Laidunnus tekee hyvää hiehoille, mutta hieholaitumella tulee olla riittävästi syötävää. Jos ruoho ei riitä, tarvitaan täydennystä. Muuten kasvu jää niukaksi ja syksyllä siemennettävien hiehojen tiinehtyminen kärsii. Lisäksi täytyy muistaa kivennäiset ja hivenaineet.
Hiehojen tasapainoinen kesäruokinta palkitsee syksyllä, kun siemennyskausi lähestyy. Valitettavasti syksyisin vastaan tulee joskus huonokuntoisia eläimiä, joiden karva on pörhöllä ja kiilto poissa. Vaikka kiimat näkyisivät, tiinehtymistulos voi olla heikko. Kun kasvu on kesällä kehnoa, joudutaan eläimiä kunnostamaan ennen siemennyskautta, jolloin niiden poikiminen siirtyy.
Hiehojen pitää kasvaa kesälläkin, kun ne halutaan saada siemennyskuntoon ajoissa. Jotta holsteinhieho saavuttaisi sopivan siemennyskoon 13 kk ikään mennessä, kasvun tulisi olla vieroituksen jälkeen keskimäärin 900 – 1000 g/pv. Ayshirehieholle riittää 100 g pienempi päiväkasvu.
Huonolla laitumella tavoitekasvuihin ei pääse. Jos ruoho ei riitä, laidun vaatii täydennystä. Kivennäiset, hivenaineet ja vitamiinit tulee varmistaa lisäruokinnalla, vaikka ruohoa olisi riittävästi.
Syyslaidun on usein huonoa
Kun mittaa hiehot laitumelle laskun ja navettaan oton yhteydessä, voi laskea kesän aikaisen päiväkasvun. Kesän lopussa tehty mittaus ei enää auta korjaamaan kuluneen kesän puutteita, mutta tulevien vuosien suunnitteluun siitä on apua.
Nurmen kasvu ja ruohon todellinen syöntimäärä vaikuttavat siihen, paljonko eläimiä voi kullakin lohkolla laiduntaa. Varsin usein hiehoilla on alkukesällä liian suuri ja hyvätuottoinen laidun, kesän lopulla tilanne on päinvastoin. Huonolla laitumella hiehojen kasvu voi jäädä puoleen tavoitteesta. Tällöin on syytä varautua täydennysruokintaan.
Täydennykseen voi käyttää sekä säilörehua, heinää että väkirehua. Laidunkauden väkirehuruokinnassa ruokintapisteitä tulisi olla useampia, jotta myös arimmat yksilöt pääsisivät syömään.
Kivennäiset ja hivenaineet vaikuttavat tiinehtymiseen
Kivennäisten ja hivenaineiden tasapainoisella ruokinnalla turvataan hiehojen kasvu ja hedelmällisyystoiminnot. Rehuihin ja kivennäisvalmisteisiin lisättäviä kivennäisaineita ovat kalsium, fosfori, magnesium ja natrium. Kasvuun ja hedelmällisyyteen vaikuttavia hivenaineita ovat kupari, sinkki, mangaani, jodi ja seleeni.
Nuorilla eläimillä kalsiumin puute ehkäisee luuston kehitystä. Fosforin puute voi heikentää hedelmällisyyttä. Magnesiumin saannin vajaus johtaa ärtyisyyteen ja kouristuksiin. Niukan natriumin saannin oireita ovat huono ruokahalu, laihtuminen ja lisääntymishäiriöt.
Kuparin puutos näkyy selvimmin lisääntymishäiriöinä. Sikiön varhaiskuolema, kiimahäiriöt, tiinehtymättömyys, jälkeisten jääminen ja jopa poikimavaikeudet on liitetty kuparin puutteeseen. Jodin puutos havaitaan usein aineenvaihdunnan hidastumisena sekä kasvu- ja kehityshäiriöinä. Mangaanin vajaus heikentää hedelmällisyyttä, aiheuttaa luuston epänormaalisuuksia ja huonontaa kasvua.
Iho-oireet ja karvattomuus ovat tyypillisiä sinkin puutteessa. Hedelmällisyys heikkenee ja sikiön kehitys häiriintyy. Seleeni estää lihasrappeumaa, sillä tiedetään myös olevan vaikutusta hedelmällisyyteen ja yleensä vastustuskyvyn paranemiseen stressitilanteessa.
Nuolukivennäinen sopii laitumelle
Kätevin tapa huolehtia laiduntavien hiehojen kivennäisruokinnasta on nuolukivennäinen. Nuolusanko voidaan laittaa esimerkiksi vanhan renkaan sisälle maahan, jolloin eläimet eivät saa kaadettua sitä. Valitse kivennäinen, joka kestää myös sateita.
Hyvän laidunruohon ohessa väkirehun tarve jää olemattomaksi, jolloin lisäkivennäistä tarvitaan kaiken aikaa. Mikäli laitumella on niukasti syötävää, voi väkirehun tarve nousta yli kiloon päivässä. Täysrehusta eläimet saavat osan kivennäisistä, jolloin lisäkivennäisen syönti jää pienemmäksi.
Syyspoikiva hieho lehmien joukkoon riittävän aikaisin
Syyspoikivat hiehot kannattaa ottaa lehmien joukkoon mielellään jo pari kuukautta ennen poikimista. Näin voi vähentää sorkkakuumeen riskiä, joka on tyypillinen ongelma, kun hieho tuodaan laidunruokinnalta navettaan vasta poikimisen lähestyessä. Kova pohja ja voimakas ruokinta on yhdistelmä, jota hiehon ”keskenkasvuiset” sorkat eivät tottumatta kestä.
On hyvä, että hiehot kulkevat lehmien joukossa navettaan lypsyaikana ja saavat jonkin verran väkirehua viimeisten kuukausien ajan ennen poikimista, näin pötsin papillit ja mikrobit ehtivät sopeutua herutusruokintaan, eikä maitohappoa kerry pötsiin.
Poi’ita hiehot ajallaan, se kannattaa!
ProAgrian tulosten mukaan 24 kuukauden iässä poikiva hieho tuottaa elämänsä aikana eniten. Se myös tiinehtyy paremmin ja pysyy karjassa kauemmin.
Kun hiehojen keskimääräinen poikimaikä karjatasolla laskee 27 kuukaudesta 24 kuukauteen, saadaan maitotuloa lisää yli 1 000 euroa ensikkoa kohden. Tehokas ruokinta on siis todella kannattavaa.
Lähteet:
Nauta 2/2012: ”Hiehot tiineiksi laidunkauden jälkeen”. Merja Holma, kehityspäällikkö, Raisioagro
Raisioagron suositukset hiehojen ruokintaan
Kuvat: Minna Rintamäki