Naantalin lehmäjäisissä Jarkko Peltosen lehmä paljastettiin mainiosti ehostettuna.
Mitä yhteistä on autotallilla ja lehmällä? Naantalin taideväki sen tietää.
Naantalin taideväen kesän puheenaihe on liikkunut lehmässä. Kyse on 30 vuotta vanhasta betoniveistoksesta, joka entisöitiin kesän aikana. Naantalin kaupungin syntymäpäivän kunniaksi kunnostetun lehmän ympärillä järjestettiin lehmäjäiset. Tunnelma oli niin hyvä, että lehmäjäisistä tehdään todennäköisesti jokavuotinen juhla.
Vasikan kokoinen valkoinen lehmä on naantalilaisen kuvataiteilija Jarkko Peltosen luomus. Homma meni niin, että taiteilijan autotallin lattialle tilattua betonia jäi runsaasti yli ja sille piti keksiä uutta käyttöä aika nopeasti. Peltonen päätti tehdä uransa ensimmäisen veistoksen ja sellainen siitä syntyi: huiskeahäntäinen leikkisä lehmä.
Miksi siitä tuli juuri lehmä? Tätä 10 vuotta sitten kuollut taiteilija ei ole kertonut.
– No ota taiteilijamiehen ajatuksista selvää. Hän varmaan näki jo siinä betonikasassa lehmän, pohtii Peltosen leski Soile Peltonen.
Betoninen lehmä nostettiin Naantalin vanhankaupungin edustalla olevan puuttoman ja asumattoman Kaurakarin laelle. Siellä se on katsonut auringonlaskua ja kesäistä veneliikennettä nyt 30 vuotta. Samalla suolainen vesi ja talvipakkaset ovat alkaneet murentaa lehmän rakenteita.
Juhlavuosi herätti taideväen
Jarkko Peltosen lehmän entisöinnille juuri tänä vuonna oli monta hyvää syytä: lehmä on 30-vuotias, Peltosen kuolemasta on kulunut 10 vuotta ja Naantalin kaupunki on 575-vuotias.
Naantalin taidemuseon kannatusyhdistys otti haasteesta kopin ja siitä alkoi sponsoreiden ja tekijöiden hankkiminen. Projektia johti yhdistyksen puheenjohtaja Kristiina Sunell. Kuvataiteilijat Antte Kerkola ja Pirjo Viitanen tarttuivat harjaan, porakoneeseen ja märkään betoniin. Tämä trio nousi kiviselle saarelle lukuisat kerrat kesän aikana, mutta ei se ihan suunnitelmien mukaan mennyt.
– Lokkien pesinnän takia saarelle päästiin ensimmäistä kertaa suunniteltua myöhemmin, muistelee Sunell.
Lehmän katkennut häntä oli iso urakka. Tukirautojen reikien poraamisessa tyhjeni useampi porakoneen akku. Haastetta oli myös pudonneiden nännien kiinnittämisessä. Helteen takia työt ajoitettiin iltoihin ja öihin. Uuden betonipinnan valua piti kastella päivittäin, joten reissaamista tuli. Välillä tuuli riepotteli suojapeitettä sinne ja tänne.
Kivikkoiselle saarelle oli hankala rantautua varsinkin tuulisina päivinä. Nousu patsaalle oli myös tarkkaa puuhaa. Kerran kävi niin, ettei Kristiina Sunell ollut riittävän tarkkaavainen kostealla jäkälällä. Hän kompastui ja kylkiluu murtui.
– Harmittava juttu, sillä kylki sattui aina, kun nauroin, Sunell kuittaa.
Entisöinti eteni aikataulussaan. Lehmä nuortui ja vetreytyi taitajien käsissä päivä päivältä.
Kaurakarin lehmän projektia vetänyt Kristiina Sunell oli onnellinen, kun työ oli valmis.
Lehmäjäisille jatkoa luvassa
Betonilehmän entisöinti huipentui lehmäjäisiin Naantalin kaupungin syntymäpäivänä 23. päivänä elokuuta. Hankkeen ydinjoukko nousi juhlatilaisuuden jälkeen Kaurakarille nostamaan seppeleen lehmän kutreille. Ympärillä oli useampia venekuntia seuraamassa tapahtumaa.
– Olen onnellinen ja iloinen, kuvailee lämminhenkisen ja hyväntuulisen juhlapäivän tunnelmia hankkeen puuhanainen Kristiina Sunell.
Kaurakarin lehmä on valaistu aurinkokennolampuilla, joten syysiltojen veneilijätkin sen huomaavat. Valkeana hohtava lehmä näkyy myös presidentin kesäasunnon ikkunasta Kultarannasta.
– Moni on kysynyt jatkoa tälle ja todennäköisesti ensi kesänä pidetään taas lehmäjäiset, Sunell lupaa.
Teksti ja kuvat: Lassi Lähteenmäki (2018)
