Talvinen aamu on pimeä. Tunnin, parin päästä se vaalenee hämäräksi, sitten vaaleanharmaaksi päiväksi. Iltapäivällä hämärä taas hiipii ja pimenee pitkäksi yöksi.
Syksyn ja talven harmaus on sama kuin rauha. Mihinkään ei ole kiire. Ei pellolle, ei navettaan. Pimeys kätkee pihan tekemättömät työt silmistä ja mielestä.
Ulko-ovella kissa pyörähtää jalkoihin. Kiehnää niin, että on kaataa kulkijan. Se tietää pääsevänsä yöretkeltään ruokakupin ääreen ja lämpimään petiin pitkille päiväunille.
Hiljainen aamu ei ole äänetön. Naapurin navetan ilmastointi hurisee, toisessa pihassa haukahtaa koira ja yksinäinen rekka jyrisee järven takana. Pimeän peltoaukean laidoilta loistaa valoja vain navetoista.
Navetan oven haan kolahdus kuulostaa kovalta, mutta vain lähimpänä ovea oleva pikkuhieho säpsähtää hieman. Lisää valoja, jotka kirkastavat hetkessä yövaloissa makaavien lehmien parret. Muutama nousee laiskasti ylös, suurin osa jatkaa verkkaista märehtimistä.
Pöydällä oleva heinä näyttää kuohuvalta kasalta. Edellisenä päivänä nostetuista paaleista on revitty makeimpia suupaloja ahmien ja aina uutta hamuten. Heinä on revitty paaleista irti niin pitkälle kuin kieli on yltänyt.
Pikkuhiehot nousevat heti jaloilleen. Käsi tarttuu jauhosankkoon ja vanhaan siniseen kauhaan. Hieman haljennut, kun jäi traktorin pyörän alle. Tonneittain viljaa sen kautta on kulkenut, perintökalu suorastaan.
Nuoriso puskee toisiaan ja etsii järjestystä jauhokauhaa vahtien. Käsi pudottaa annoksen jokaisen eteen ja kielet lipovat annosta kiirehtien.
Odottaessa käsi tarttuu hankoon ja työntää tiineille hiehoille rehua lähemmäs. Jauhot on nuoltu ja hanko heittää lehtevää rehua, johon turvat tarttuvat ahnaasti.
Karsinassa lannat pois ja puhdasta purua tilalle. Purupaketista tulvahtaa vahva pihkan tuoksu. Pysyy pikkuhiehojen kannikat puhtaina.
Pujahdus portin välistä lehmien puolelle. Lapio heittää satunnaiset lantakasat parrelta lantakäytävälle. Harva viitsii nousta vieläkään.
Vasikkana lellitty odottaa rapsutusta. Puskee vähän päällään, jatka vielä. Maha on jo hyvin pyöristynyt, toinen vasikka kasvamassa.
Kevyellä kopsautuksella juoma-altaan pallot irti. Jäätä ympärillä on vähän, huvikseen lutrannutta sonnia ei ole enää. Kaikki rauhallisempia ilman sitä.
Vanhemmilla kahdeksas, yhdeksäs, kymmenes vasikka kasvaa talvikarvaan peittyneen mahan suojissa. Kokeneen lehmän elämässä ei ole suuria yllätyksiä, vuoden kierron tietää jo.
Hiljaisina hetkinä navetalla, kun kukaan ei vaadi mitään, kukaan ei kysy mitään, kukaan ei halua mitään. Kun voi nojata paaliin, tuntea kuivassa heinässä olevan kesän tuoksun raikkaassa pakkasilmassa.
Siinä hetkessä ei itketä menetettyä vasikkaa, ei lasketa kannattavuutta, ei mietitä tukien maksuaikataulua. Ei tarvitse tehdä mitään, ajatella mitään, ei oikein tuntea mitään. Pysäyttää oman elämänsä. Unohtuu tuijottamaan näkemättä mitään. Hetkellä ei ole nimeä, ei suunnitelmaa, ei aikaa kalenterissa, ei määritelmää.
Oven haka kolahtaa ja liike sytyttää jo sammuneen pihavalon. Aamun pimeys on haalistunut tummaksi hämäräksi. Uusi päivä.
Rauhallisten hetkien joulua ja uutta vuotta!
Eeva-Kaisa Pulkka