Hanna Myrskyrannan emännöimällä Antilan tilalla lypsylehmät imettävät vasikoita normaalia pidempään.
Lypsylehmäkin voi hoitaa vasikkaansa itse, jos olosuhteet on muokattu siihen sopiviksi. Vasikan vierihoitoa oman emän tai imettäjälehmän avulla toteutetaan erityisesti luomukarjoissa, mutta myös tavanomaisilla tiloilla on kiinnostusta asiaan. Lue kahden tilan kokemuksista erilaisesta vierihoidosta!
Vierihoitoa käytännössä toteuttavat lypsykarjatilalliset arvioivat vasikan vierihoidon omalla emällä tai imettäjälehmällä pääsääntöisesti lisäävän vasikan, imettäjän ja myös hoitajan hyvinvointia.
Varsinaista tutkimustietoa aiheesta on vielä vähän, samoin pitkäaikaisia kokemuksia eri käytäntöjen vaikutuksista. Tutkittua tietoa kaivattaisiin siitä, millaisia vaikutuksia eri malleilla on vasikoiden sosiaaliseen käyttäytymiseen, terveyteen ja tulevaan tuotantoon sekä esimerkiksi tilan talouteen.
Riskien tiedetään joiltain osin lisääntyvän, kun eri-ikäisiä lypsykarjatilan nautoja kasvatetaan hyvin lähekkäin. Erityisesti tarttuvat taudit huolestuttavat varsinkin suurissa karjoissa.
Myös vierotukseen liittyviä käytäntöjä mietitään, jotta vierotukseen liittyvä stressi saataisiin mahdollisimman vähäiseksi. Vierotusstressi haittaa monin tavoin. Se voi esimerkiksi hidastaa vasikan panonnousua vierotuksen yhteydessä.
Tarvittaisiin lisää tietoa myös navettarakenteiden ja muiden olosuhteiden järjestämisestä niin, että vierihoidon käytännön toteutus onnistuisi mahdollisimman hyvin.
Vaikka meillä vasikoiden vierihoito on suhteellisen harvinaista, kiinnostus siihen on kasvamassa. Vierihoito perustuu Suomessa vapaaehtoisuuteen. Esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa asiaa on esitetty jopa lainsäädäntöön, mikä on nostanut keskustelua puolesta ja vastaan. Tanskassa edellytettäisiin vuosien siirtymäajalla, että vasikan tulee voida olla emän kanssa vähintään 12 tuntia.
Antilassa vierihoito jopa 3-viikkoiseksi
Lempäälän Antilassa kotiin jäävät lehmävasikat liikkuvat emiensä kanssa pihatossa ja laitumella kolmen viikon ikäisiksi. Sen jälkeen ne vierotetaan emästään ja niiden juottoa jatketaan vasikoiden ryhmäkarsinassa. Sonnivasikat ja liharoturisteytykset vierotetaan noin 10 päivän ikäisinä, jotta ne ehditään totuttaa juomarehuun ennen välitykseen lähtöä.
”Olin miettinyt pidempään, miten lehmän ja vasikan vierihoitoa voisi pidentää. Jo parsinavetassa annoin lehmien poikia laitumelle. Pihaton valmistuttua kymmenen vuotta sitten saimme pari poikimakarsinaa ja robottilypsyyn siirryttäessä vielä paremman karsinan”, Hanna Myrskyranta kertoo.
Yllättävää kyllä robottilypsy tarjosi mahdollisuuksia kehittää asiaa eteenpäin. Esimerkiksi hiehojen vierihoitoaika piteni, kun ne pääsivät uuden portin kautta robotilta takaisin vasikan luo poikimakarsinaan. Hanna kertoo, että hieho oppii nopeasti käymään lypsyllä, kun se oivaltaa, että robotilla käynti merkitsee hyvää rehua ja helpottavan olon utareeseen ja se kuitenkin saa palata vasikkansa luo. Toki hoitaja ohjaa hiehoa ensimmäisinä päivinä, joskus pidempäänkin.
”Aluksi seurasin tarkkaan, miten käytäntö vaikuttaa lehmään ja vasikkaan ja toisaalta myös omaan työmäärään”, Hanna muistelee. Hänellä on karjanhoidossa apuna työntekijä, mutta vain arkisin. Siksi on tärkeää että kaikki työvaiheet voi tehdä turvallisesti ja mahdollisimman helposti yksinkin. Hanna haluaa myös olla aina itse paikalla eläinten isompien muutosten aikana.
Vasikan hoitoon tarvittava työ väheni, koska maitojen käsittely ja juotto jäivät pois imetysajalta. Tarkkailtavat asiat ja niiden oppiminen ovat kuitenkin erilaisia kuin hoitajan juottaessa vasikoita.
”On kyettävä näkemään vasikan vointi vaikka ei tiedä sen juomaa maitomäärää eikä välttämättä näe vasikan ulosteen koostumusta. On osattava arvioida vasikan virkeys ja tyytyväisyys ja lehmän vointi ilman, että saa tarkkaa tietoa sen tuottamasta maitomäärästä”, Hanna luettelee.
Maidon johtavuus ja pitoisuudet saadaan selville, mutta ne voivat vaihdella johtuen esimerkiksi siitä, milloin vasikka on viimeksi juonut. Hanna ei ole huomannut eroa lehmien utareterveydessä vierihoidon aikana verrattuna aiempaan.
Vasikan ja emän yhteiselo vaikuttaa myös hoitajaan. ”Kun näkee lehmän tyytyväisenä hoitamassa vasikkaansa ja vasikan tyytyväisenä saamastaan hoidosta tai leikkimässä vasikkakavereiden kanssa, tulee vain niin hyvä mieli itsellekin”, Hanna iloitsee.
Muiden joukkoon vähitellen
”Poikineen lehmän ja vasikan vointia tarkkaillaan yleensä noin vuorokausi poikimakarsinassa”, Hanna Myrskyranta kertoo poikimisen jälkeisistä vaiheista.
Lehmän syömistä seurataan, samoin sitä, miten se hoitaa vasikkaansa ja ohjaa sitä imemään. Virkeä vasikka käy imemässä emäänsä mahdollisimman pian syntymänsä jälkeen ja asettuu sen jälkeen makuulle kylläisenä ja tyytyväisenä. Jos imeminen ei onnistu kunnolla tai emä ei jostain syystä anna vasikan imeä, maito tarjotaan aluksi pullosta tai tuttiämpäristä.
Poikimista seuraavana päivänä lehmä käytetään robotilla ja päästetään heti takaisin vasikkansa luo poikimakarsinaan. Lehmä voidaan käyttää robotilla jo poikimispäivänäkin, jos näyttää siltä, että utareessa on paljon maitoa.
Emän pihatossa viettämä aika pitenee vähitellen, kun se käy lypsyllä ja alkaa syödä lehmien pöydästä. Noin neljän, viiden päivän ikäisenä vasikkakin kiinnostuu poikimakarsinan ulkopuolisesta elämästä niin paljon, että seuraa emäänsä pihattoon.
Vasikka pääsee halutessaan aina pois poikimakarsinasta. Avoimet putkirakenteet mahdollistavat vapaan liikkumisen myös navetan puolella. Kuitenkin esimerkiksi lehmien ruokintakaukalo on niin korkealla, että vasikat eivät pääse sinne vaikka ylettyvätkin maistelemaan aikuisten rehuja.
Jos poikimakarsinassa on useampia lehmiä vasikoineen, vieras emä ei välttämättä reagoi toisen vasikkaan. On kuitenkin yleisempää, että samaan aikaan poikineet hoitavat vasikoita yhdessä ja imettävät niitä ristiin. Vasikat ovat ketteriä jo siinä vaiheessa, kun tulevat ensimmäistä kertaa poikimakarsinasta navetan puolelle.
Automaattinen lypsy onnistuu
Laidunkaudella pihaton ovet ovat koko ajan auki, jotta lehmät pääsevät laitumelle ja sieltä takaisin lypsylle. Vasikka seuraa emäänsä pääasiassa koko ajan. Kun emä menee lypsylle, vasikka jää rauhallisesti robotin ulkopuolelle ja menee usein makaamaan siksi aikaa kuivitetulle alueelle makuuparsien väliin.
Lehmille toivotaan muodostuvan sellainen rytmi, että osa lehmistä on laitumella, osa palaa navettaan juomaan ja syömään apetta ja osa on valmiina menemään lypsylle robottiin. ”Näin onkin useimmiten ja se on hyvä, koska silloin robotti on koko ajan käytössä eikä jonotus sinne kestä kauaa”, Hanna kiittelee.
Suurin osa lehmistä käy omatoimisesti lypsyllä vaikka imettääkin vasikkaa. Hanna kertoo, että automaattilypsy voisi vaikeutua imettämisen vuoksi, koska maitomäärä eri neljänneksissä voi olla hyvin erilainen. ”Alkuvaiheessa saattaa tulla joitakin epäonnistuneita lypsyjä, esimerkiksi jos vasikka on imenyt juuri jonkun neljänneksen tyhjäksi”, Hanna kuvailee. ”Useimmiten robotille saadaan kuitenkin riittävästi virtausta, jolloin robotti vain irrottaa tyhjemmän neljänneksen aikaisemmin.”
Vierotus, vaativa vaihe
Antilassa ei ole tarkemmin arvioitu imeville vasikoille kuluvan maidon määrää ja sen vaikutusta tankkimaidon määrään.
”Kotiin jäävät lehmävasikat saavat pääosin ylijäämämaitoja kolmen kuukauden ikään asti, mutta joskus joudutaan antamaan myös juomarehuja. Vierotuksen jälkeen vasikoilla on kahdesti päivässä tarjolla vapaasti juomaa. Juottokerralla vasikkaa kohti varataan vähintään kuusi litraa juomaa.”
Vierottamista nopeuttaa se, että vasikat oppivat nopeammin syömään rehua emän antaman mallin mukaan. Vierottamisen jälkeen niitä juotetaan tuttiämpäristä. Vierotus tehdään kerralla hakemalla vasikka ryhmäkarsinaan eikä se enää pääse imemään emäänsä.
Emästä vierottaminen on joillekin vasikoille vaikeampaa kuin toisille. ”Vierotus on lähes poikkeuksetta isompi asia emälle kuin vasikalle. Emä jää kaipaamaan vasikkaansa, kun vasikalle tässä vaiheessa hyvin nopeasti riittää maidon saanti tutista”, Hanna toteaa.
Antilassa on haettu parhainta tapaa opettaa vasikalle tuttiämpärijuotto. ”Toimivaksi on osoittautunut malli, jossa ensin vasikan annetaan imeä alkumaito tuttipullon tutista ja heti, kun vasikka alkaa imeä vaihdetaan tuttiämpäriin”, Hanna kertoo. Hän on huomannut, että emoa imeneellä vasikalla on jo noin kahden viikon iässä vahva imemisen tarve ja taju, miten saa maidon muualtakin kuin emän utareesta.
Antilan tila pähkinänkuoressa:
- sijaitsee Lempäälässä
- omistaja Hanna Myrskyranta, yrittäjänä vuodesta 2005
- lehmiä 80, rotuina ay (60 %), hol (40 %), muutama sk
- lehmistä noin 60 % ja hiehoista noin 40 % siemennetään Blond d’aquitainella
- peltoa n. 90 ha
- pihatto valmistunut 2009
- lypsyasema muutettu automaattilypsyyn 2015
- vasikat emiensä kanssa 10 vrk-3 vk
Rauharannassa korostetaan viitseliäisyyttä
Myös Rauharannan tilalla Toholammilla emät hoitavat vasikoitaan normaalia pidempään. Tilanväen kokemuksen mukaan lehmä pystyy hoitamaan vasikkansa paremmin kuin ihminen. ”Laitumelle poikineen lehmän vasikka ei alkanut juomaan. Teimme kaikkemme, mutta letkutuksestakaan huolimatta vasikka ei suostunut imemään. Arvelimme, että se on elinkelvoton. Kun avasimme vasikkakarsinan ovea viedäksemme sen lopetettavaksi, se livahtikin ohitsemme suoraan emänsä luo eikä juominen siellä ollut ollenkaan hankalaa. Olihan se imenyt emäänsä jo laitumella”, muistelee Sari Isosaari-Pollari Rauharannan tilalta.
Tilanne havahdutti Sarin ja miehensä Mikko Pollarin niin, että neljän vuoden takaisen tapauksen vuoksi tilalla päädyttiin kokeilemaan liharotuisten vasikoiden vierihoitoa. Nyt pääsääntöisesti kaikki vasikat saavat maidon emältään.
Muutos on vaatinut viitseliäisyyttä. ”Tarvitaan tilaa, kiinnostusta ja jatkuvaa seurantaa. Vastineeksi saadaan terveet ja hyvinvoivat vasikat ja koko navettaan tyytyväinen ilmapiiri”, Sari sanoo.
Parsinavetassa on hieman yli 40 lehmää ja kylmäpihatossa hiehoja vaihteleva määrä. Poikiville on poikimakarsinoita ja hiljattain poikineille viiden parsipaikan aidattu pöytä, vasikoille ryhmäkarsinoita.
Runsaasti hyvää ternimaitoa
”Neljän ensimmäisen tunnin aikana annamme vasikalle reilusti ternimaitoa pullosta, jopa kolme litraa. Ternimaidon tulee olla riittävän vahvaa, jotta vasikka saa tarpeeksi vasta-aineita. Mittaamme aina vasta-ainepitoisuutta kuvaavan Brix %-luvun. Tuoretta ternimaitoa annettaessa luvun tulee olla vähintään välillä 22-25 ja pakastimeen laitettavalla maidolla yli 25”, Sari sanoo.
Käytäntöjä hiotaan vielä kokemusten perusteella. Emä hoitaa vasikkaa poikimakarsinassa pari vuorokautta. Sen jälkeen emä siirretään pikkupöytään ja vasikka sen mukana omalle alueelleen. Pienimmille vasikoille on rakennettu oma kuivitettu alueensa aivan emien lähelle. Vasikat pääsevät juomaan suoraan utareesta aluksi kolme kertaa päivässä ja kolmen viikon iästä lähtien kaksi kertaa päivässä. ”Vaikka vasikka alkaakin maistella nopeasti muita rehuja, se hyödyntää parhaiten maitoa”, Sari pohtii.
Vasikallinen lehmä jää aidatulle alueelle pikkupöytään koko juottokaudeksi ja vasikat laitetaan kolmeviikkoisina ryhmäkarsinoihin. Vasikka siirretään sieltä lypsyn ajaksi emänsä luo. Rehuhygienian vuoksi lehmä saa rehun aidatulla alueella siten, ettei vasikka pääse sotkemaan rehua käydessään imemässä.
Lehmää aletaan lypsää, kun maito on meijeriin kelpaavaa. ”Vasikka saa imeä emäänsä 10-viikkoiseksi, jolloin se vähitellen vierotetaan”, emäntä kertoo. ”Yksi lypsimen nännikumi tulpataan. Vasikka pääsee imemään tätä nisää samalla kun emää lypsetään. Vasikoilla on usein tietty neljännes, jota ne mieluiten imevät.”
Neljänneksen tyhjenemistä ja vasikan maidonsaantia on helpompi valvoa, kun vasikka imee lypsyn yhteydessä.
Sari muistuttaa, että tilan toimeentulo saadaan maidosta. Vasikan imemistä on rajoitettava, kun emän maidontuotanto lisääntyy. ”Nykylehmä tuottaa paljon yli vasikan tarpeen ja vasikka pystyy imemään tarpeeseensa nähden huomattavan ylimäärän. Siksi täytyy löytää tasapaino vasikan juoman ja meijeriin lypsettävän maidon määrän välille. Meillä se on hoidettu näin.”
Vierihoito onnistuu laitumellakin
Kesällä vasikat kulkevat laitumella emiensä mukana 2,5 kuukauden ikään, koko juottokauden ajan. Poikimisen jälkeen navan annetaan kuitenkin kuivua ja emän ja vasikan leimautua kunnolla sisällä navetassa pari päivää. Laitumella on vasikkapiilo, mutta vasikat eivät ole olleet siitä kiinnostuneita, leikkikaverit ja muu lauma kiinnostivat enemmän.
Sari kertoo, että lauma ei jätä vasikoitaan yksin, vaan niillä on aina hoitaja. Siksi lypsyn ajaksi jätetään vähintään yksi lehmä vasikoiden kanssa laitumelle. Hoitajalehmä lypsetään vasta, kun sen tilalle saadaan toinen, jo lypsetty lehmä. Lypsylle ohjaus helpottui, kun otetaan huomioon lehmien lajinmukainen käyttäytyminen.
Emäntä pitää vasikoiden sosiaalista oppimista erittäin tärkeänä motiivina vierihoidon käyttöön. ”Vasikat oppivat koko ajan aikuisilta lehmiltä ja toisiltaan.” Emä opettaa vasikkansa syömään rehua ja juomaan vettä pian syntymän jälkeen, antaa hellyyttä ja hoivaa. Emä nuolee vasikan joka imetyskerta. Näin se siirtää pötsimikrobeja vasikkaan ja stimuloi virtsaamista ja ulostamista.
Pollarit uskovat myös, että vapaana liikkuminen edesauttaa vasikan kasvamista kestäväksi lehmäksi. Vasikoiden keskinäinen kirmailu vahvistaa muun muassa jalkoja ja emän huolenpito nopeuttaa muuta kehitystä, esimerkiksi märehtijäksi kehittymistä.
Vierotus stressi molemmille
Lähes kaikki emät imettävät vasikkaansa mielellään. Joukkoon mahtuu kuitenkin muutamia, jotka eivät ole kiinnostuneita vasikastaan ja toisaalta lehmiä, jotka antavat kolmenkin vasikan imeä.
Vasikka voi valita imettäjäkseen jonkun muun muin emänsä esimerkiksi, jos omalla emällä maavara on kovin pieni. ”Ja johtuuko maidon korkeammasta rasvapitoisuudesta vai mistä, mutta jersey on melko suosittu vasikoiden keinoemona”, Sari miettii.
Kokemustensa perusteella Sari Isosaari-Pollari on vahvasti sitä mieltä, että pitkällekään jalostettujen lypsylehmien emo-ominaisuudet eivät ole kadonneet. ”Sieltä ne löytyvät, kun annetaan mahdollisuus toteuttaa niitä”, hän sanoo.
Rauharannassa aloitettiin vierihoito liharoturisteytysvasikoilla, sillä pelättiin, että vasikat voisivat alkaa imeä toisiaan. Imemistä ei kuitenkaan ole havaittu. Sari arveleekin, että toisten vasikoiden imeminen johtuu jostain muusta kuin emän imemisestä.
”Vierotus on iso stressi sekä vasikalle että erityisesti emälle. Silloin myös vasikan valkuaisen tarve on poikkeuksellisen suuri. Rehua ja vettä on oltava helposti ja konkreettisesti saatavilla.” Sari kertoo Skotlannissa näkemästään karjasta, jossa vasikoilla käytettiin imemisen estävää läppää. Menetelmän on havaittu muun muassa vähentävän vierotusstressiä, sillä imemisen estosta huolimatta kontakti emään säilyy.
Pollarilla vierotus tehdään asteittain. Ensin voidaan vähäksi aikaa jättää päivän toinen imemiskerta väliin, sitten aikaa pidennetään ja kontakti emään säilyy vielä jopa viikkoja.
Jokin toimii paremmin
Sari Isosaari-Pollari uskoo, että imettävän lehmän vasikalla jokin on paremmin ja hoito toimivampaa kuin käytettäessä erilaisia muita juottotapoja, joita Rauharannassakin on kokeiltu.
”Pystyykö lehmä muuttamaan maidon koostumusta juuri sellaiseksi, mitä vasikka juuri siinä ympäristössä tarvitsee vai onko kysymys imetetyn vasikan korkeammista vasta-ainepitoisuuksista, vasikan nopeammasta märehtijäksi kehittymisestä tai pienemmästä stressistä?”
Hän kertaa vasikoiden kehittymistä kuvaavia tunnuslukuja. ”Lypsyrotuisten vasikoidemme päiväkasvut ylittävät kilon ja liharisteytysten 1,4 kiloa. Vasikoiden vierotuspainokin hipoo 100-120 kiloa.”
Isosaari-Pollari kuitenkin varoisi lähtemästä suin päin muuttamaan vasikoiden juottotapaa etenkään isoilla tiloilla. Niissä riskit voivat olla liian suuria. ”Kaikille tämä ei sovi. Kannattaa ottaa mahdollisimman paljon selvää asioista etukäteen. Voi vaikka liittyä Imettävät lypsykarjat facebook-ryhmään, jossa jaetaan kokemuksia”, hän neuvoo.
Rauharannan tila pähkinänkuoressa:
- Sijaitsee Toholammilla
- Mikko Pollari isäntänä vuodesta 1996, Sari Isosaari-Pollari emäntänä vuodesta 2012
- peltoa viljelyksessä 77 ha
- lehmiä 41, siemennettyjä hiehoja 8
- lehmät parsinavetassa, hiehot kestokuivikkeella kylmässä 3-seinäisessä katoksessa, isommat vasikat ritiläpalkilla, pikkuvasikat kestokuivikkeella
- vasikat emän vierihoidossa kahdesti päivässä, käytössä tilalla noin neljä vuotta
- rotuina ho (2/3 osaa lehmistä), ay, je ja näiden yhdistelminä kolmiroturisteytyksiä
Teksti ja kuvat: Maija Kyrö
Vaihtoehtoisista vierihoitotavoista voit lukea myös Nauta-lehdestä 3/2019!
Eläinlääkäri korostaa huolellisuutta
Eläinlääkärinä Aino Wainio näkee sekä huolestuttavia että myönteisiä asioita vasikoiden vierihoidossa ja imettäjälehmien käytössä. Emovet Oy:ssä työskentelevällä Wainiolla on erityisosaamista muun muassa vasikoiden hoidosta, tarttuvista taudeista ja sorkkasairauksista.
Wainio painottaa tautiriskien minimoinnissa alustojen puhtauden ja kuivuuden, hyvän ilmanvaihdon sekä oikean lämpötilan merkitystä.
”Tautiriskin kannalta välttäisin eri-ikäisten nautojen pääsyä samoihin tiloihin, mutta tässä on kysymys myös eläinten hyvinvoinnista, lauman sosiaalisista suhteista ja lajinmukaisen käyttäytymisen sallimisesta”, Aino Wainio toteaa.
Wainio neuvoo vertaamaan eri käytäntöjen haittoja ja hyötyjä oman tilan olosuhteissa. ”Voi kysyä, aiheutuuko eläimille suurempi rasite tautiriskin välttämisestä vai sosiaalisesta stressistä, jos niiden lajinmukaista käyttäytymistä säädellään. Samalla kannattaa ottaa huomioon myös se, että alhainen stressitaso suojaa eläintä sairastumiselta. Kun elinolosuhteet ovat kunnossa, eläimen stressi vähenee”, Wainio pohtii.
Hän muistuttaa, että navetoita ei ole yleensä suunniteltu eri-ikäisten nautojen pitämiseen yhteisissä tiloissa. ”Liikkumisympäristön pitää olla puhdas ja turvallinen kaikenkokoisille eläimille. Etteivät esimerkiksi pienet vasikat ole vaarassa tippua lantakuiluun, sillä pienikokoisina ne mahtuvat pienistäkin rakosista. Rehuhygienian kannalta ei ole myöskään suotavaa, että vapaana liikkuvat vasikat ulostavat ja virtsaavat lehmien rehuihin.”
Vapaasti liikkuvat vasikat altistuvat herkemmin taudeille ja infektioille kuten napa- ja niveltulehduksille. Tilanne vaikeutuu entisestään, jos vasikoiden ternimaidon saantia ei valvota.
”Tartuntaketju oireettomista vanhemmista naudoista nuorempiin on mahdollinen, jos tilalla on ripulin tai hengitystietulehdusten aiheuttajia. Pikkuvasikat ovat alttiimpia taudinaiheuttajille ja eläin erittää usein taudinaiheuttajia ympäristöönsä vielä oireiden loputtuakin”, eläinlääkäri Wainio sanoo.
Siksi uusien vastasyntyneiden vasikoiden sijoittaminen jo muita vasikoita imettävälle imettäjälehmälle on hänen mukaansa riski. Wainion mukaan olisi turvallisempaa, jos sama vasikkaryhmä voisi olla yhdessä koko kasvatusajan eikä eri-ikäisiä vasikoita sekoitettaisi keskenään.
Isojen karjojen tautipaine
Viime aikoina on mietitty erityisesti kryprosporidioosiloisen samoin kuin hengitystieinfektioiden tarttumisriskiä aikuisten nautojen ja vasikoiden kontakteissa.
Vaikka kryptosporidioosi on yleistynyt viimeisen kahdeksan vuoden aikana kaikkein nuorimmilla, alle kahden viikon ikäisillä vasikoilla, Wainio näkee tämän ongelmana erityisesti isoimmissa karjoissa. Niissä tautipaine on koko ajan läsnä. Pienemmissä karjoissa tartuntaketju katkeaa luonnostaan, kun kaikkein herkimmin sairastuvia vasikoita ei ole karjassa jatkuvasti.
Sairaus ilmenee äkäisenä ripulina, kuumeena ja vasikan yleisenä kuivumisena. Vasikka on kantaja vielä jonkin aikaa oireiden hävittyä. Loinen leviää lannan ja syljen välityksellä epäsiisteissä olosuhteissa.
Helsingin yliopistossa meneillään olevassa tutkimuksessa halutaan selvittää tarkemmin loisen elinkiertoa ja esimerkiksi sitä, onko aikuisten nautojen mahdollista kantaa sitä oireettomana ja siirtää nuoremmille naudoille. Tieto olisi tärkeä tiloilla, joilla krypstosoridioosi on ongelma vasikoilla.
Kryptosporidioosi on zoonoosi eli se tarttuu myös ihmisiin. Se voi olla hengenvaarallinen lapsilla, vanhuksilla ja riskiryhmillä.
Wainio varoittaa myös sorkkavälin ajotulehduksesta. Vasikalle tulehdus voi aiheuttaa sorkkavaivan lisäksi suutulehduksia, poskipaiseita ja nielutulehduksia. Hygienian merkitys on suuri, sillä se tarttuu yleensä lannan tai sorkkatulehduseritteiden kautta.
Teksti: Maija Kyrö