Utaretulehdukset aiheuttavat tuotosmenetyksiä sairastuneille lehmille, tämä on toki tiedetty aina. Mutta tuotoksen notkahdus saattaa olla jopa isompi kuin on perinteisesti ajateltu. Lisäksi eri patogeenien aiheuttamat tuotosmenetykset ovat eri suuruisia.
Utaretulehduspatogeenien aiheuttamia tuotosmenetyksiä maidontuotannossa tutkitaan Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) laajan, 2013 käynnistyneen yhteistutkimusprojektin osana.
Tutkimusryhmään kuuluvat prof. Emerita Satu Pyörälä ja kliininen opettaja Suvi Taponen Helsingin yliopistosta sekä erikoistutkija Anna-Maija Heikkilä ja erityisasiantuntija Eero Liski Lukesta. Anna-Maija Heikkilä esitteli osaprojektin alustavia tuloksia Helsingin yliopiston Kotieläintieteen laitoksen vierailuluennolla maaliskuussa.
Maidon menetys isoin kustannus
Utaretulehdus aiheuttaa esiintyessään monenlaisia ongelmia, niin eläinten hyvinvoinnille kuin elintarvikkeiden ruokaturvallisuudelle, ja tietysti myös taloudellisia menetyksiä karjanomistajalle. Ohittaa ei myöskään voi sitä tosiseikkaa, että nimenomaan utaretulehduksen ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan käytetään navetassa kaikkein eniten antibiootteja.
Utaretulehduksen aiheuttamista kustannuksista isoimman palan lohkaisevat pitkäaikaiset tuotannonmenetykset, 31 prosenttia kaikista kustannuksista. Eläinlääkäri- ja lääkityskulut haukkaavat 24 prosenttia menoista, ja lähes yhtä suuri menoerä ovat lehmien ennenaikaiset poistot: 23 prosenttia. Erilleen lypsetty maito vie 18 prosenttia kustannuksista ja lisääntynyt työ 4 prosenttia.
– Suomessa tavoitteena on ehkäistä utaretulehduksia mahdollisimman kustannustehokkaasti ja turvallisesti. Tähän tarvitaan muun muassa patogeenikohtaista tietoa utaretulehduksen aiheuttamista taloudellisista menetyksistä, totesi Anna-Maija Heikkilä.
Vertailussa terve ja sairas lypsykausi
Tutkimuksessa oli mukana yli 20 000 lehmän aineisto lähes 4000 eri tilalta. Lehmistä oli olemassa tuotosseurannan koelypsytiedot sekä Valion analyysilaboratorion tiedot utaretulehduspatogeeneistä. Lisäksi hyödynnettiin terveystarkkailun hoitomerkintöjä. Tiedot olivat vuosilta 2010-2012.
– Tutkimuksessa keskityttiin kuuteen yleisimmin esiintyvään utaretulehduksia aiheuttavaan patogeeniin, Heikkilä kertoi.
Nämä kuusi patogeenia olivat
- non-aureus staphylococci (NAS)
- Staphylococcus aureus
- Streptococcus uberis
- Streptococcus dysgalactiae
- Corynebacterium bovis
- Escherichia coli
Tutkimusasetelma oli sellainen, että kustakin lehmästä oli olemassa tiedot lypsykaudesta, jolla se oli sairastanut utaretulehduksen, sekä toisesta lypsykaudesta, jolla lehmä oli pysynyt terveenä.
– Tämä oli sillä tavoin uudenlainen lähestymistapa, että yleensä vastaavissa tutkimuksissa on vertailtu saman karjan terveitä ja sairaita eläimiä. Se on hieman ongelmallista, koska usein sairaat lehmät ovat niitä karjan korkeatuottoisimpia eläimiä. Tässä tutkimuksessa siis lehmä on ”itse itsensä kontrolli”, kun samalta eläimeltä on tiedot sekä terveeltä että sairaalta lypsykaudelta, Heikkilä selvensi.
Pitkävaikutteinen S. aureus
Tuloksia tarkasteltiin lypsykäyrinä. Kuviossa oli aina mukana sairaan ja terveen lypsykauden tuotoskäyrät, jolloin tuotoserot oli helppo havaita, samoin se miten tuotokset kehittyivät lypsykauden kuluessa.
Esimerkiksi aureus-bakteerin osalta utaretulehduksen vaikutus näkyy jo ennen maitonäytteen lähetystä laboratorioon, eli tulehduksen diagnosointia.
– Maitomäärän notkahdus myös pysyy lypsykauden loppuun asti, vaikka kyseessä on kliininen utaretulehdus ja lehmä siis mitä todennäköisimmin on hoidettu kun diagnoosi on saatu, Heikkilä selitti.
Terveen ja sairaan lypsykauden tuotosero kliinisen aureus-tulehduksen sairastaneen lehmän osalta oli vajaat 700 kiloa. Prosenteissa tämä tarkoittaa reilun 7 prosentin maitomäärän menetystä. Tuotos laski saman verran myös piilevässä tulehduksessa. Jos aureus-tulehdus diagnosoitiin vasta lypsykauden kesivaiheilla, tuotosmenetykset olivat reilun 400 kilon luokkaa.
KNS-patogeenin osalta Heikkilä esitti samankaltaisen kuvion, joskin lievemmin tuotosmenetyksin.
– KNS-bakteerista tavataan sanoa, että se ei aiheuta tuotosmenetyksiä tai kliinistä utaretulehdusta. Tässä tutkimuksessa kuitenkin havaittiin molemmat, Heikkilä totesi.
Kolibakteeri vie tuotoksesta kymmenesosan
Kolibakteeri puolestaan aiheutti maitomäärissä suurimmat tuotostappiot, keskimäärin yli 1000 kiloa lypsykautta kohti, eli kymmenkunta prosenttia tuotoksesta.
– Koli käyttäytyy eri lailla kuin S. aureus; lypsykauden keskivaiheilla diagnosoitu tulehdus ei näkynyt kauden alun maitomäärissä, vaan sairastuneen tuotos oli alkukaudesta jopa korkeampi kuin terveellä lehmällä. Mutta kun kolitulehdus iskee, tuotos alenee reilusti, ja pysyy alhaalla kauden loppuun asti, Heikkilä kertoi.
C. bovis on toinen bakteeri, josta sanotaan, ettei se aiheuta kliinistä utaretulehdusta ja sen aiheuttamia tuotosmenetyksiä on tutkittu hyvin vähän. Tässä tutkimuksessa kuitenkin löytyi kliinisiä tulehduksia ja huomattaviakin tuotosmenetyksiä, mikä oli tutkijan mukaan melko yllättävä tulos.
Bovis-bakteerin aikaansaama maitomäärän notkahdus oli yli 7 prosenttia. Streptokokit laskivat tuotoksia 4 – 7 prosentin verran, riippuen siitä oliko kyseessä kliininen vai piilevä tulehdus ja missä vaiheessa lypsykautta tulehdus oli iskenyt.
Heikkilän mielestä vähäpätöisinäkin pidettyihin patogeeneihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota, sillä tämän tutkimuksen mukaan ne aiheuttavat tuotosmenetyksiä.
– Kolibakteeri aikaansaa ison tuotosnotkahduksen, mutta se on meidän navetoissamme onneksi harvoin esiintyvä utaretulehduksen syy. Koko sektoria ajatellen S. aureus on tärkein vastustettava patogeeni, sillä se aiheuttaa suhteellisen isot tuotostappiot ja on yleinen utaretulehduksen aiheuttaja, tutkija totesi lopuksi.
Teksti ja kuvat: Sanna Lohenoja