Kuvassa vuonna 1970 syntynyt sonni SSS 13545 Tokka, joka oli yksi tutkimuksessa esiin nousseista kiinnostavista sonneista.
Länsisuomenkarja on maailman korkeatuottoisimpia maatiaiskarjarotuja. Se ei ole uhanalainen, mutta kuitenkin pienilukuinen. Tuore pro gradu -tutkimus selvitti, miten rodun monimuotoisuutta voitaisiin lisätä ilman risteyttämistä. Yksi mahdollisuus on käyttää vanhoja keinosiemennyssonneja.
Alkuperäisrotujen säilytys on osa lajin geneettisen monimuotoisuuden vaalimista. Geneettisesti monimuotoinen laji tai rotu kykenee todennäköisemmin sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin. Geneettisellä vaihtelulla on myös ratkaiseva merkitys sille, kuinka populaatiossa voidaan tehdä jalostusvalintaa.
Geneettisen monimuotoisuuden katoamisen ehkäisemiseksi eläinkantaan tulisi tuoda uutta geeniainesta. Toiseen rotuun risteyttäminen ei alkuperäisrotujen kohdalla ole kovin suositeltavaa, sen sijaan sukusiitoksen ja sukulaistumisen hillitsemiseksi vaihtoehtona saattaisi olla käyttää vanhoja 60-80-luvulla syntyneitä sonneja, joilla on alhainen sukulaisuus nykypopulaatioon.
Tutkimuksen mukaan vanhojen sonnien käyttö nykypäivän lehmille ja hiehoille vaikuttaisi alentavan keskimääräistä sukulaisuusastetta sekä hidastavan sukusiitosasteen kasvua sukupolvea kohti. Vanhojen sonnien käytöllä olisi kuitenkin negatiivinen vaikutus perinnölliseen edistymiseen.
Mikäli rodun geneettisestä monimuotoisuudesta haluttaisiin huolehtia pidemmällä tähtäimellä, kahden tai kolmen vanhan sonnin käyttö sonninisinä kahden tai kolmen uuden nuorsonnin tuottamiseksi saattaisi olla järkevä ratkaisu.
Kateriina Sjöblom, jalostusasiantuntija, Faba
Lue koko juttu syyskuun lopulla ilmestyvästä Nauta-lehdestä 4/2015!