Eläinten kanssa työskentelyyn liittyy toisinaan riskejä, ja yhdeksi yleisimmistä riskitilanteista on ruotsalaistutkijoiden mukaan osoittautunut lehmien siirto sorkkahoitoon. Sorkkahoitajan käyntiä varten rakennetaan usein väliaikaisia kokooma-alueita ja ajokujia, joita ei aina ole ajateltu loppuun asti. Lehmät saattavat kokea sorkkahoidon pelottavana ja stressaavana, jonka vuoksi niistä tulee arvaamattomia ja tavallista vaikeampia käsitellä.
– Hyvin suunnitelluilla käsittelyjärjestelmillä on tällaisissa tilanteissa iso merkitys turvallisuudelle, sanoo tutkija Cecilia Lindahl ruotsalaisesta Maatalous- ja ympäristöteknologian instituutista JTI:stä.
Ruotsissa raportoidaan joka vuosi noin 40 työtapaturmaa, joissa nauta on vahingoittanut ihmistä. Tämä kattaa tutkijoiden mukaan karkeasti noin 10 prosenttia onnettomuuksien todellisesta määrästä, sillä monissa tapauksissa tapaturma jätetään raportoimatta.
Tutkimusta tavallisella maitotilalla
Cecilia Lindahl on tutkinut, millainen tilapäinen ajokuja sorkkahoitotelineeseen kannattaisi rakentaa, jotta työ sujuisi mahdollisimman tehokkaasti ja olisi turvallista ja stressitöntä niin hoitajalle kuin eläimille. Tutkimuksessa arvioitiin kahta käsittelyjärjestelmää, jotka tutkijat rakensivat maitotilan pihattoon kahdessa käytännön sorkkahoitotilanteessa. Toinen oli tilan yleensä käyttämä käsittelyjärjestelmä, toinen Yhdysvalloissa kehitetty Bud Box-niminen järjestelmä.
Alla on kaaviokuva järjestelmästä, jota tilalla yleensä käytettiin sorkkahoitajan käydessä. Lehmät ajetaan 3-4 eläimen ryhmissä pihaton lantakäytäviltä (Alue 1) kokooma-alueelle (Alue 2), josta ne yksi kerrallaan ajetaan sorkkahoitotelineeseen johtavaan kujaan (Alue 3) odottamaan vuoroaan. Katkoviivoilla on merkitty porttien paikat ja punaisilla nuolilla eläinten kulkusuunnat. Sorkkahoitotelineeseen johtavassa kujassa seisovan lehmän takaa vedetään köysi, joka estää lehmää peruuttamasta.
Hyödynnä naudan vaistoja
Cecilia Lindahl kertoo, että amerikkalaisten kehittelemä Bud Box-ajojärjestelmä nojaa muutamaan naudan käyttäytymisen perusperiaatteeseen. – Näitä lainalaisuuksia noudattaen eläimet saa helpommin siirtymään haluttuun paikkaan. Kolme tässä hyödynnettyä käyttäytymisperiaatetta ovat naudan luontainen halu palata sinne mistä se on tullut, halu kulkea muun lauman mukana sekä halu pystyä koko ajan näkemään henkilö, joka sitä ajaa.
Koetilanteessa pihattoon rakennettu Bud Box-järjestelmä (kaaviokuva alla) koostui periaatteessa samoista elementeistä kuin tilan normaalisti käyttämä järjestelmä, ne oli vain järjestelty uudelleen. Lehmät ajettiin 3 eläimen ryhmissä pihatosta (Alue 1) porttien kautta kokooma-alueelle (Alue 2). Kun portti oli suljettu, hoitaja kiersi lehmien taakse (nuoli 2). Koska nauta mielellään palaa takaisinpäin, lehmät kiersivät takaisin portille, josta ne olivat tulleet. Sen ollessa suljettuna ne jatkoivat vaistomaisesti ainoaan avoimeen suuntaan, eli sorkkahoitotelineeseen johtavaan kujaan. Sitä oli pidennetty niin, että kaikki ryhmän lehmät mahtuivat siihen odottelemaan. Viimeisen lehmän takaa vedettiin köysi, joka piti eläimet paikoillaan.
Tutkijat raportoivat, että lehmien ajo tilan tavallisesti käyttämää järjestelmää hyödyntäen vaati enemmän kontaktin ottamista lehmiin, kun taas Bud Box-järjestelmässä ei tarvittu voimakasta ajamista, ja lehmät osoittivat vähemmän stressiin ja pelkoon viittaavaa käytöstä. Tilan normaalissa ajosysteemissä lehmät myös kompastelivat enemmän, mikä voi johtua siitä että ne aktiivisemmin yrittivät paeta ajotilannetta.
– Kun lehmät eivät stressaa ja pelkää siirtojen aikana, hoitajan loukkaantumisriski vähenee. Tulokset osoittavat, kuinka tärkeää lehmän käyttäytymisen huomioon ottaminen on käsittelyjärjestelmiä suunniteltaessa, Lindahl toteaa.
Tutkimuksen raportti on kokonaisuudessaan saatavilla JTI: n verkkosivuilla ruotsinkielisenä.
Lue alkuperäinen juttu JTI:n sivuilta.