Vasikan elämän ensimmäinen testi koittaa heti syntymän jälkeen: nouseeko se jaloilleen, imeekö se, pysyykö se lämpimänä ja lähteekö elämä käyntiin ilman takkuja. Tuore tutkimus muistuttaa, että osa tästä lähtökunnosta todennäköisesti rakentuu jo umpilehmän aineenvaihdunnassa.
Heinäkuussa 2026 Journal of Dairy Science -lehdessä julkaistussa artikkelissa kerrotaan tutkimuksesta, jossa selvitettiin, miten umpilehmän insuliiniresistenssi liittyi syntyvän vasikan aineenvaihduntaan ja alkuunlähtöön. Tutkimuksessa oli mukana 44 ummessa olevaa holstein-lehmää, joilta mitattiin veren insuliini- ja glukoosipitoisuuksia. Niiden perusteella lehmät jaettiin matalan ja korkean insuliiniresistenssin ryhmiin.
Insuliiniresistenssillä tarkoitetaan sitä, että elimistö reagoi insuliiniin tavallista heikommin. Käytännössä glukoosin eli verensokerin siirtyminen verestä kudosten käyttöön ei toimi yhtä herkästi, mikä voi näkyä veren glukoosi- ja insuliinipitoisuuksissa.
Tutkimuksen vaihtelua rajattiin valitsemalla mukaan vain sonnisikiöitä kantavia lehmiä. Vasikat erotettiin emistään heti syntymän jälkeen ja niitä seurattiin syntymästä yhden kuukauden ikään.
Ruskea rasvakudos on vasikan lämpöpatteri
Keskeisin löydös tutkimuksessa oli, että korkean insuliiniresistenssin emien vasikoilla raportoitiin heikompaa ruskean rasvakudoksen kehitystä, heikentynyttä glukoosinsietoa sekä enemmän kliinisiä sairastuvuushavaintoja.
Ruskea rasvakudos toimii vastasyntyneen vasikan varhaisena lämmöntuottajana. Sen avulla vasikka pystyy tuottamaan lämpöä heti syntymän jälkeen, ennen kuin se saa kunnolla energiaa ternimaidosta ja alkaa itse aktiivisemmin säädellä lämpöään.
Tutkimuksen havainto on kiinnostava: korkean insuliiniresistenssin emien vasikoilla ruskeaa rasvakudosta oli vähemmän ja siihen liittyvä lämmöntuoton toiminta oli heikentynyt. Vaikutuksia havaittiin myös kuukauden iässä.
Vasikoiden terveyttä seurattiin ensimmäisen elinkuukauden ajan ulosteen, yskän, sierainvuodon ja hengityksen perusteella. Korkean insuliiniresistenssin emien vasikoilla nähtiin enemmän sairastavuuteen viittaavia löydöksiä: uloste- ja yskäpisteet olivat korkeampia ja ripulia esiintyi enemmän.
Umpikauden perusasiat korostuvat
Tulos ei vielä kerro, miten yksittäisen tilan ruokintaa pitäisi muuttaa, mutta se vahvistaa ajatusta, että umpilehmän aineenvaihdunta voi heijastua myös vasikan alkuunlähtöön.
Insuliiniresistenssi kuuluu osin lopputiineyden normaaliin sopeutumiseen, eikä sitä ole tarkoitus poistaa kokonaan. Käytännön tavoite on välttää tilanne, jossa lehmä on liian lihava, saa tarpeeseensa nähden liikaa energiaa tai joutuu poikimisen ympärillä käyttämään voimakkaasti kehonsa rasvavarastoja.
Umpikauden ruokinnassa tämä tarkoittaa sopivaa kuntoluokkaa, täyttävää mutta hallittua energiansaantia ja riittävää kuitua. Yhtä tärkeää on, että navetan olosuhteet tukevat tasaista syöntiä ja riittävää lepoa.
Yksittäinen tutkimus ei muuta ruokinnan perusohjeita, mutta antaa lisäsyyn katsoa umpilehmää myös vasikan lähtökunnon kautta. Vasikan kannalta onnistunut umpikausi ei siis ole vain emän poikimisen jälkeisen terveyden taustatekijä, vaan mahdollinen osa vasikan ensimmäisten elinpäivien varmuusvaraa.
Teksti ja kuvat: Sanna Lohenoja
Lähde: Maternal insulin resistance during late gestation impairs brown adipose tissue development and thermogenic function in calves. J Dairy Sci 109/7.