Ensimmäiset suomalaisten sonnien siemenannokset vietiin ulkomaille vuonna 1958. Alussa vientimäärät olivat hyvin pieniä, mutta viimeisen 50 vuoden aikana annoksia on viety ympäri maailmaa, kaukaisimpina Uusi-Seelanti ja Argentiina.
Argentiina on Etelä-Amerikan toiseksi suurin maa Brasilian jälkeen. Maatalous on vahvaa ja etenkin auringonkukkaa, maissia, soijaa, viinirypäleitä, vehnää ja naudanlihaa tuotetaan paljon. Lypsylehmiä on noin 1,6 miljoonaa. Tilakoko maidontuotannossa vaihtelee paljon. Maassa on paljon muutaman kymmenen lehmän karjoja, mutta runsaasti suuriakin, tuhansien lehmien karjoja. Kaupallisista roduista yleisin on holstein, mutta myös jerseytä ja erilaisia risteytyksiä löytyy.
Argentiinasta löytyy paljon suomalaissyntyisten sonnien jälkeläisiä. Maidontuotanto perustuu vahvasti tehokkaaseen laiduntamiseen ja eläinaineksemme on sopinut siihen hyvin. Sopiva koko, hyvä jalkarakenne ja pitoisuudet ovat olleet valttejamme.
Pohjoismainen eläinaines toimii Argentiinassakin
Elisabeth Avendano on todellinen Viking-sonnien puolestapuhuja. Syntyjään ruotsalainen Elisabeth tunnetaan laajalti karjapiireissä ympäri maailman. Muutettuaan Ruotsista Argentiinaan ja tavattuaan tulevan aviomiehensä hän aloitti maidontuotannon holstein-rotuisilla eläimillä ostamalla 300 tiinettä hiehoa.
Argentiina oli tuolloin juuri kärsinyt valtavista, vuoden kestävistä tulvista. Tarjolla oleva eläinaines oli hyvin kirjavaa eikä hiehojen ja sonnien taustoista ollut juurikaan tietoja tarjolla. Vaikeat poikimiset ja jalkaongelmat saivat Elisabethin ja Miguelin miettimään vaihtoehtoja ja he saivat tuontiluvan ensimmäistä kertaa SRB-rodun spermalle Ruotsista.
Rodunvaihdon myötä poikimavaikeudet hävisivät lähes tyystin, mutta tuotos pysyi ja karja alkoi muuttaa väriään mustasta punaiseksi. Nykyisin karja pohjautuu pääosin Viking-sonnien tyttäriin ja eläinainekseen ollaan oltu tyytyväisiä jo vuosikymmenten ajan.
Hyvä laidunnus pohjana maidontuotannolle
Avendanon lehmät ovat ulkona vuoden ympäri. Kesällä lämpötila on kuumimmillaan yli +40 astetta ja pysyy talvellakin aina plussan puolella, eli lehmät tarvitsevat vain varjon kuumalle auringonpaisteelle. Laidunruoho on maidontuotannon perusta, mutta laitumen lisäksi lehmille tarjotaan maissisäilörehua sekä soijarouhetta, Argentiinahan on suuri soijan tuottajamaa.
Lehmät pääsevät päivittäin uudelle laidunlohkolle. Laidunruoho on pääosin sinimailasta, mikä kestää hyvin korkeita kesän lämpötiloja. Talvikaudella lehmien laidun koostuu yleensä nuoresta kaura-, ohra- tai vehnäkasvustosta. Lehmät pääsevät uudelle lohkolle kun oras on kasvanut noin 15 sentin pituiseksi. 350 lehmää lypsetään 15-paikkaisella lypsyasemalla kahdesti päivässä. Lehmien päivittäinen kävelymatka on melko pitkä, sillä osa laidunlohkoista sijaitsee melko kaukana.
– Kävely ja hyvä kunto pitävät lehmämme terveinä ja pitkäikäisinä, sanoo Elisabeth.
Karjan hiehot siemennetään noin 15 kk iässä, jolloin ne poikivat ensimmäistä kertaa kaksivuotiaina. Hiehot poikivat helposti eikä poikimavaikeuksia juurikaan ole kuin asentovirheiden tai kaksospoikimisten kanssa. Argentiina on suuri naudanlihantuottajamaa, ja Avendanon sonnitkin myydään pääosin härkinä kasvattamoihin kun ne ovat elopainoltaan noin 180 kiloa. Punaisten härkien kasvukyky on huomattavasti holstein-härkiä parempi.
Vaikka Elisabeth toimiikin poikansa kanssa Argentiinassa VikingGenetics’n siemenannosten jälleenmyyjänä, myyvät he vuosittain parhaista lehmistä myös sonneja tilasonneiksi muille maidontuottajille. Keinosiemennyksen käyttö maassa on vähäisempää kuin mihin meillä on totuttu.
Pohjoismaiset jalostustavoitteet
Kestävyys on tärkeä asia, ja suuri osa lehmistä saavuttaakin lähes 8-9 lypsykautta.
– Käytämme sonneja, jotka periyttävät hyviä terveysominaisuuksia ja helppoja poikimisia. Hyvä utarerakenne on tietysti ehdottoman tärkeä ja siinä on edistytty valtavasti. Koska maidosta saatava hinta perustuu pääosin pitoisuuksiin, tuotosominaisuuksissa valkuais- ja rasvapitoisuudet ovat tärkeitä, listaa Elisabeth jalostustavoitteita.
– Emme mittaa tuotantoa litroissa vaan kiloissa, emmekä halua suurempia lehmiä.
Viking-sonnien lisäksi karjassa on käytetty myös norjalaisia sonneja, etenkin erilaisten nupojen linjojen saamiseksi.
– Norjalaiset sonnit pärjäävät hyvin terveys- ja hedelmällisyysominaisuuksissa, mutta häviävät tuotoksessa Viking-sonneille, kertoo Elisabeth. Myös montbeliardea on kokeiltu, mutta ProCross-eläimet olivat heille liian suuria ja lisäsivät vaikeiden poikimisten määrää.
Kun Elisabethilta kysyy, onko hänellä ollut suosikkisonneja vuosien varrella, tulee esille useita nimiä. Vanhat SRB-sonnit Inlag ja Russnäs jättivät kestäviä ja hyvätuotoksisia tyttäriä. Yhteistä näille sonneille on myös se, että niiden isänisä on suomalainen Mäkelän Lento. Myös Gunnarstorpin tyttäriin Elisabeth on ollut hyvin tyytyväinen.
Hieman nuorempaa genetiikkaa edustavat sonnit Stenslanda, Ullimulli ja Turandot.
– Tietääkseni Stenslanda ei jättänyt merkittäviä poikia, mutta uskon, että sekä Ullimulli että Turadot ovat isäsonneja, jotka todellakin siirtävät erinomaisia geenejä suurelle määrälle erittäin hyviä ja lupaavia poikia. Siksi voisin sanoa, että nuo kaksi ovat meidän suosikkejamme!
– Ja suomalaisille viljelijöille voin vain sanoa kiitos kaikesta kovasta työstänne ja siitä, että tarjoatte meille tätä upeaa genetiikkaa!
Teksti: Seppo Niskanen, vientipäällikkö, VikingGenetics
Kuvat: Avendanon tila
Jutun voit lukea myös kesäkuun Nauta-lehdestä 3/2022.