Hiehojen hyvät olot, huolellinen tarttuvien sorkkasairauksien kontrollointi sekä hiehojen yhdistäminen umpilehmien kanssa ennen poikimista ovat olleet tepsivät keinot, joilla Taynton Courtin tilalla Englannin Cloucesterhiressä ennaltaehkäistään ontumisia.
700 lypsävän risteytyskarjaan tulee joka vuosi 180 uudistushiehoa, joten niiden hyvä sorkkaterveys ei ole aivan mitätön asia. Karjanhoitaja Alec Heron on yhdessä tilan eläinlääkärin Roger Bloweyn kanssa laatinut ontumisen ennaltaehkäisyohjelman. Se sisältää mm. hiehojen päivittäiset sorkkakylvyt noin kaksi kuukautta ennen poikimista sekä biotiinilisän ennen ja jälkeen poikimisen.
Ennaltaehkäisy tärkeää
Roger Blowey painottaa, että ontumisen ennaltaehkäisy maksaa aina itsensä takaisin.
– Jos asiat menevät vikaan jo hiehona, on hyvin mahdollista että eläin kärsii jalkaongelmista koko loppuelämänsä, hän sanoo.
Jalkaterveyden ylläpito on tiimityötä, joka vaatii kaikkien karjaa hoitavien panosta, niin eläinten tarkkailussa, siirroissa, kuin hoitotoimenpiteissä. Karja poikii ympäri vuoden ja keskituotos on 9100 kilon paikkeilla. Hiehot tuodaan pihattoon totuttelemaan noin 12 kk ikäisinä.
Alec Heron painottaa, että on tärkeää totuttaa hiehot kunnolla betonipohjaan ennen siementämistä. ”Käytämme runsaasti olkea kuivikkeena, ja lantaraapat kulkevat harvemmin kuin lehmien osastossa. Näin pohja on hiukan mukavampi eläimille. Kun hiehot kasvavat ja alkavat lähestyä poikimista, ne siirtyvät osastoon jossa on hiekkaparret.”
Osaston ruokintakäytävä on 8 metriä leveä ja parsirivien välikäytävät 5 metriä. ”Näin hiehoilla on runsaasti tilaa liikkua ympäriinsä, ja ne pystyvät hyvin väistämään mikäli on tarvis”, Alec Heron sanoo.
Sorkkakylvyt ahkerassa käytössä
Hiehot kasvatetaan omassa kasvattamossa, joten ne eivät altistu lehmien taudinaiheuttajille. Tiukka tautisuojauspolitiikka ehkäisee tarttuvia sorkkasairauksia. Ennen poikimista hiehot tuodaan umpilehmien osastoon. ”Totutamme hiehot ensin vanhempien lehmien joukkoon, jotta ne oppivat olemaan laumassa. Näin ne eivät niin helposti tule syrjityksi, kun ne aikanaan muuttavat lypsävien osastolle muun karjan sekaan”, Heron selittää.
Hiehot opetetaan myös käyttämään sorkkakylpyaltaita, joiden läpi virtaa formaliiniliuos. Hiehot kulkevat altaiden läpi päivittäin noin kahden kuukauden ajan ennen poikimista. Tämä otettiin tilalla tavaksi noin 15 vuotta sitten, jotta tarttuvat sorkka-alueen ihotulehdukset saatiin kuriin. ”Jos saamme pidettyä sorkka-alueen ihotulehduksen pois hiehojen sorkista, on enää pieni riski että ne saavat sen myöhemmin. Näin ne saavat hyvä alun”, Heron sanoo.
Jos tulehdus pääsee iskemään eläimeen, se on sille altis loppuelämänsä. ”Niistä hiehoista jotka sairastavat sorkka-alueen ihotulehduksen ennen poikimista, neljä viidestä ontuu lypsykaudella”, eläinlääkäri kertoo. Hän toteaa että sorkkakylvyt ennen poikimista ovat ehdottoman tärkeitä. “Kylpyjen tarkoitus on estää tulehduksen tarttuminen, ei hoitaa sitä”, hän painottaa.
Oikea kuntoluokka auttaa
Blowey neuvoo puuttumaan aina ongelmiin ajoissa, jotta pystytään vähentämään ontumista. ”Krooninen sorkka-alueen ihotulehdus johtaa kroonisiin vammoihin ja infektio pääsee leviämään karjassa”, hän sanoo.
Hiehojen kuntoluokka pidetään 3-3,5:ssä, jotta sorkkien pohjan rasvakerros on riittävän paksu, etenkin kriittisen ajanjakson ajan ennen ja jälkeen poikimisen. ”Hiehoilla on ohuet sorkanpohjat, jotka vielä saattavat entuudestaan ohentua jos ne pääsevät laihtumaan herumiskaudella. Tällöin myös sorkan pohjassa oleva rasvakerros on heikompilaatuinen”, eläinlääkäri Blowey selittää. Jos sorkka pääsee pahoin vaurioitumaan, se ei toivu enää ennalleen.
Myös eläinten seisaallaan viettämä aika minimoidaan tarkalla eläinliikenteen seurannalla.
Taynton Courtin tilalla huolellinen ontumisen ennaltaehkäisy on kannattanut. Keskimäärin vain yhdellä 60 lehmästä on jokin krooninen sorkkavaiva. Nämä eläimet kuljetetaan sorkkakylvyn läpi kahdesti päivässä. Tiukkaa karsintaa ontumisen takia ei harrasteta, vaikka ontumista seurataankin tarkoin. ”Pystymme elämään harvojen kroonisesti ontuvien kanssa”, Heron kuittaa.
Ruokinta ja sorkkahoito kunnossa
Sen jälkeen kun tilalla alettiin lisäämään ruokintaan biotiinia, valkoviivan repeämät vähenivät merkittävästi. ”Biotiini näyttäisi vahvistavan sorkkia”, Heron sanoo.
Myös hyviin laitteisiin investoiminen kannattaa. Se tekee sorkkahoidoista helpompaa henkilökunnalle, mikäli sorkkia tarvitsee hoitaa kuukausittain käyvän ammattimaisen sorkkahoitajan lisäksi. Kaikkien lehmien sorkat hoidetaan umpeen laitettaessa sekä 6-8 viikkoa poikimisen jälkeen. ”Siementämättömien hiehojen sorkkia ei yleensä tarvitse hoitaa, ne ovat OK”, Heron kertoo.
Alkuperäisen jutun voit lukea Farmes Weekly-lehden sivuilta.