Outo varsinaissuomalainen villitys ei ole hassumpi, kun pohtii sen vaikutuksia.
Kaiturin tilalla Maskussa kyytöt ovat tottuneita kuuntelemaan runoja, satuja, loruja ja ties mitä. Tilan emäntä Marjukka Kulmala innostui yllyttämään lukemaan lehmille tarinoita, kun piti keksiä tilalla vieraileville lapsille rauhallista toimintaa.
Lukulehmäideasta innostui myös raisiolainen kirjailija Reetta Niemelä. Hän oli huomannut, että koirillekin luetaan kirjoja, ja näitä karvaturreja viedään jopa kirjastoon. Nyt Niemelä toimii Kaiturin tilan kirjailijakummina. Hän on useasti paikalla, kun lapsiryhmiä tulee tilalla käymään.
Lehmä rauhoittuu ja lukija rauhoittuu
Kaiturin emäntä Marjukka Kulmala on koulutukseltaan biologi ja tietää, että lehmät ovat älykkäitä ja niillä on tunteita enemmän, kuin perinteisesti on luultu. Lukemisen ne osaavat aistia.
– Ei se lehmä juonenkäänteitä ymmärrä, mutta sen tunnelman kyllä aistii ja sen, että ihminen ei aktiivisesti koko ajan esimerkiksi yritä ottaa kontaktia ja tee jotain, vaan asettuu aloilleen, rauhoittuu, niin kuin hekin tekevät, Kulmala selvittää.
– Kun lehmälle luetaan, se rauhoittuu ja sitten rauhoittuu myös lukija, sanoo tyytyväisesti hymyilevä maskulainen Nella Ruohonen, alakouluikäinen luontoleiriläinen Kaiturin tilalla.
Lukuhomma sopii itäsuomalaiselle
Marjukka Kulmala kiintyi itse lehmiin jo lapsena. Kyytöt ovat hänen mielestään luentaan erityisen sopivia.
– Kyyttö kiintyy omistajaansa, se on kaunis, sillä on ajatuksia asioista ja se toimii hyvin yhdessä muiden kanssa, Kulmala listaa.
Tilan kuusivuotiaat kyytöt ovat Heilikki ja Hurmuri. Kahden vuoden ikään ehtineet ovat Onneli ja Anneli, Marjatta Kurenniemen kirjan mukaan.
– Heilikki on paras lukulehmä, oikea ammattilainen. Anneli ja Onneli opiskelevat tähän tehtävään, sanoo kirjailija Reetta Niemelä.
Lehmä on suvaitseva kuuntelija
Niemelä ymmärtää hyvin, miksi lapset innostuvat lukemaan lehmille.
– Lapsi rentoutuu ja se luottaa, että lehmä kuuntelee. Eikä lehmää haittaa yhtään se, jos tulee virheitä. Tilanne on ikään kuin lehmän ja lapsen välinen, Niemelä pohtii.
– Kerran kävi niin, että arka lapsi ei uskaltanut tulla lähelle vaan hän luki kaukaa. Heilikki kääntyi ja käänsi korvansa lukijalle ja osoitti näin, että kyllä minä kuuntelen sinua, Niemelä muistelee.
– On tärkeää että lapsi tulee kuulluksi ja hän rentoutuu. Lisäsi on hyödyllistä, että lapset oppivat lukemaan eläimen eleitä, Niemelä tiivistää lopuksi.
Kaupunkireissu tiedossa
Raision kirjasto on myös innostunut Maskun lukulehmistä. Kirjastolle on tärkeää, että nuorison lukuinnostus kasvaa. Tämä voisi olla yksi työkalu.
Kirjaston kanssa on suunniteltu jo muun muassa lukublogia, live-striimausta lukulehmien kotoa ja koululaisryhmien lukuvierailuja Kaiturin tilalle. Jo nyt kirjaston Facebook-sivuilla on videoklippejä lukutuokioista Annelin ja Onnelin kanssa.
Raision kirjaston suuri haave on se, että Kaiturin lehmät pääsisivät vierailulle Raision kaupunginkirjaston edustan puistoon. Siellä on puita, joiden varjoon kyytöt pääsisivät ja siellä halukkaat voisivat lukea lehmille.
teksti ja kuvat: Lassi Lähteenmäki
Kirjailija Reetta Niemelä antaa luonnonsuojeluyhdistyksen luontokoululaisille lukuohjeita. Heilikki-kyyttö taitaa jo odotella tarinoita.
Tutustu Lukulehmien omaan Facebook-ryhmään!
Lukulehmät seikkailevat myös Raision kaupunginkirjaston Facebook-sivulla.