Edellisessä Nauta-lehdessä käsiteltiin ystävyyssuhteiden merkitystä ihmiselle, erityisesti maatalousyrittäjien joskus yksinäisessäkin ammatissa, ja minä sain ystävältäni ehdotuksen että kirjoittaisin aiheesta kolumnissani.
Karjaväen ystävyys on merkityksellistä työn kiinnipitävyyden sekä, ainakin toisinaan, raskauden ja vastoinkäymisten vuoksi. Kuten kaikki tätä työtä vähän pidempään tehneet tiedämme, ovat harvassa ne päivät, jolloin kaikki tuntuu olevan hyvin työkuvioissa.
Vastoinkäymisiä ja ongelmia kasaantuu välillä roppakaupalla. Jos niiden kanssa pähkäilee vain omassa päässään tai kotiväen kanssa, elämä voi tuntua raskaalta. Hyvät ystävät, joiden kanssa tuntemuksista voi keskustella, ovat kullanarvoisia. Ystävät, jotka ymmärtävät ja työskentelevät samalla alalla.
Tämä pätee varmasti muissakin ammateissa, mutta etenkin tässä meidän hommassamme on osalla toteutunut se ”100 hehtaarin yksinäisyys”, jota EU:n alkuaikoina ennustettiin. Omalla kylällä ei ole enää muita karjan kanssa työskenteleviä, joten samanhenkiset ystävät pitää löytää muualta.
Hyvien ystävien löytäminen aikuisiällä on monille hankalaa, tai ainakin hankalampaa kuin pitää ne lapsuudesta lähtöisin olevat tuttavuudet. Kouluiästä tai jo varhaisemmasta lapsuudesta alkaneet suhteet ovat erilaisia kuin myöhemmin solmitut. Koko elämänsä toisensa tunteneet ystävykset tietävät ja tuntevat toisensa läpikotaisin. Mutta ainakin minä henkilökohtaisesti olen kyllä tavannut ihan aikuisenakin lehmien avustuksella mitä parhaimmaksi ystäväksi muodostuneen henkilön, jonka kanssa voi keskustella kaikista asioista maan ja taivaan väliltä.
Erilaisissa karjatalouteen liittyvissä luottamustehtävissä mukana olo on tuonut monille tuttavuuksia ja ystävyyksiä ympäri maata. On hienoa olla mukana tapahtumissa, kun niissä tapaa tuttavia, liikkuupa sitten missä päin Suomea hyvänsä.
Karjanäyttelyt ovat tarjonneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana todella merkittävän mahdollisuuden uusien ystävyyssuhteiden solmimiseen. Näyttelyissä kulkeva porukka on kuin samaa perhettä, aina odottaen seuraavaa näyttelyä ja muutaman päivän yhdessäoloa. Siellä on mahdollista keskustella muistakin kuin vain näyttelyyn tai karjaan liittyvistä mielessä olevista asioista. Erityisesti karjatilojen nuoriso on tutustunut näyttelyissä toisiinsa, ja siitä on syntynyt pitkäaikaisia ystävyyssuhteita, jotka tukevat myös tähän ammattiin ryhtymistä.
Tottahan nykyään on jo pitkään ollut helppoa tutustua myös sosiaalisen median kautta, ja pitää yhteyksiä yllä. Mutta varmasti ainakin vähän vanhemmalle väelle on edelleen helpoin ja sujuvin tapa henkilökohtainen kontakti ja siitä kehittyvä yhteensopivuus.
Oikein mukavaa ja merkittävää on myös ystävyys yli rajojen, eli tuttavuus muissa maissa asuvien karjaihmisten kanssa. Karjaväki reissaa paljon ja vieraillaan tiloilla ympäri maailmaa. Sen myötä on syntynyt ystävyyssuhteita, jotka pysyvät yllä vuodesta toiseen.
On hauskaa ja hyödyllistä kuulla, miten muuallakin kuin kotinurkilla asuvilla kollegoilla sujuu ja mitä heille kuuluu. Näin ymmärrämme paremmin toisiamme ja erilaisia olosuhteita karjan kanssa työskentelyssä, ja elämää yleensä, vaikkapa vain Euroopan sisällä mutta myös kaukaisemmissa maanosissa.
Terhi Lahtinen-Kuortti
Kirjoittaja pitää perheensä kanssa Kuortti mty:n lypsykarjatilaa Ikaalisissa. Karja on tunnettu kestävistä lehmistään ja lehmäperheistään.
Kirjoitus on julkaistu Nauta-lehdessä 5/2018.