Liharotua lypsyrotuiselle – miksi, miten ja mistä?

Blonde d'Aquitaine-sonni

Liharotusiemenen käyttöön lypsykarjassa kannattaa uhrata muutama ajatus. Parhaimmillaan liharodun käyttö sekä vie lypsykarjan eläinainesta vauhdikkaasti eteenpäin että tuottaa lihaketjulle hyvin kasvavia risteytysvasikoita. Mitä liharotua kannattaisi käyttää, ja mikä olisi oikea osuus omassa karjassa? Mitä teurastamo haluaa, ja paljonko risteytyksestä maksetaan? Entä mistä niitä parhaita lihasonneja oikein löytää?

 

Liharotusiemenen käyttö suomalaisissa lypsykarjoissa on kokenut vuodesta 2010 lähtien huiman nousun. Nykyisin liharotusiemennysten osuus on keskimäärin noin 25 prosentin luokkaa, kun se vuosituhannen alussa pysytteli pitkään alle 10 prosentissa.

Tuoteryhmäpäällikkö Pirkko Taurén Fabasta listaa viisi hyötyä liharotusiemenen käytöstä lypsykarjassa:

  1. Karjan perinnöllinen taso nousee, kun vain parhaista lehmistä otetaan jälkeläiset kasvamaan maidontuottajiksi.
  2. Mahdollisuus optimoida uudistuseläinten määrää ja sitä kautta vähentää kasvatuskustannuksia.
  3. Maitotila saa lisätuloja risteytysvasikoista, koska teurastamot maksavat risteytyslisää.
  4. Mahdollisuus tasata poikivien hiehojen määrää kuukausitasolla.
  5. Liharotusiemenen käyttö tehostaa kotimaista naudanlihantuotantoa, joka on koko maan ja elinkeinon etu.

Jokaista lypsykarjanomistajaa varmasti mietityttää, mikä on juuri omalle karjalle sopivin lihasiemennysten osuus.

– Yhtä vastausta ei ole, sillä se riippuu aina karjan omasta tilanteesta, Taurén toteaa. – Siihen tietysti vaikuttaa suuresti lehmien poistoprosentti, eli siis tarve uudistuseläimille. Tähän taas vaikuttavat muun muassa karjan hedelmällisyyden tunnusluvut sekä vasikkakuolleisuus.

Jos karjassa käytetään sukupuolilajiteltua siementä, se mahdollistaa liharotuprosentin kasvattamisen, kun hyvistä lehmistä saa halutessaan varmemmin lehmäjälkeläisen ja heikommille voi huoletta laittaa liharotua. Taurén kertoo, että lajitellun siemenen käyttö on tällä hetkellä kasvussa.

Toisaalta karjan eläinaines saattaa olla niin tasokasta, että jalostuseläinten myynti on mahdollista. Tällöin taas alhainen liharotuprosentti kannattaa, koska ylimääräiset hiehot voi myydä toisille tiloille. – Tällä hetkellähän on jopa ajoittain pulaa hyvästä lypsyrotuisesta eläinaineksesta, Taurén huomauttaa.

Joka tilalla siis tunnusluvut ovat erilaisia, joten liharotusiemenenkin käyttö on aina räätälöitävä omaan tilanteeseen sopivaksi. Apuvälineitä tähän löytyy, esimerkiksi Faban asiantuntijoiden käyttämä Simherd-ohjelma, Taurén vinkkaa.

Kaksi vasikkaa karsinassa
Liharotusiemenen käyttö täytyy räätälöidä oman karjan tilanteeseen sopivaksi.

Lypsykarjojen merkitys teurastamoille on iso

– Joka viides Suomessa syöty naudanlihakilo on tuontitavaraa, joten kysyntää kotimaiselle lihalle olisi, toteaa aluepäällikkö Tomi Karsikas Nautasuomi Oy:stä. Nautasuomi on Atrian ja Maitosuomen huhtikuussa toimintansa aloittanut yhteistyöyritys.

Karsikas kertoo, että liha-lypsyroturisteytysvasikoita syntyy tällä hetkellä jo enemmän kuin puhdasrotuisia pihvivasikoita. Suhde kääntyi ensimmäisen kerran risteytysten hyväksi 2019.

– Kantarin ennusteen mukaan tänä vuonna tiloilla syntyy puhdasrotuisia liharotuvasikoita 56 000 ja liha-lypsyroturisteytyksiä 59 000. Vertailun vuoksi maitorotuisia vasikoita syntyy 188 000.

Teurastulokset puoltavat voimakkaasti risteytysten käyttöä lihaketjussa.

– Maitorotuiseen verrattuna sonniristeytysvasikka tuottaa keskimäärin 45 kg enemmän lihaa. Lihakkuus on 3,0 luokkaa parempi, rasvaluokka käytännössä sama. Päiväkasvu on 83 g parempi. Vasikat tuottavat 0,47 euroa enemmän teurastiliä elinpäivää kohti, tosin tässä ei ole huomioitu risteytysten korkeampaa ostohintaa ja isompaa rehunkulutusta, Karsikas kertoo.

Hiehoilla erot ovat samansuuntaiset mutta pienemmät. Roduittaisia tuloksia tarkasteltaessa charolais- ja blondiristeytykset tuottavat parhaat teurastilit päivää kohden.

Atria maksaa maitorotuisesta vasikasta risteytyslisää. Blondiristeytykset ovat teurastamon näkökulmasta haluttuja, joten eniten lisähintaa maksetaan niistä.

– Viime vuonna blondiristeytys oli yleisin lypsy-liharoturisteytys, ja Atrian tilaston mukaan blondi-risteytyssonnista ternivasikkana maksettiin keskimäärin 313 euroa, eli reilun satasen verran enemmän kuin holstein- tai ayrshireterneistä. Seuraavaksi parhaan hinnan sai charolais-risteytysvasikasta, 297 euroa, Karsikas kertoo. Nämä hinnat siis sonnivasikoista.

Sukupuoliero vasikan tilityshinnassa on huomattava, sillä blondiristeytys-lehmävasikasta maksettiin keskimäärin 145 euroa, alle puolet sonnivasikan hinnasta. Ero on samaa mittakaavaa muissakin roduissa. Tämä laittaa miettimään lajitellun Y-siemenen käyttöä. Sitä käyttämällä syntyvä vasikka on 90 prosentin todennäköisyydellä sonni.

Erittäin suurista sakotetaan, wagyun kohdalla varovaisuutta

Atrialla tuli 2.5. voimaan uusi sonnien teuraspainohinnoittelu, joka rankaisee erittäin isoista teuraspainoista.

– Tämä siksi, että ylisuurten ruhojen hyödyntäminen kaupallisesti on vaikeaa. Nyt jo sen verran iso osa ruhoista menee painorajojen ulkopuolelle, että on ollut pakko alkaa rajoittaa teuraspainon kasvua. Tällä rajoituksella ei tosin vielä ole vaikutusta risteytyslisien hinnoitteluun, Karsikas kertoo.

Toinen uusi asia teurastamorintamalla on wagyu, meikäläisittäin uusi rotu, joka on ollut viime aikoina mielenkiinnon kohteena. Rodun käytöllä tavoitellaan eläimiä, joilla olisi runsaasti lihaksen sisäistä rasvaa eli liha olisi erittäin marmoroitunutta. Tätä herkkusuiden arvostamaa, erittäin kallista lihaa on aiemmin saanut vain tuontitavarana.

– Wagyu-rodun osalta Atrialla on tällä hetkellä menossa pilottihanke. Vielä emme siis suoranaisesti kannusta laajemmin siementämään rodulla, ensin on syytä koota risteytyksistä lisää tietoa, Karsikas kertoo.

Wagyu-sonni
Wagyu-sonni Michi

Y-siemenellä lisätuottoa

Karsikas nostaa esiin myös Y-lajitellun liharotusiemenen käytön risteytyksissä. – Sen käytöstähän on puhuttu jo pitkään, ainakin viitisen vuotta.

Tällä hetkellä 75 % lypsylehmistä siemennetään lypsyrodulla, 25 % liharodulla. Karsikas esittää tavoitteen, jossa siemennyksistä 35 % prosenttia tehtäisiin X-lajitellulla lypsyrodun siemenellä, josta saataisiin huippuhiehoja uudistuseläimiksi, ja loppu 65 % siemennyksistä Y-lajitellulla liharotusiemenellä, josta olisi tuloksena hyvin kasvavia sonnipoikia lihaketjuun.

– Hyödyt tästä uudesta tavasta olisivat samansuuntaisia kuin aiemmin kerrotut yleiset liharotusiemenen hyödyt lypsykarjalle, mutta lisäksi sukupuolijakauman kääntäminen sonnivoittoiseksi tuplaisi maitotilan vasikkamyyntitulot sekä toisi sivutuotteena 7 miljoonaa kiloa lisää suomalaista naudanlihaa vuosittain, Karsikas toteaa.

Sonniristeytysvasikasta siis saa paremman hinnan kuin lehmävasikasta, toisaalta siemennyskustannus nousee koska lajiteltu siemen on kalliimpaa. Karsikkaan esittämän laskelman mukaan 60 lehmän esimerkkikarjassa sonneista saatava lisätili kuitenkin kääntää Y-siemenen käytön kannattavaksi. Lehmää kohden vasikkatuloa kertyisi siemennyskustannuksenkin jälkeen ylimääräiset 44 euroa vuodessa, joka tarkoittaa 0,5 snt/maitolitra, mikäli tilalta lähtee lehmää kohden maitoa meijeriin keskimäärin 9 000 litraa vuodessa.

Risteytysvasikka olkipohjalla
Blondi on suosituin isärotu risteytyksissä. Myös kuvan komean vasikan isä on blondisonni.

Liharotusonnit risteytyskäyttöön valitaan huolella

Liharotusonnien käyttö on kasvanut paitsi meillä, myös maailmalla, kertoo lihakarjan asiakas- ja kehityspäällikkö Kaisa Sirkko Fabasta.

– Tämä asettaa suuria vaatimuksia siemenen laadulle ja myös määrälle, kun kysyntä on kovaa. Esimerkiksi VikingGeneticsin liharotu-sonnihankinnat keskittyvät nimenomaan sellaisiin sonneihin, jotka soveltuvat lypsykarjakäyttöön.

Rotujen suhteen kehitys on kulkenut niin, että takavuosina lypsykarjoissa suositun anguksen käyttö on pikkuhiljaa suhteessa vähentynyt, ja blonde d’Aquitainen käyttö puolestaan kasvanut rajusti. Myös limousinen suhteellinen osuus lypsykarjasiemennyksissä on vähentynyt.

Sirkko kertoo, että valittaessa liharotusonneja risteytyskäyttöön painotetaan etenkin kahta näkökulmaa: sonnilla on oltava hyvät teurastulokset, ja poikimahelppous on oltava korkealla tasolla.

– Ominaisuuksissa on jonkin verran rotueroja. Mutta kaikki liharodut toki parantavat vasikoiden lihakkuutta ja kasvua, verrattuna puhtaisiin maitorotuisiin vasikoihin, Sirkko muistuttaa.

Sirkko myös haluaa kumota yllättävän sitkeästi elävän vanhan luulon, että liharotusonni tarkoittaa hankalia poikimisia.

– Lypsykarjakäyttöön valittu lihasonni ei lisää poikimavaikeuksia. Tähän tarkoitukseen sonnit valitaan hyvin tarkkaan, ne ovat jälkeläisarvosteltuja poikimahelppouden ja vasikkakuolleisuuden suhteen nimenomaan risteytyskäytössä. Poikimahelppous on sonnivalinnassa aina ykköskriteeri, sen jälkeen vasta tutustutaan teurasominaisuuksiin ja esimerkiksi siemenen saatavuuteen, Sirkko painottaa.

Pitkäaikaisten tilastojen mukaan liha-lypsyroturisteytyksissä vasikkakuolleisuus on noin neljän-reilun viiden prosentin luokkaa, eli aika samalla tasolla kuin lypsyrotuisen isänkin kyseessä ollessa.

– Sonnikohtaisia lukuja vasikkakuolleisuudessa kannattaa aina katsoa, sillä rodun sisällä on yksilöiden välillä huomattavasti enemmän eroja kuin eri rotujen välillä. Eli mikä tahansa tietyn rodun astujasonni ei takaa helppoa poikimista, vaan kannattaa valita sonni, joka on valittu huolella juuri tähän tarkoitukseen, Sirkko toteaa.

– Julkaisemme risteytyksissä käytetyimpien yksittäisten lihasonnien vasikkakuolleisuusluvut aina loppuvuodesta Nauta-lehdessä.

Vasikoita olkipohjalla
Pitkäaikaisten tilastojen mukaan liha-lypsyroturisteytyksissä vasikkakuolleisuus on samaa luokkaa kuin lypsyrotuisen isänkin kyseessä ollessa.

Avuksi Beef&Dairy -indeksit ja käyttölista

Pohjoismainen jalostusarvosteluorganisaatio NAV laskee neljä kertaa vuodessa Beef&Dairy -arvostelut lypsykarjoissa käytetyille liharotuisille sonneille. Mukana siis vain ne sonnit, joita on jo käytetty lypsykarjalle, ja sonneilla on jälkeläisarvostelu. Laskenta tehdään yli rotujen, joka mahdollistaa eri rotuisten sonnien vertailun keskenään.

Lisää Beef&Dairy -indekseistä voit lukea täältä.

Hyvä kohde etsiä karjaansa lihasonneja on myös Faban neljästi vuodessa julkaisema liharotuisten sonnien käyttölista lypsykarjakäyttöön.

– Käyttölistalta löytyy paljon tietoa: sonnien NAV- arvostelut, tai mikäli niitä ei vielä ole, alkuperämaan arvostelut. Lisäksi löytyy mm. nupoustieto, sonnin mahdollinen käyttösuositus hiehoille, poikimishelppous, kasvut, lihakkuus, sekä maininta jos sonnia voi halutessaan käyttää myös emokarjoissa, kertoo Sirkko.

– Mikään ei siis estä käyttämästä näitä myös lihakarjoissa. Lista kertoo myös, onko sonnista tarjolla Y- tai X-seksattua siementä, Sirkko toteaa.

Lista julkaistaan Faban nettisivuilla.

Käyttölistalla on kustakin rodusta tarjolla useampi sonni.

– Näin tilalla on halutessaan mahdollisuus hajauttaa riskiä, kun ei käytetä kaikille eläimille yhtä ja samaa lihasonnia. Toinen syy laajempaan sonnitarjontaan on siemenen riittävyys. Liharotujen kysyntä kasvaa jatkuvasti maailmallakin, eikä vain yhdestä sonnista per rotu riittäisi millään siementä kaikkeen Suomessa vaadittavaan käyttöön, Sirkko kertoo.

Teksti: Sanna Lohenoja
Kuvat: Kaisa Sirkko ja Sanna Lohenoja