Maatalouslomittajan ammatti on hyvä esimerkki työstä, joka soveltuu mainiosti oppisopimuksen raameihin. Oppisopimusjakso räätälöidään jokaiselle erikseen. Myös loimaalainen Anu Hietanen on hyödyntänyt oppisopimusta lomittaja-urallaan. Lue Anun mietteitä työstään ja koulutuksesta, ja katso jutun lopussa oleva video!
Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevalla Ruukin luonto- ja hevoskeskuksella on pitkä historia ja sen aistii varsinkin hyvin säilyneessä yhtenäisessä rakennuskannassa. Museoviraston suojelemat puutalot tehtiin 1920-luvulla.
Luonto- ja hevoskeskus on paljon enemmän, kuin mitä nimi antaa ymmärtää. Koulutuskeskus Braheen nykyisin kuuluvassa Ruukin yksikössä on esimerkiksi lypsyasemalla varustettu pihatto, jota käytetään nautojen hoidon opetuksessa.
Tuotantoeläin voisi kiinnostaa enemmän
Ajat ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. Sen on huomannut myös Riikka Pajuvesa-Korkala. Hän on Ruukin luonto- ja hevoskeskuksen toimialapäällikkö.
Suomen luonnonvara-alan koulutuksen yksi ongelma on nyt se, että hakijoita ei ole riittävästi. Tämä näkyy varsinkin maatalouslomittajien koulutuksessa. Pajuvesa-Korkalan mukaan lomitustoimistoista soitellaan kuukausittain ja kysellään työntekijöiden perään.
Eläimistä kyllä tykätään, mutta tuotantoeläimet eivät ole nyt kovassa huudossa. Monilla on vanhentunut tai vääristynyt käsitys esimerkiksi lehmistä. Kun opiskelija tutustuu lehmään, se voi muuttaa paljon. Pajuvesa-Korkalan mukaan on useita tapauksia, joissa varsinkin kaupunkilaistaustainen opiskelija on lähtenyt pieneläinlinjalle ja vaihtanut myöhemmin tuotantoeläimiin juuri lehmiin ihastumisen takia.
Oppisopimuksen lomittajalinja on aina auki
Maatalouslomittajan pätevyyden saa, kun maatalousalan ammattitutkinnon maatalouslomittamisen osaamisala on suoritettu. Varsin suosittu väylä lomittajan ammattiin on oppisopimus. Siinä koulunkäynti ja tilalla työskentely limittyvät sujuvasti yhteen.
Oppisopimuksella toteutettava lomittajakoulutus on tehty joustavaksi hakijan kannalta. Opiskelun voi aloittaa koska tahansa ja opiskelu räätälöidään opiskelijan tarpeiden ja halujen mukaan.
Oppisopimuksessa opiskelevalla pitää olla työpaikka, jossa pääsee käytännössä jalostamaan omaa osaamistaan. Tilaksi kelpuutetaan paikka, jossa eläimiä pidetään ammattimielessä ja koneistus on ajan tasalla. Tästä työstä opiskelijalle maksetaan palkkaa ja tässä ympäristössä opiskelija myös näyttää, mitä osaa.
Oppilaitos järjestää teoriaopetuksen ja se toteutetaan yleensä verkossa. Jokaiselle oppilaalle tehdään oma opiskelusuunnitelma ja sen etenemistä seurataan useamman kerran lukuvuoden aikana.
Pajuvesa-Korkalan mukaan oppisopimusopiskelijalla pitää olla kurinalaisuutta, jotta opinnot etenevät suunnitellulla tavalla. Jos ongelmia tulee, koulu tukee ja auttaa solmujen avaamisessa. Yleensä opiskelu etenee joutuisasti ja hyvällä motivaatiolla. Keskeytyksiä ei Pajuvesa-Korkalan mukaan juurikaan tule.
Anu Hietanen hallitsee myös koneet
Tuotantoeläinten kanssa työskentely on se tavallisin kuva maatalouslomittajan työstä, mutta on se muutakin. Tämä kävi selväksi vierailulla Satakunnassa.
Anu Hietanen kurvailee vauhdikkaasti kurottajalla iso paali kurottajan kourassa Kokemäellä kauvatsalaisen maatalousyhtymä Haapahuhdan pihaton nurkilla. Hietanen nostaa kurottajalla paalit apevaunun kitaan ja siitä alkaa tilan lihakarjan illallisen teko.
Pihaton puolella kymmenet naudat kuuntelevat apevaunun ääntä ja sen perusteella tietävät, että kohta taas syödään.
Anu Hietanen osaa tehdä lypsykarjaan, lihanautoihin, sikoihin ja siipikarjaan liittyvät päivittäiset työt sujuvasti. Siinä ohessa oppia on tullut maatalouden koneiden ja laitteiden hallinnasta. Huittisissa Satakunnassa varttunut Hietanen kiittelee oppisopimuskoulutusta siitä, että niin moni työ häneltä onnistuu.
Ensi töihin, sitten lisäopintoihin
Anu Hietaselle oma työura nousi ajankohtaiseksi asiaksi, kun omat lapset varttuivat riittävästi. Vuonna 2005 hän aloitti työt maatalouslomittajana.
Seitsemän vuotta myöhemmin Hietanen suoritti ensimmäisen oppisopimukseen liittyvän ammattitutkinnon ammattiopisto Novidassa Loimaalla. Näytöt hän antoi sopimustilalla sika- ja lypsytilojen töistä.
Toinen oppisopimusjakso alkoi vuonna 2011. Teoriaopinnot hän sai edelleen Novidasta ja opit liittyivät lihanautoihin ja siipikarjaan. Tälläkin kertaa teorian ja käytännön töiden yhdistelmä toimi.
– Tuli eri tavalla perehdyttyä tekemisiin, eläinten tauteihin ja esimerkiksi lomituspalvelulakiin, mitä en ennen ajatellut. Ja apevaununkin opettelin tilalla, Anu Hietanen kiittelee.
– Tässä pystyy omaa osaamista ja ammattitaitoa syventämään. Tähän kannattaa tarttua, Hietanen opastaa.
Kaksiosaiseen työpäivään sopeutuu
Maatalouslomittajan työn yksi haasteista on työaika. Yleensä lomituskohteeseen pitää mennä kaksi kertaa vuorokaudessa ja välillä etäisyydet kohteeseen voivat olla pitkiä. Joissakin tapauksissa työ voidaan jakaa kahdelle lomittajalle, jolloin työpäivä on yhtenäisempi.
Anu Hietasen työpäivä alkaa aamulla varhain, varsinkin jos mennään lypsytilalle. Kymmenen jälkeen päästään pois ja sitten on noin viisi tuntua vapaata ennen iltatöitä. Työpäivä päättyy yleensä iltaseitsemältä.
Hietanen on tähän rytmiin sopeutunut ja keskipäivän vapaa-ajankin voi käyttää mukavasti ja hyödyllisesti.
– Käyn omalla hevosella ajelemassa, nukun ja teen ruokaa. Virastoissa ehtii käydä hoitamassa asioita ja iltaan jää vielä aikaa, jos vaikka käy lenkillä.
Lomituspalvelujen iso murros
Kotieläintilojen määrä on viime vuosikymmeninä vähentynyt Suomessa hurjasti ja samaan aikaan tilojen koko on kasvanut. Myös Melan kustantamat lomituspalvelut ovat keskittyneet: alkuaikoina lomitusyksikköjä oli Suomessa 300, nyt enää 12.
Anu Hietanen aloitti liki 20 vuotta sitten Huittisissa. Nyt hänen yksikkönsä sijaitsee Varsinais-Suomen puolella Vehmaalla, joka vastaa lomitusten järjestelyistä 41 kunnan alueella.
Anu Hietanen kertoo videolla työstään ja opiskelustaan.
Teksti, kuvat ja video: Lassi Lähteenmäki
Lue koko juttu lokakuun Nauta-lehdestä 4/2024!
Lue myös juttu maatalousalan toisen asteen koulutuksesta!