Kuvassa Kannuksen maaseutuopiston lypsylehmiä, jotka ulkoilevat säännöllisesti myös talvisin.
Ympärivuotinen ulkoilu tekee hyvää naudoille. Talvijaloittelu edistää sorkkaterveyttä, parantaa ruokahalua ja vahvistaa vastustuskykyä. Säännöllisesti liikkuvien lehmien lihaskunto on parempi, joka helpottaa poikimisia. Kiimatkin on helpompi havaita vapaana tarhassa olevilta eläimiltä.
Parhaimmillaan ympärivuotinen ulkoilu parantaa eläinten hyvinvointia ja terveyttä, lisäksi se voi helpottaa työrutiineja nautatiloilla. Huonosti järjestettynä se taas voi lisätä eläinten vammoja ja heikentää niin terveyttä kuin hyvinvointiakin, lisäten työn sekä ympäristökuormituksen määrää.
Ulkoilua koskevat velvoitteet
Parsinavetoissa elävillä naudoilla on ollut laissa jaloitteluvaatimus vuodesta 2006. Sen mukaan navetassa päästään kytkettyjä eläimiä tulee pitää kesäaikaan 60 vuorokautena ulkona, päivittäistä aikaa ei ole määritelty.
Kesäajan ulkopuolella nykyinen eläinsuojelulaki ei velvoita ulkoiluttamaan eläimiä, mutta luonnonmukaisessa tuotannossa nautojen tulee ulkoilla päivittäin vuoden ympäri. Nautojen hyvinvointituen ehtona ulkoilun osalta on määritelty, että lihanaudat ja kytkettynä elävät lypsylehmät pääsevät myös talvikaudella kahdesti viikossa ulos.
Eläinsuojeluvaatimuksiin on säädetty, että kulkuteiden, aitausten sekä maapohjan tulee olla eläimille turvalliset ja lajille sopivat. Ulkotarhoissa ja laitumilla tulisi olla säänsuojat, tai eläimet on huonolla ilmalla oltava siirrettävissä säänsuojaan, mikäli sellaiseen ei ole vapaata pääsyä.
Eläinsuojelulaissa on säädetty tarhojen vähimmäiskooksi vähintään 6 neliömetriä per nauta, ja tarhan kokonaisalan on aina oltava vähintään 50 neliötä. Myös ympäristösuojelulain vaatimukset tulee ottaa huomioon, välimatkaa talousvesikaivoon tulisi olla vähintään 100 metriä ja valtaojaan 20 metriä.
Lehmille voi järjestää ulos myös karkearehuruokintaa, kuten tällä sastamalalaisella tilalla on tehty.
Ulkoilu näkyy parempana vointina
Säännöllisellä ulkoilulla voi olla iso hyöty eläinten hyvinvoinnille, käyttäytymiselle ja terveydelle. Esimerkiksi jalka-, sorkka- ja utareterveys paranevat, kun lehmät pääsevät ulkoilemaan muutenkin kuin laidunkaudella. Tämän seurauksena lypsylehmien tuotantoikä saattaa nousta, ja hyväkuntoiset lehmät myös paranevat paremmin pienistä tapaturmista ja sairauksista.
Luonnonvalo vaikuttaa positiivisesti lehmien aktiivisuuteen ja tuotantoon, ja raitis ulkoilma tekee hyvää nautojen terveydelle. Naudat ovat sosiaalisia laumaeläimiä, joten ulkoilu laumassa on niille luontaisten perustarpeiden tyydyttämistä siinä kuin esimerkiksi syöminen. Ruokahalukin paranee päivittäin ulkoilleissa ravintoaineiden hyväksikäytön ohella.
Säännöllisellä ulkoilulla on lukuisia positiivisia vaikutuksia nautojen lisääntymiseen. Päivänvalo vaikuttaa jo itsessään positiivisesti lehmien ja hiehojen hormonitoimintaan ja lisääntymistoimintoihin. Lisäksi kiimantarkkailu on helpompaa kun eläimet ulkoilevat yhdessä. Parsinavetoissa elävillä, talvisinkin ulkoilevilla lehmillä siemennyskertoja tarvitaankin keskimäärin vähemmän kuin koko talven parressa asuvilla.
Ulkoilun ansiosta poikimiset helpottuvat, jälkeiset irtoavat paremmin ja naudat myös palautuvat poikimisesta nopeammin.
Jaloittelu voi jopa helpottaa työtä
Myös tuottajan kannalta karjan säännöllisellä ulkoilulla on etuja. Esimerkiksi eläinten liikkumisen ja yleisen terveydentilan seuraaminen helpottuvat, etenkin parsinavetoissa.
Päivittäin ulkoilevat lehmät ovat rauhallisempia ja helpompia käsitellä, usein myös karjasilmä ja käsittelytaidot paranevat kun liikuttelee lehmiä päivittäin. Säännöllisesti ulkoilevien eläinten lastaaminen kuljetukseen on helpompaa, kun eläimet ovat tottuneet liikkumaan haluttuun suuntaan.
Tyhjä navetta on helppo ja nopea siivota, myös hoitajan loukkaantumisriski pienenee. Säännöllinen pesu tyhjänä alentaa tautipainetta ja helpottaa puhtaanapitoa yleisesti. Kuivikekustannukset saattavat laskea päivittäisestä ulkoiluajasta riippuen, ja tyhjän navetan kuivittaminen on helpompaa.
Ennaltaehkäise vahingot
Ulkoilu sisältää toki myös mahdollisia haittoja eläinten ja hoitajan kannalta. Potentiaalisia haittoja ovat muun muassa vammat arvojärjestystä selvittäessä ja liukastuessa, karkaileminen, loistartunnat, tartuntataudit ja mahdolliset petovahingot.
Näitä kaikkia voi kuitenkin ennaltaehkäistä huolellisella suunnittelulla. Esimerkiksi riittävän tilavat kulkureitit, oviaukot ja kunnolliset aidat säästävät monelta harmilta. Eläinten nupouttaminen vähentää suuresti vahingoittamisriskiä keskinäisissä kohtaamisissa, sarvellisten eläinten kanssa tilaa kannattaa varata niin paljon että väistäminen käy helposti.
Ympärivuotinen ulkoilu on helpointa aloittaa laidunkauden jälkeen, kun arvojärjestys on selvillä ja eläimet ovat tottuneet päivittäiseen ulkoiluun. Ennen ulkoilun aloittamista sorkat olisi hyvä hoidattaa ja katsoa etteivät lehmät arista niitä liikkuessaan. Aristus voi pahentua ontumaksi liikunnan lisääntyessä. Ontumien välttämiseksi etenkään kulkureiteille ei kannata laittaa kovin karkeaa soraa.
Lypsäminen ennen ulospääsyä vähentää huomattavasti utareiden revähtämisriskiä. Lisäksi ulkoilu tyhjällä utareella on lehmälle mukavampaa, etenkin jos eläimellä on vuototaipumusta ja on pakkaskeli.
Tee ulkotarhasta toimiva
Toisinaan ulkoilun järjestäminen voi olla miltei mahdotonta ilman mittavia maansiirtotöitä, mikäli jaloittelutarhoja ei ole otettu huomioon navetan rakennusvaiheessa. Joka tapauksessa ulkoilun järjestäminen aiheuttaa etenkin alkuvaiheessa lisätyötä ja kustannuksia.
Kunnollisiin aitoihin kannattaa panostaa ja kulkureitit suunnitella huolella, runsaslumiset talvet täytyy ennakoida aitojen korkeutta suunnitellessa. Myös porttien koko ja sijainti kannattaa miettiä niin, että työrutiinit ovat sujuvia.
Jaloittelutarhan rakentamisessa kannattaa hyödyntää myös valmiita aitaelementtejä. Kuvan tarha sijaitsee lypsykarjatilalla Orimattilassa.
Jaloittelutarhan pyöreät kulmat ehkäisevät alempiarvoisten eläinten ahdistamista nurkkaan. Myös juottopaikka kannattaa suunnitella niin, että juottaminen on helppoa eikä juomapaikan ympärille muodostu umpikujia.
Hyvät pohjatyöt helpottavat ylläpitoa
Hyvin tehdyt pohjatyöt palkitsevat toimivuudellaan haastavissa ja vaihtelevissa sääoloissamme. Pääasiassa jaloittelutarhoja toteutetaan kiinteillä-, maa- ja vaihtopohjilla. Jotta tarhan pystyy siivoamaan traktorilla, tulisi pohjan olla kantava. Tiivis, mutta sadeveden läpäisevä pohja on hyvä niin puhdistuksen kuin eläinten liikkumisenkin kannalta.
Jaloittelutarha kannattaa rakentaa mahdollisimman kuivalle paikalle ja mielellään ympäröivää maanpintaa korkeammalle, jotta se pysyy kuivana. Kuiva tarha on hyväksi niin eläimille kuin ympäristöllekin.
Rinteisiin nautojen ympärivuotista ulkoilualuetta ei kannata suunnitella, ne muuttuvat helposti eläimille liukkaiksi, valumavedet kuormittavat ympäristöä ja alueiden puhdistus on haastavaa.
Ympäristönsuojelulaki määrää, ettei karjanlantaa tai virtsaa saa päästää ympäristöön siten, että pohjavesi voi pilaantua. Lisäksi ympäristöministeriö suosittelee jaloittelutarhat rakennettaviksi siten, että myös valumat pintavesiin voitaisiin ehkäistä.
Ympärivuotisessa ulkoilussa sulamisvedet voivat huuhtoa lantaa vesistöön, joten suositusten mukaan jaloittelutarhan voi muotoilla siten, että sade- ja valumavedet voi johtaa keräiltäviksi kunnalliseen viemäriverkostoon, lietesäiliöön tai erilaisiin suodattamoihin.
Lehmien ulkoillessa vapaana kiimat on helppo huomata. Säännöllisellä ulkoilulla on myös lukuisia positiivisia vaikutuksia nautojen lisääntymiseen
Pidä tarha puhtaana ja aidat kunnossa
Ulkoilualueet tulisi pitää puhtaina myrkkykasveista ja ylimääräisestä tavarasta. Kun aitaukset on kerran tehty kunnolla, ulkoilu aiheuttaa lisätyötä vain lehmien siirtelyn, aitausten kunnossa- ja puhtaanapidon sekä juottamisen verran.
Liukkailla keleillä voi myös olla hyväksi hiekoittaa kulkureitit ja ulkoilualue. Vaihtopohjaisissa tarhoissa pintamateriaali on vaihdettava riittävän usein. Ylläpitotyöt kannattavat, jotta alue pysyy eläimille turvallisena ja miellyttävänä. Säännöllinen hoitaminen myös alentaa kustannuksia.
Säässä kuin säässä
Vaikka Suomen sääolot ovat haastavat, naudat kestävät pakkasta hyvin. Lähinnä hyvin kostean tai sateisen ilman sekä tuulen yhteisvaikutus saa ne palelemaan. Rotukohtaiset erot ovat palelemisen suhteen suuria. Utare on melkoinen lämpöpatteri eikä kylmety helposti nautojen pysyessä seisaalla.
Huonollakin ilmalla lyhyt ulkoilu on monelle naudalle mieluinen hetki, ja hyvä karjanhoitaja osaa arvioida sopivan ulkoiluajan eläinten käyttäytymisen perusteella.
Kaiken kaikkiaan ulkoilu tuo positiivista imagoa koko kotieläintuotannolle, ja ennen kaikkea tekee hyvää naudoille!
Talviulkoiluun suhtaudutaan positiivisesti
Kyselimme muutamalta karjanomistajalta kokemuksia ja mielipiteitä nautojen talviulkoilusta. Pääsääntöisesti karjanomistajat ovat hyvin myötämielisiä talvijaloittelun suhteen.
– Meillä on tarha ja kyllä lehmät pääsevät ulos talvellakin, eivät ihan päivittäin, mutta säännöllisesti. Ulkoiluttaminen ei minun mielestäni mitenkään erityisesti lisää työtä, ja lehmät tykkäävät, kertoo maitotilallinen Anuriikka Lallukka Iitistä.
Toki tässä asiassa, kuten niin monessa muussakin, jokainen tila on omanlaisensa. Joskus olosuhteet ovat sellaiset, että ulkoilua ei ole mahdollista järjestää. Mikko Sulkala Haapajärveltä kertoo, että osa karjasta ulkoilee, osa olosuhteiden pakosta ei.
– Meillä on sekä lypsy- että emolehmiä, joista emot ulkoilevat talvellakin, lypsykarja ei. Lypsylehmät asuvat parsinavetassa, ja pehmeäpohjaiset laitumet eivät oikein kestä talviulkoilua, Sulkala kertoo.
Ruukissa tilaa pitävä Tauno Paakkari suunnitteli juuri haastattelun aikoihin ulkoilun järjestämistä.
– Meidän eläimet eivät ole tähän asti päässeet talvella ulos, mutta ensi talvena pääsevät, koska aiomme rakentaa talviaidat. Ulkoilu on hyvä asia, se esimerkiksi puhdistaa sorkkia.
Paakkari kertoo nähneensä muilla tiloilla vieraillessaan talviulkoilun hyötyjä.
– En koe asiaa yhtään hankalaksi, aidat vain pystyyn ja lehmät ulos!
Lehmät nauttivat ulkoilusta myös talvipakkasella eivätkä palele helposti. Runsaslumiset talvet on syytä huomioida, kun miettii perustettavan ulkotarhan aitojen korkeuksia.
Teksti: Tuija Simpanen
Kuvat: Minna Rintamäki ja Sanna Lohenoja
Juttu on julkaistu Nauta-lehdessä 5/2014.