Jos laiduntavat eläimet alkavat ripuloida ja laihtua eikä muuta selkeää syytä löydy, voi epäillä sisäloistartuntaa. Tiesitkö nämä viisi tärkeää asiaa loisista ja laitumista?
1. Tunnista oireet
Toisinaan, kun navetat ja pihatot tyhjentyvät laitumille laskun myötä ja nautanuoriso on laiduntanut muutaman viikon, laidunidylli rikkoutuu. Eläimet alkavat ripuloida ja näyttävät turhan hoikilta siihen nähden, että alkukesän mehevää laidunruohoa on vapaasti tarjolla. Jos muuta selkeää syytä ei löydy, kannattaa epäiltyjen listalle ottaa sisäloiset.
HK Scanin terveydenhuoltoeläinlääkäri Heidi Härtel kertoo laidunnuksen altistavan etenkin nuoret eläimet loistartunnoille, koska niillä ei vielä ole vastustuskykyä sisäloisille. Tyypillisimpiä loisten aiheuttamia oireita nuorilla eläimillä ovat heikentynyt rehuhyötysuhde, akuutti ripuli ja näiden seurauksena heikentynyt kasvu. Ongelmien jatkuessa karva muuttuu elottomaksi, eläimet laihtuvat ja niiden vastustuskyky saattaa laskea.
2. Yleisimmät loiset ja niiden leviäminen
Yleisimmiksi laitumelta saaduiksi loisiksi Härtel listaa juoksutusmahamadot ja kokkidit. Kokkidit ovat yksisoluisia loisia, osa niistä on harmittomia ja toiset aiheuttavat vakaviakin oireita. Lisäksi meillä esiintyy myös muita mahasuolistokanavan loismatoja sekä keuhko- ja maksamatoja.
Mahasuolistokanavan matojen ja kokkidien elinkierto on simppeli. Loiset tai niiden munat päätyvät tartunnan saaneen eläimen ulosteen mukana maahan. Maassa ne kehittyvät tartuntakykyisiksi ja matkaavat syödyn ruohon mukana jälleen uusiin isäntiin. Näin uusi isäntäeläin saa loistartunnan ja alkaa toimia loisten all inclusive -tason elinympäristönä.
Kylmä ja runsasluminen talvi ei tapa madonmunia, koska lumipeite suojaa niitä pakkaselta. Myös kokkidit ovat kestäviä ja säilyvät talven yli elossa maassa. Sula-aikaan uloste leviää tehokkaasti valumavesien mukana, kokkidit ja madonmunat seassaan. Kostea, lämmin sää on otollinen useiden loisten leviämiselle ja antaa niille optimaaliset olosuhteet. Kuiva ja kuuma kesä sen sijaan alentaa jonkin verran sisäloistartuntariskiä, Härtel kertoo.
3. Ennaltaehkäise!
Laidunkauden loistorjunnassa ennaltaehkäisy on tärkein asia, jonka eläinten omistaja voi tehdä ongelmien välttämiseksi. Kaikista paras tapa välttyä sisäloisten aiheuttamilta ongelmilta on suunnitella laidunnus huolellisesti. Heikentyneet kasvut, lantanäytteet ja loishäädöt tuntuvat myös tuottajan tilipussin kevenemisenä.
Härtel kertoo, että etenkin emolehmäkarjoilla tavoitteena on väljä laidunnus. Kun laidunpinta-alaa on riittävästi jokaista eläintä kohden, eläinten ei tarvitse syödä lantakasojen ympäriltä. Lantakasojen ympäristössä madonmunien ja kokkidien määrä on tyypillisesti suurin.
Emolehmien vasikoilla Härtel näkee loisaltistuksen ihanteellisena. Koska vasikoiden pääravinto on emän maito ja ruohoon totutellaan pikkuhiljaa, myös altistuminen madonmunille tapahtuu sopivan rauhallisessa tahdissa. Syyspoikivien emojen suhteen Härtel pohtii, voiko näiden eläinten vieroitetuilla vasikoilla olla ensimmäisellä laidunkaudella kohonnut riski loistartunnoille.
Riski loistartunnoille voi olla myös perinnebiotooppi tai luonnonlaidun, jolla on laiduntanut nuoria eläimiä useina vuosina peräkkäin. Ottamalla luonnonlaitumet ja perinnebiotoopit käyttöön vasta keskikesällä voidaan varmistaa se, että niillä talvehtineet loiset ovat ehtineet kuolla.
Nuoret eläimet olisi hyvä laittaa alkukesästä ”puhtaalle laitumelle”. Puhtaalla laitumella ei ole edellisenä kesänä laidunnettu tai laidunalalta on korjattu rehu ennen laidunnuksen aloittamista. Uudelleen perustettu laidun on myös puhdas loisista. Laidunkierrolla voi ennaltaehkäistä loisongelmia erittäin tehokkaasti.
4. Vastustuskyky
Hyväkuntoiset nuoret eläimet kehittävät vastustuskyvyn parhaiten. Vastustuskyvyn kehittymisessä loisia kohtaan tasapainon säilyminen on tärkein asia. Pieni määrä loisia on tarpeen nuorten eläinten vastustuskyvyn kehittymiselle.
Kannattaa muistaa, että ostoeläimet kuuluvat myös sisäloisten kannalta riskiryhmään, joten niiden suhteen tulee olla erityisen tarkkana.
Hyväkuntoiset nuoret eläimet kehittävät vastustuskyvyn parhaiten. Vastustuskyvyn kehittymisessä loisia kohtaan tasapainon säilyminen on tärkein asia. Pieni määrä loisia on tarpeen nuorten eläinten vastustuskyvyn kehittymiselle. Jos eläin sairastuu loisten vuoksi, altistus on ollut liian suuri. Suolistoloisista ja kokkideista ei ole tarkoitus päästä karjassa kokonaan eroon, vaan pitää tilanne hallinnassa niin, että eläimet pääsevät kehittämään vastustuskyvyn loisia vastaan, Härtel opastaa.
Härtel muistuttaa, että ostoeläimet kuuluvat myös sisäloisten kannalta riskiryhmään, joten niiden suhteen tulee olla erityisen tarkkana.
5. Häätäminen näytteiden perusteella
Loisten häätäminenkin on tasapainoilua ja sen tulee perustua lantanäytteisiin, jotta ei suotta luoda lääkkeille vastustuskykyisiä loiskantoja. Karjan loislääkityssuunnitelma laaditaan aina tilakohtaisesti tutkimustulosten perusteella. Ruokaviraston sivuilta löytyy hyvät ohjeet näytteiden ottamiseen ja näyte tulisi aina ottaa useammasta kuin yhdestä eläimestä.
Loisten häätäminenkin on tasapainoilua ja sen tulee perustua lantanäytteisiin. Samoin kuin eläimet voivat kehittää vastustuskyvyn loisia vastaan, myös loiset voivat kehittää vastustuskyvyn käytettyjä lääkkeitä kohtaan. Lisäksi useat loislääkkeet ovat haitaksi vesieliöille, Härtel sanoo.
Karjan loislääkityssuunnitelma laaditaan aina tilakohtaisesti tutkimustulosten perusteella, summittaisiin ennaltaehkäiseviin lääkityksiin ei ole syytä ryhtyä. Muistettava on myös, että erilaisia loisia häädetään erilaisilla lääkkeillä ja lääkityksen paras ajankohta vaihtelee.
Härtel kertoo, että lantanäytteiden rutiininomaista ottamista on tutkittu, mutta tätä ei saatu taloudellisesti kannattavaksi. Jokainen ryhmä pitäisi tutkia erikseen useamman kerran kesän aikana, jotta tulokset olisivat hyödyllisiä.
Lantanäytteet kannattaa ottaa aina, jos oireita esiintyy. Ruokaviraston sivuilta löytyy hyvät ohjeet näytteiden ottamiseen ja näyte tulisi aina ottaa useammasta kuin yhdestä eläimestä. Lisäksi lantanäyte kannattaa ottaa, jos epäilee jotain tiettyä laidunalaa, jolla eläimet ovat kasvaneet huonosti tai ripuloineet, Härtel opastaa.
Juttu on alun perin julkaistu huhtikuun Nauta-lehdessä 2/2020.
Teksti: Tuija Simpanen
Kuvat: Kaisa Sirkko