässä. Umpikaudella lehmää voidaan merkittävästi auttaa selviytymään poikimisesta paremmin. Utarekudos uusiutuu, ja ennen poikimista utareeseen alkaa muodostua ternimaitoa vasikan vastustuskyvyn turvaamiseksi.

Varsin nurinkurisesti ajatellaan, että ummikot selviävät itsestään. Ollaan ikään kuin ”lomalla lehmistä”, vaikka lehmän se tässä kohtaa pitäisi olla lomalla. ​Huonolla tai huolimattomalla umpikauden suunnittelulla ja hoidolla voi pilata lehmän seuraavan lypsykauden. Samalla vasikka saa huonot lähtökohdat kasvuunsa, ja silloin myös tämä mahdollinen tuleva lypsylehmän alkukin on jo jollain tasolla altavastaajan asemassa.

Lehmiä ulkohallissa
Umpikaudella lehmää voidaan merkittävästi auttaa selviytymään poikimisesta paremmin. Hyvät olosuhteet ja oikea ruokinta ovat avainasemassa.

Ei lihomista – eikä laihtumista

Koko karjan tasolla suunnittelulla on valtavasti merkitystä. Isoissa ja miksei pienemmissäkin karjoissa ennakoimattomat poikimahuiput saattavat ruuhkauttaa umpiosastot. Loppulypsykauden lihojat ovat merkki ruokinnan epätasapainosta ja saattavat aiheuttaa poikimavaikeuksia tai ainakin poikimisen jälkeisiä ongelmia. Yleensä tällainen ruokinta tulee kalliiksi tavalla tai toisella.

Kuntoluokkien seuraaminen on helppo tapa pyrkiä ennaltaehkäisemään mahdollisia ruokinnan yli- tai alilyöntejä. Siirtymäkauden ruokinta on haastavaa, siksi siihen kannattaa panostaa. Kehon rasva on tärkeässä asemassa tulevaa tuotoskautta ajatellen. Näppituntumalla kilo kehon rasvaa tuottaa 7 kiloa maitoa. Jos eläin on alikuntoinen ja kuntoluokka alhainen, vaikuttaa se negatiivisesti tuotokseen. Samoin käy lihaville eläimille. Lihavuus vaikuttaa myös haitallisesti utarekudoksen uusiutumiseen ja sitä kautta kestävyyteen.

Poikimisen jälkeinen laihtuminen on aina vakava terveysriski. Kuntoluokka pitäisi yrittää pitää mahdollisimman tasaisena koko tuotosvuoden lävitse. Sopiva kuntoluokka on 3,5. Suuri kuntoluokan vaihtelu rasittaa lehmää heikentäen hedelmällisyyttä ja aiheuttaen aineenvaihdunnan ongelmia.

Lehmä kurkistaa aidan yli
Kuntoluokkien seuraaminen on helppo tapa pyrkiä ennaltaehkäisemään mahdollisia ruokinnan yli- tai alilyöntejä.

Katse maitomäärän alentamiseen

Ummessaolokauden tavoitepituutena pidetään Pohjoismaissa yleisesti 8 viikkoa ensikoilla ja 6-8 viikkoa useamman kerran poikineilla. Poikkeama saa olla maksimissaan kaksi viikkoa suuntaan tai toiseen.

Umpeenlaitettaessa maitomäärän viitesuositus on 15 kg. Tähän on maailmalla hyvinkin kirjavaa käytäntöä. Joissain maissa lehmät umpeutetaan korkeistakin maitomääristä hyvin lyhyessä ajassa. Meillä on suosittu hiukan hellempää ja varovaisempaa umpeutusta ja maitomäärän asteittaista laskemista.

Lypsämisen lopettaminen on tehtävä huolella. Maidon neste imeytyy lehmän elimistöön ja valkosolut hajottavat utareesta maidon valkuaista ja rasvaa. Utarekudos alkaa uusiutua vasta, kun kaikki maidon neste on imeytynyt muualle lehmän elimistöön.

Maitomäärän ollessa umpeutettaessa alle 15 kg, imeytymisessä kestää noin viikko. Suurempi maitomäärä lisää utaretulehduksen riskiä, sillä valkosoluilla menee enemmän aikaa maidon kuin bakteerien poistamiseen, eikä vedinaukkoon ehdi muodostua suojatulppaa. Avoin vedinaukko on reitti utaretulehdusbakteereille.

Lehmä harjaa itseään karjaharjalla
Panostus ummikoihin kannattaa. Usein sopivien olosuhteiden luominen ei välttämättä ole edes kallista tai vaikeaa.

Tulehdus voi muhia umpikaudella

Umpikaudella piilevät infektiot voivat puhjeta utaretulehduksina ensimmäisen lypsykuukauden aikana. Vastapoikineella lehmällä on heikentynyt vastustuskyky, ja tutkimuksen mukaan ensimmäisillä lypsyviikoilla esiintyy kolmasosa näkyvistä utaretulehduksista.

Lehmien vastustuskykyä voi parantaa tunnutuskauden ruokinnalla ja hoidolla ennaltaehkäisevästi. Pitkävaikutteisia antibiootteja voidaan käyttää umpeutuksen yhteydessä soluttaviin neljänneksiin.​ Utareterveyden kannalta kriittisimmät hetket ovat viikko umpeutuksen jälkeen, jolloin vedinten päähän muodostuu vedinkanavaa suojaava keratiinitulppa, ja viikko ennen poikimista, jolloin keratiinitulppa hitaasti häviää utareen valmistautuessa imetykseen.

Erään tutkimuksen mukaan kaikista utaretulehduksista 60 prosenttia on peräisin ummessaolokaudelta. Utare on erittäin herkkä infektioille umpikauden alussa ja lopussa. Osa lehmistä ei muodosta keratiinitulppaa vetimen kanavaan koko kuivajakson aikana.

Tarkka maidontuotannon hallinta umpeuttamisvaiheessa vähentää utaretulehdusriskiä. Korkeatuotoksisilla umpeutujilla riski tulehduksille on suurin. Suuri määrä jäännösmaitoa stimuloi valkosoluja keskittymään maitorasvasolujäännökseen, ja siten edesauttaa bakteerien pääsyä utareeseen. Keratiinitulppa on myös korkean tuotoksen eläimillä heikompi, mikä johtuu keratiinin muodostumisen viivästymisestä.

Lehmä makaa turvealustalla
Erään tutkimuksen mukaan kaikista utaretulehduksista 60 prosenttia on peräisin ummessaolokaudelta. Utare on erittäin herkkä infektioille umpikauden alussa ja lopussa.

Olosuhteet kuntoon

Panostus ummikoihin kannattaa. Usein sopivien olosuhteiden luominen ei välttämättä ole edes kallista tai vaikeaa. Tilan ahtautta navetoissa on tutkittu paljon maailmalla. Umpieläimille suositetaan tilavaatimuksena 85 prosentin täyttöastetta. Niillä täytyy olla runsaasti tilaa syömiseen ja makaamiseen. Mitä houkuttelevampi makuualusta ummikoilla on, sen paremmin ne voivat.

Myöskään umpiosaston valaistuksesta ei saisi kitsastella. Se vaikuttaa hedelmällisyyteen. Ne munasolut, joihin lehmän seuraava tiineytys sattuu, valmistuvat juuri ummessaoloaikana. Umpilehmälle tarvitaan huippuolosuhteet.

Umpeenlaitosta ja ummikoiden hoidosta kannattaa tehdä suunnitelmallista ja rakentaa vakiokäytäntö, josta ei jousteta. Näiden karjan kuningattarien ansaitsee saada viiden tähden loma, jonka aikana riittävän ja hyvin suunnitellun ruokinnan, korkeatasoisen kivennäis- ja vitamiinilisän, hyvän valaistuksen, väljän tilamitoituksen sekä puhtaan ja mukavan makuualustan varmistaminen sataa euroja maitotilille tulevalla lypsykaudella. Näin saadaan terveempiä, hedelmällisempiä ja tuottavampia lypsylehmiä.

Teksti: Anne Konsti, Faba
Kuvat: Sanna Lohenoja

Lue lisää umpilehmien hoidosta joulukuun Nauta-lehdestä 5/2023!