Laaja ja polveileva, vesistöä ja puustoa sisältävä luonnonlaidun on kaunis, mutta sisältää myös vaaranpaikkoja. (Kuva: Kaisa Sirkko)
Kesässä nautojen lempiasia lienee laidunnus. Laidunkausi on myös eläintenpitäjälle mukavaa aikaa, kunhan naudat eivät hankkiudu hankaluuksiin juuttumalla kosteikkoihin tai karkaamalla aitojen ulkopuolelle. Tyypillisesti vahinko ei tule kello kaulassa, vaan juuri silloin kun olet esimerkiksi pukenut parhaat päälle ja lähdössä kesäjuhliin. Tilanteet kannattaa pyrkiä ennaltaehkäisemään ja jos vahinko tapahtuu, hälyttää apua paikalle ripeästi.
Olipa kyseessä mikä riski hyvänsä, ennaltaehkäisyllä ja valmistautumisella on merkittävä rooli asioiden kulussa. Niin on myös nautojen pelastuksessa. Pinteet, joihin naudat voivat joutua, ovat moninaiset. Ne voivat juuttua mutaan, kivikoihin ja suohon, tippua ojiin tai lähteä kesäretkelle, joka päättyy ahdinkoon.
Palomestari Tero Järvelän mukaan Satakunnan pelastuslaitosta työllistävät eniten lietelantaloihin ja -kuiluihin tippumiset, jotka eivät etenkään kesähelteillä ole kenellekään mieluisin työympäristö.
– Pitämällä rakenteet ja aidat kunnossa säästyy usein monelta harmilta. Pienillä panostuksilla voi tehdä isoja ajallisia ja rahallisia säästöjä, Järvelä muistuttaa.
Apua ajoissa
Pelastuslaitoksen pyytämistä paikalle ei kannata empiä.
– Jos eläin on juuttunut johonkin, eikä pääse itse tai tilallisten avulla pois pinteestä, kannattaa pelastuslaitokseen olla yhteydessä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään, toivoo Järvelä pelastuslaitokselta.
– Näin tilanteeseen saadaan peliaikaa toimia, ennen kuin eläin on aivan poikki.
Yleisesti ottaen pelastustoimet on Järvelän mukaan parempi suorittaa mies- kuin konevoimalla, ja konevoimaa käytettäessä on tiedettävä tarkalleen mitä tehdään, ettei eläin loukkaantuisi pelastuksen yhteydessä.
– Eläinpelastuksiin on aina saatavilla apua pelastuslaitoksilta ja se on eläintenpitäjälle maksutonta, Järvelä kertoo.
Yleinen nyrkkisääntö on, että hätänumeroon tulee soittaa etenkin silloin kun yleinen turvallisuus on vaarantunut tai paikalle tarvitaan viranomaisia, esimerkiksi kun naudat ovat ajotiellä. Kun eläin on kiireellisessä hädässä, voi soittaa hätänumeroon tai oman alueen pelastuslaitokselle.
Ammattimiehet ja oikeat välineet
Kaikki pelastustehtävissä työskentelevät henkilöt ovat saaneet koulutusta eläinpelastustehtäviin pelastuslaitoksella.
– Silti eroja voi syntyä jo sen perusteella, kuinka tottuneita pelastajat ovat suureläimiin ja niiden käsittelyyn lähtökohdiltaan, Järvelä toteaa.
Pelastuslaitoksilla on nautojen pelastamiseen tarkoituksenmukaiset välineet ja koulutuksella hankittua osaamista, jotta pelastaminen olisi turvallista ihmisille ja eläimille. Nostoliinat, käsitaljat, pujotusrauta ja eläinkoukku ovat perusvälineistöä joilla naudan pelastus käy turvallisesti.
Nostoliinat tulisi sitoa niin, etteivät ne kiristy naudan ympäri. Ne eivät saisi painaa utaretta, ja paineen pitää jakautua oikein eläintä nostettaessa. Monesti suuren ja paniikissa olevan eläimen rauhoittaminen on tarpeellista, ja eläinlääkäri voi olla avuksi myös esimerkiksi liinojen kiinnittämisessä oikeaoppisesti ja ohjeistamassa, miten eläintä tulee liikutella.
– Tilan omasta kalustostakin voi olla hyötyä pelastustehtävissä, mutta lisäksi pelastuslaitokselta löytyy eläinpelastustehtäviin sopivien välineiden lisäksi paineilmairroittimia, kertoo Järvelä.
Paineilma on erityisen tehokasta juuttumisissa. Jokainen on varmaan joskus menettänyt kumisaapaan jalastaan kävellessään mudassa tai suolla ja tietää, että kiskominen saa saappaan juuttumaan liejuun vain tiukemmin. Samat fysiikan lait pätevät lehmään.
– Pelastuslaitoksen paineilmairroittittimilla eläin saadaan ilman vahinkoja irti, kun jalkojen luo asennetaan muoviputket, joista puhalletaan paineilmaa mutaan. Alipaineen avulla mudan muodostama tyhjiö hajoaa ja eläin saadaan vedettyä kuivalle maalle, kertoo Järvelä.
Ojassa selällään, nyt on kiire
Selällään oleminen ei ole naudalle luontainen asento, joten se vaatii aina kiireellistä apua. Pötsi tuottaa jatkuvasti kaasuja, mutta nauta ei pysty röyhtäilemään niitä ulos ollessaan selällään. Tällaisessa tilanteessa kannattaa konsultoida eläinlääkäriä, miten turvonnut nauta kannattaa pelastaa.
Naudan vetäminen irti pinteestä on taitolaji. Vetämisessä kannattaa muistaa, ettei nautaa vedetä liialla voimalla mistään sen ulokkeista: jaloista, sarvista, päästä tai hännästä. Mitkään näistä eivät kestä voimakasta vetoa aiheuttamatta vaurioita eläimelle. Sarvista nautaa voi vetää käsivoimin.
Nautaa ei myöskään saisi vetää takaapäin konevoimalla, sen lantio ja selkä eivät kestä sitä. Nautaa ei saisi kääntää vetäessä selän kautta ympäri ja se tulee laskea maahan niin, etteivät sen takajalat revähdä. Vetämiseen tarvitaan aina oikein asennetut nostoliinat, oikea vetokulma ja -voimakkuus.
Pelastus on yhteistyötä
Onnistunut eläinpelastus on eri alan osaajien yhteistyötä: tilan oma väki kalustoineen, eläinlääkäri, pelastuslaitoksen henkilökunta ja mahdollisesti poliisi ovat usein sellainen yhdistelmä, että vahingot saadaan pysymään mahdollisimman pieninä ja onnistuminen niin suurena kuin tilanteessa on mahdollista.
Vaikka pelastustoimessa naudat rinnastetaankin omaisuuteen, on niiden turvallisuus ja pelastaminen onneksi kaikkien osapuolien tavoite.
Teksti: Tuija Simpanen
Juttu on julkaistu Nauta-lehdessä 3/2018. Samasta lehdestä löydät myös karjanomistajan kertomuksen siitä, miten kävi ojaan juuttuneelle tuhatkiloiselle emolehmälle!